Kärryllinen vanhoja ikkunoita, kivinen maa ja sitäkin kovempi tahto kohtasivat. Kaikkia taiteen  ja muutamia rakennusteknisiä sääntöjä rikottiin, mutta siinä se nyt seisoo, kauan haaveiltu ja odotettu, vanhoista ikkunoista nikkaroitu kunnon kasvihuone, ja me olemme tyytyväisiä.

Ensin oli tuo, kanki ja kiviä..

Kuten niin monet asiat täällä, tämäkin projekti käynnistyi sillä, että ensin piti raivata ryteikköä luodakseen tilaa jollekin uudelle. Vaalenapunaiset lasit saivat jäädä pukematta kun ensin taisteltiin ryteikköä alas sahan, oksaleikkureiden ja lopuksi siimaleikkurin avulla. Sitten siirrettiin maa-artisokkaa ja karhunvadelmaa, jonka jälkeen päästiin kangen kanssa testaamaan mitä ja miten tähän kallioiseen ja jumalattoman kiviseen maahan voi laittaa.

Kunnon kasvihuonetta oli suunniteltu jo pari vuotta, inspiroivia kuvia katseltu ja erilaisia malleja pohdittu. Maapohjan vuoksi likimain kaikista aiemmista suunnitelmista kuitenkin luovuttiin ja jäljelle jäi ainoastaan se, että kasvihuone rakennetaan itse pitkästä puusta ja vanhoista ikkunoista, eikä mitään kasvateta maassa. Tämä kasvihuone sitten rakennettiin sangen boheemisti siten miten se parhaiten asettui, ilman mitään piirustuksia tai tarkempia suunnitelmia. Näinkin voi tosiaan kasvihuoneensa rakentaa, voimme todeta nyt.

Tässä ollaan noutamassa ystävän vanhasta kodista vanhoja ikkunoita. Meillä oli jokunen ikkuna säästössä itselläkin ja loput ikkunat saatiin ystävän vanhasta ja uudesta kodista, joissa molemmissa oli vanhoja ikkunoita odottamassa uusiokäyttöä. Samalla kyytiin päätyi myös vanha separaattori, jonka näin heti sitruunapuumme tasona uudessa kasvihuoneessa. Siihen näkyyn tässä vaiheessa oli kuitenkin vielä tovi matkaa..

Nyt ollaan päästy jo alkuun! Pahvilaatikon päälle on tehty jämptin järjestyksen tarviketaso, josta voi ottaa mitä tarvitsee työn edetessä. Jumalattoman kivisen ja kallioisen maan vuoksi tavalliset perustukset oli unohdettu jo ensikättelyssä. Paikalle olisi tarvittu maansiirtokone, eikä sekään olisi asiaa auttanut, vaan perustuksesta olisi pitänyt tehdä kaltevan maan nouseva linnake - ei aikaa, eikä intoa moiseen.

Maa kasvihuoneen alla on siis todella kivinen ja kallioisen kaltevakin, mutta onko se este kasvihuoneelle? No ei ole, totesimme. Kasvihuoneen jaloiksi valittiin 45 cm maan sisään uppoavia tolppakenkiä, joita taottiin maahan sen mukaan, mihin niitä oli mahdollista laittaa. Tästä syystä kasvihuone ei ole presiis kantti kertaa kantti, tai on, mutta kantit eivät keskenään ole aivan 100% samaa mittaa, eivätkä edes 100% linjassa toistensa kanssa, sillä se ei ollut mahdollista. Pienet heitot eivät kuitenkaan haitanneet, vaan rakennelma muovautui sen mukaisesti, mikä oli mahdollista ja mitä naapurielementit vaativat yhdistyäkseen.

Tässä hyviä esimerkkejä maapohjasta. Valtavia kiviä ja kalliotakin puskee maasta niin, ettei kiven ääriä löydä, joten niitä ei voi poistaa. Oikealla on maasta kangettuja kiviä, jotka oli mahdollista saada pois tieltä. Pienenä suhteellisuusesimerkkinä kerrottakoon, että tuo irrallaan oleva pienin kivi tuossa oikealla on litran maitopurkin kokoa. Kyllä siinä isäntä sai puskea, että nuo murikat maasta nousivat, mutta kasvihuoneen muoto saatiin lopulta luotua ja sitten tehtiin kehikko. Kasvihuoneesta tuli kooltaan reilu 10 m2, eli rapian 4 m x rapian 2,5 m.

