KEVÄÄN MERKKEJÄ

07.04.2024

Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.

Kesäaika on alkanut, kurjet ja joutsenet ovat palanneet, linnut laulavat ja ensimmäisiä ötököitäkin on näkynyt aurinkoisina päivinä ja niiden jälkeisinä öinä, vaikka sää oikutteleekin vielä. Saapunut on myös kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja sen myötä Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luontsaaman omavaraistelevien poppoon yhteisen aiheen postauspäivä.

Tässä kuussa tarjotaan vinkkejä aloitteleville omavaraistelijoille tai omavaraistelusta vasta haaveileville. Koska koko omavarainen.fi (jolle siirsin tämän oman blogimmekin 2019), on perustettu juuri sitä varten, että olisi jokin omavaraisteluun pohjautuva sivusto olemassa, en lähde kirjoittamaan erikseen omavaraisteluvinkkejä. Niitä löytyy erilaisiin tarpeisiin jo niin paljon kantasivuston puolelta. 

Hyötypuutarhaan liittyvät jutut täältä, reseptejä ja kokkailua täältä, puuhia ja askareita täältä, kotivara-asioita täältä, blogimme oma osasto täältä, ja koska omavaraistelijatkin ostavat asioita, vinkkejä hyviin hankintoihin täältä. Voit klikkaamalla avata osastot erillisiin ikkunoihin, niin tämän jutun lukeminen ei häiriydy.

Sen sijaan kerron kevään etenemisen merkeistä täällä meillä kasvuvyöhykkeellä 1b ja vastaan sellaisiin omavaraisteluun liittyviin esimerkkikysymyksiin, joita poppoolaisille oli laitettu vinkeiksi. Nekin tosin taitavat toistaa jo aiemmin sanottuja ja kirjaankin kirjoitettuja, mutta kysymykset olivat niin kivoja, että niihin on ihan hauskaa kirjoitella vastauksia. Aloitetaan kuitenkin kauan odotetuista kevään merkeistä täällä Lounais-Suomessa.

Ihana, ihana patjarikko on paljastunut lumen alta. Lumethan meillä tosiaan ehtivät jo kokonaan sulaa pois. Tuo vasemmanpuolinen kuva on otettu 4.4.2024 ja sitten 5.4. tumpsahti uusi kerros lunta puutarhaan, mutta ehdin ottaa kuvan kaunokaisista ennen kuin ne taas saivat lumipalttoon päällensä. 

Patjarikolla on hassu nimi, mutta kukka on hurjan kaunis. Tähän aikaan vuodesta se muistuttaa jotain mehikasvia, mutta kevään kehittyessä kasvipatjasta nousee ohuita varsia ja kesäkuussa niihin aukeaa suloiset vaaleanpunaiset ja aniliinin pinkit kukat. Laitoin pariksi tuohon oikealle kuvan kukkivista patjarikoista. Taustalla näkyy onnenpensaita, jotka avaavat keltaiset kukkansa ennen kuin pensas tekee lehtiä.

Ensimmäinen maan uumenista noussut rapaperperituppi on viikossa avannut ensimmäisen lehtensä ja tuonut sille kaveriksi monta uutta lehteä. Laitoin poloiselle kupolin suojaksi, ettei vallan palellu yöllä.

Tänä keväänä sammaleet ovat olleet erityisen kauniita. Niin tuuheita ja kovasti uutta kasvustoakin näyttää olevan. Kevät on täällä ollut myös välillä sateinen ja kostea, olisiko syy siinä?

Ihanan tiivistä ja vihreää sammalmattoa puutarhan suuren kiven päällä. Sieltä seasta pilkistelee myös mehikasveja.

Vasemmalla taitaa olla kevätesikkoa. Sitä kasvaa villinä meillä vähän siellä ja täällä. Oikealla on ensimmäisiä vuorikaunokin kevätlehtiä.

Ihan hirvitti katsella yhteen viljelylaatikkoon, jossa tarhamaltsan itse kylvämänsä siemenet ovat lähteneet kasvuun. Vielä ei pitäisi olla noin rohkea. Öisin lämpömittari näyttää vielä pikkupakkasia ja sää ailahtelee. No, tuollaisia nuo ovat joka kevät. Täytyy uskoa, että tietävät mitä tekevät, mutta kyllähän me itsekin niitä sitten kylvetään lisää, kun kevät on vakiinnuttanut asemansa. Oikealla on talviunilta herännyttä piparminttua. Voi mikä ihana tuoksu niistä jo lähtee!

Ruukkupuolukat ovat selvinneet talvesta hyvin, mutta saivat vielä kerran hieman lunta peitokseen. Sekin tosin jo sulaa kovaa kyytiä pois. Kevään etenemistä ei pysäytä mikään!

Ajatuksia omavaraistelevasta elämäntyylistä

Tsajutin Satu oli tosiaan kerännyt nipun hyviä kysymyksiä vinkeiksi kuukausipostaukseen osallistuville. Mielestäni kysymykset olivat niin hyviä, että otin ne tähän julkaisuun sellaisenaan. Kysymysten ja vastausten lomassa on joitain vanhan blogimme kuvia, joista suurin osa on vuosilta 2015-2017.

Miten oma aloituksesi tapahtui?