Sokkeliton kasvihuone

Me olemme olleet tämän projektin kanssa hieman kasvihuonekapinallisia ja toimineet joissain asioissa yleisiä ohjeita vastaan, koska tilanne on niin vaatinut. Tämä kasvihuoneprojekti on ollut hyvä muistutus ja oppi siitä, että asioita voi tehdä muullakin tavalla ja tyylillä, kunhan ymmärtää mitä tekee ja millainen vaikutus ratkaisuilla on. Kasvihuoneiden kohdalla sanotaan aina, että sen sokkeli on se tärkein asia, emmekä tokikaan ole eri mieltä, mutta joskus kiinteän sokkelin rakentaminen on joko niin vaikeaa ja työlästä tai jopa likimain mahdotonta, että on haettava muita ratkaisuja. Meillä se ratkaisu oli tällainen.

Tässä kiinniteltiin ensimmäisiä ikkunoita eteen ja taakse. Ikkunat on kiinnitetty sekä tukikehikon läpi ruuvaamalla että kulmaraudoilla aina kun se oli mahdollista. Myös itse kehikko ja kaikki tukipuut sekä myöhemmin kattopuut ovat kiinnitetty 6 ruuvin kulmaraudoilla, jotta rakenne olisi mahdollisimman tukeva.

Etu- ja takaseinä alkavat olla ikkunoituja. Etualalla näkyy taas yksi esimerkki alueen kivisyydestä ja kallioisuudesta. Kivistä oli kyllä apuakin, sillä osa laitettiin tukemaan rakennetta siellä missä tolppaus ei ollut mahdollista.

Nyt ollaan siirrytty päätyihin. Koska puutarhamme on hyvin lämmin ja aurinkoinen, halusin kasvihuoneeseen kunnon tuuletuksen. Etulaitapäädyn keskelle laitettiin kaksi korkeaa ikkunaa saranakiinnityksellä, jotta nämä ikkunat voi avata silloin, kun lämpö sisällä uhkaa nousta liian korkeaksi.

Kuvassa alla näkyy saman päädyn ikkunoiden kiinnitysvaihetta. Kunnon tetristä tämä oli, mutta hauskaa. Vaikka silmään saattaakin näyttää siltä, kuin ikkunat olisivat hyvinkin samaa kokoa, totuus on kuitenkin se, että kasvihuoneeseen meni yli 20 ikkunaa, joista vain muutama oli samaa kokoa. Korkein ikkuna oli melkein 1,5 metrinen, muut korkeat 120-132 cm väliltä ja ikkunoiden leveydet heittelevät 50 cm molemmin puolin.

Kaltevan pulpettikattomallin yläkolmioon kiinnitettiin samaa valokatetta, jota käytettiin kasvihuoneen katossa.

Muutamassa ikkunassa oli jäljellä hauskat nokkasulkimet, jotka siirrettiin avattaviin ikkunoihin. Ikkunoiden kiinnityksestä vielä sen verran, että kun kyseessä on vanhat ikkunat, emmekä lähteneet rapsuttelemaan ja uusimaan kittauksia, myös ikkunalaseja tuettiin laittamalla niiden tueksi uutta lautaa. Esimerkiksi ylemmän kuvan takaseinän vaakaikkunat on ensin kiinnitetty yhteen yhdeksi isoksi ikkunaksi ja sen jälkeen yksittäisten ikkunoiden väleihin on ruuvattu uudet laudat, jotka pitävät lasit paikoillaan myrskyssäkin.

Tässä vaiheessa kasvihuone oli jo saanut valokatekaton ja maapohja oli peitetty vanhoilla matoilla ja soralla. Vaikka kuvissa ei ehkä vielä siltä näytä, kasvihuoneen päädyt ovat eri korkeudella, sillä kallioinen maa viertää alas. Tämä on siinä mielessä hyvä juttu, että eipähän ainakaan vesi seiso kasvihuoneessa vaikka miten sataisi, eikä korkeusero ole ollut erityisen haastavaa, sillä eroa oli mahdollista säätää tolppakenkien ja itse tolppien avulla. Pohjan kannalta se kuitenkin oli hieman haastavaa. Mitään sokkeleita ei tästä syystä ole, vaan kasvihuone tosiaan seisoo syvälle maahan upotettujen, tolppakengillä suojattujen tolppien varassa ja rakenteen sekä maan välinen ilmarako on tuettu irtokivin ja peitetty profiloimalla raot laudalla. Laudan alapuolelle voi kiinnittää kosteudelta suojaavaa eristemattoa ja puun voi käsitellä kosteutta kestäväksi. Parilla ruuvilla kiinnitetty alaprofiililauta on myös helppo vaihtaa jos se haperoituu, joten mikään iso haaste tämä alaosan profilointi ei meille ollut.

Näissä kuvissa nikkaroidaan jo pitkää kasvipenkkiä. Kasvihuoneen toisen, varjoisamman päädyn yläosa on umpeutettu laudalla ja kattokin on jo paikoillaan. Valokatteen alla, kehikon reunoissa on lisäksi kosteudelta suojaavaa suojapeltiä.

Kasvatustasot

Näissä kuvissa näkee tuota kasvihuoneen eri päätyjen korkeuseroa, kun katsoo sisälle rakennettua pitkää penkkiä. Koko kasvihuoneen mittainen kasvatuspenkkikin nikkaroitiin tolppakenkien ja tukijalkojen avulla siten, että vaikka kasvihuoneessa on korkeuseroja, itse kasvipenkki on tasakorkuinen, eikä siinä vierrä mikään.

Tässä kasvihuoneessa ei kasvateta kasveja maassa, vaan kaikki kasvatit nousevat erilaisille tasoille ja maatasolle tulee ainoastaan muutama jättiruukku. Tasoilla kasvattaminen on  itselleni helpompaa, siistimpää ja ennen kaikkea selälleni ystävällisempää, sellaista yksinkertaista ja vaivatonta puutarhurointia.

Ovesta tulee leveä, tavanomaisesta poikkeava. Ajatuksena on, että kasvihuoneen sisälle voi ajaa maito- ja kottikärryillä, jolloin kasvien ja ruukkujen sekä mullan vienti helpottuu.

Vähän kerrallaan, surkeista säistä huolimatta puuhamme eteni ja nikkarointivaihe alkoi olla ohi, vain ovi puuttuu edelleen. Tässä vaiheessa kasvihuoneen eteen siirrettiin jo ruusukvittenit ruukuissaan, sillä niiden siirron kanssa alkoi tulla kiire. Ruusukvittenikään ei pidä siirtelystä sen jälkeen, kun se on alkanut availla hiirenkorviaan, joten siirto maalaatikosta ruukkuihin tehtiin aivan viime tingassa. Uskon, että ruusukvittenit tulevat viihtymään tuossa aurinkoisessa ja kasvihuoneen myötä suojaisassakin paikassa, ja onhan sen kaunistakin sitten, kun ruusukvittenit avaavat kauniit oranssit kukkansa.

Sitten maalataan!

Olen vuosien aikana kovasti kehuskellut Virtasen maalitehtaan mahtavia maaleja, joilla meillä on maalattu kaikkea talosta aitoihin, joten maalivalinta kasvihuoneellekin oli helppo. Maaliksi valittiin erityisesti kasvihuoneen kosteusolosuhteet mielessä pitäen Virtasen maalitehtaan uutukainen Aimo-niminen maali, joka on 5 öljyn "hengittävä ja muoviton, peittävä suoja puupinnoille". Ei kyllä pettänyt Virtanen tällä uusimmallakaan maalillaan. Maali on sakeaa, kerralla peittävää, helposti maalattavaa, kuivuu rivakasti ja tarttuu maalattavaan pintaan hyvin, on se lämpökäsiteltyä tai raakaa puuta. Tarttuipa tuo metalliosiinkin, vaikka puumaali onkin.

Väriksi valitsimme Virtasen saaristovärikartasta sävyn Ruissalo, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Sävy elää viehättävästi valoisuuden mukaan. Harmaana päivänä se on kuin saven ja pistaasin pehmeä liitto, aurinkoisena päivänä taas iloinen, hieman salviainen sävy.

Tässä kuvassa vasemmalla näkyy selkeästi nuo vaakaan laitettujen ikkunoiden väleihin laitetut uudet laudat, joiden tarkoitus on yhdenmukaistaa ilmettä ja eritoten suojata laseja tuulelta. Myrskyisiä tuuliahan on nykyään piisannut enemmän kuin riittävästi, joten pieni lisäturva on paikallaan. Ei sitten tarvitse jännätä myrskyöinä mitä valkeneva aamu tuo tullessaan.

Pitkällä penkkiseinustalla, elefantin kohdalla oleva viimeinen korkea pystyikkuna on myös avattava. Kasvihuonetta voi tuulettaa oven, 2 suuren päätyikkunan sekä tuon viimeisen korkean ikkunan kautta, yhteensä kolme ikkunaa + ovi, kolmella eri seinällä.

Tällainen siitä sitten tuli!

.. mutta ihan valmista ei ole vieläkään. Takaseinä pitää maalata ulkopuolelta ja toki ovikin olisi syytä saada aikaiseksi. Siitä tuleekin hieman erikoinen ovi, ei ihan tavanomainen. Hassua kyllä, vaikka kasvihuoneessa ei ole ovea, koleista päivistä huolimatta siellä on ollut jo hyvinkin lämmintä, jopa lähemmäs tai yli 20 astetta, jos aurinko vaan hiemankin pilkahtaa!

Vanha separaattori saa myöhemmin päällensä sitruspuun. Rautapöytä on kierrätetty ja hieman tuunattu kasvihuoneen maalilla. Monivuotinen rakuuna on kasvihuoneen ensimmäinen asukas.

Tuuletusikkunat auki, tuuletusikkunat kiinni! Taustalla näkyy tuunattu, pitkä puulaatikko joka seisoo renkailla, ja joka kesäisin toimii kasvitasona ja talvisin ruukkusuojana, Vierellä on rautainen tuoli, jonka puuosat maalattiin samalla kasvihuoneen suojamaalilla.

Kasvihuoneen kasvatit tulevat pääasiassa isoihin termoruukkuihin, joiden vetoisuus on n. 25 l.

n. 80 litran jättiruukkuihin tulee mm. viinirypälettä. Pitkän kasvatustason alle mahtuu hyvin multasäkkejä ja muuta puutarhatavaraa.

Ruusukvittenit availevat jo hiirenkorviaan kasvihuoneen edustalla ja oksissa näkyy pikkuruisia kukkien alkujakin.

Aiemmin kuvassa vilahtaneet flamingokoukut ovat posliinia, kierrätystavaraa nekin, kuten puutarhaessun musta posliininen nuppikin, joista tehtiin pieni naulakko kasvihuoneeseen. Pitkän puulaatikon päällä on kierrätyslaattoja ja ruukussa on tuoksumataraa.

Puulaatikossa, joka ennen on ollut rautanaulalaatikko, on esikasvatettua persiljaa. Kauan sitten intialaisesta kaupasta ostettu keraaminen elefantti on ollut lainassa ja palautui meille tässä keväällä. Elefantin päälle tulee joku sitruspuistamme.

Tänä vuonna on erityisen ihanaa kasvatella omaa ruokaa, kun saimme vihdoin puutarhaamme kunnon kasvihuoneen, jossa viihtyy mielellään muutenkin, kuin vain kasveja hoitamassa.

Mitä maksoi?

Lämpökäsiteltyä 2'2:sta ja raakalautaa (kuusi) yht. n. 190 m.  270€
Rautatavara (tolppakengät, kulmaraudat, pellit, ruuvit ja saranat, n. 130€
Valokatteet 80€
Maali ja pensselit (Virtasen maalitehdas: Aimo, sävy Ruissalo, 9 litraa) 141€
Ikkunat (omia ja saatu ystävältä) 0€
Mööpelit, kaikki kierrätettyjä tai saatuja, 0€
Yhteensä 621€

Jotain uutta tietenkin!

Miten syyhyävätkään sormet odotellessa sitä päivää, kun yöpakkasista päästään (ja että kasvarissa on ovi) ja kasvihuoneen voi täyttää kaikella ihanalla, joista uusin villitykseni on karkkiyrtit, kuten colayrtti, vaniljainen tuoksumatara, yksi lempiyrteistäni lakritsiyrtti ja vielä suklaaminttukin, jotka kaikki pääsevät pian kasvihuoneeseen luomaan karkkiyrttibuffetin!

Karkkiyrteistä löytyy pieni juttu täältä, jos ne herättävät kiinnostusta.

Lämpimin terveisin kasvihuoneelta ♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