Halusimme mieheni kanssa kokeilla aivan erilaista elämää siihen verrattuna, miten olimme eläneet siihen saakka. Halusimme pois kaupungista, lähemmäksi luontoa ja elää enemmän omatoimisesti eri vuodenaikojen mukaan. Siitä alkoi oikean paikan etsiminen, johon menikin pari vuotta, mutta lopulta löysimme tiemme pienessä maalaiskylässä sijaitsevaan Jovelaan ja tämä tarinamme alkoi.

Missä aloitit ja mikä innosti sinut aloittamaan?

Täällä Jovelassa aloitimme vuonna 2013 raivaamalla umpeen kasvaneen ryteikön puutarhaksi. Puutarha täällä on ennenkin ollut, mutta se oli vuosien saatossa päässyt kasvamaan umpeen, joten aloitimme kirjaimellisesti raivaustöillä. Halu kasvattaa itse ruokaa oli valtava, eikä se ole siitä näinä kymmenenä vuotena mihinkään laantunut, kasvanut vain. Halu kasvattaa itse ruokaa oli silloin ja on edelleenkin kiinnostusta hyötykasveihin, halua vaikuttaa itse osaan siitä ravinnosta jota syömme ja tietynlaista varmuuttakin. Maailman asiat eivät ole hyvin ja ilmassa on jo useamman vuoden ollut jos minkälaista epävarmuutta. Oma hyötypuutarha tuo turvallisuuden tunnetta, vaikka emme missään mielessä omavaraisia olekaan. Silti se, että pystyy tuottamaan paljon syötävää itse, tuntuu mukavalta. Samalla myös ruoan monipuolisuus kasvaa, kaupastahan ei ihan kaikkia lajikkeita tai edes perusherkkuja, kuten karviaisia saa. Myös ruoan arvostus ja ymmärrys sen kasvattamiseen kasvaa.

Miltä alkutaipaleesi tuntuu näin jälkeenpäin tarkasteltuna?

Sitä tulee katsoneeksi samaan aikaan ylpeydellä, hilpeydellä ja vähän liikuttuneenakin. Olimme niin innokkaita ja vähän malttamattomiakin. Muutaman vuoden odottelun jälkeen se tunne, kun vihdoin pääsi kasvattamaan hyötykasveja ihan itse, oli suorastaan ylitsevuotava. Homma lähti joskus vähän lapasestakin suhteessa taitoihin, mutta siinäpä sitä sitten oppi samalla, kun energiaa ja intoa riitti enemmän kuin tunteja vuorokaudessa. Samaan aikaan remontoimme nyt jo yli 150-vuotiasta taloamme, vähän muitakin rakennuksia pitkin pihaa ja loimme itsellemme hyötypuutarhaa. Oli siinä kyllä hommaa kerrassaan, mutta kun into on kova, sitä energiaa löytyi. Kun sitten ensimmäisiä satoja korjattiin, ilo oli ylimmillään.  Me onnistuimme - ja sitten tein sen seitsemäntoista hillopurkkia ja ties mitä ruokakomeroomme. Myöhemmin ymmärsin, että kahden hengen taloudessa vähän vähempikin, esimerkiksi vuosikulutuksen määrä riittää. Aloin hiljalleen oppia noudattamaan omaa sittemmin toistamaani ajatusta "Kasvata mitä syöt - syö mitä kasvatat."

Muuttaisitko jotain vai tekisitkö kaiken samalla tavalla? 

Ihan varmasti muuttaisin. Olimme aivan puutarhamärkäkorvia, joten joitain asioita olisi voinut tehdä toisin ja joitain hankintojakin jättää tekemättä, kuten kirotuksi kasvihuoneeksi nimetty halpiskevytkennokasvihuone, jonka elinkaari oli lyhyt ja vähän turhankin jännittävä. Kasvihuone teki kertaalleen myrskyn myötä kuperkeikkojakin pihalla ja sen kevytkennolevyjä etsittiin naapurin pellolta saakka. Yleisimpiä virheitä on ollut istuttaa joitain kasveja liian tiuhaan, aloittaa massiiviset esikasvatukset liian aikaisin, jolloin säiden vihdoin salliessa siirron ulos, koti on ollut viidakko jo viikkoja ja "taimien" siirtäminen vaikeaa. On tullut tehtyä monia pieniä perusvirheitä, joista on selvitty korjaamalla asia joko heti, jos se on ollut mahdollista, tai ottaen sen asian huomioon seuraavana satokautena. Vääräksi osoittautuneet valinnat ovat olleet osa opintietä tässä nykyisessä elämässämme ja niihin suhtautuu huumorilla. Sitä oppii vaikka kantapään kautta ja ne opit ovat usein sellaisia, että niiden kautta sitten kehittyykin eniten. Olisihan se mahtavaa, että kaikki menisi kuin tanssi alusta alkaen, mutta ehkä vähän tylsääkin. Oppia ikä kaikki!

Millainen olisi sinulle aidosti hyvä elämä?

Kyllä se tätä on. Koti ja sen asukkaat, tärkeät ihmiset sekä puutarha. Työ ja elämä sellaisessa balanssissa, jossa nuo kaksi elementtiä eivät ole toistensa vastakohdat ja mahdollisuus toteuttaa itseään molempien saralla, kotoa poistumatta. Kun tämän vain saisi pitää, niin olen tyytyväinen. Elämäänhän mahtuu myös murheita ja vastoinkäymisiä, mutta niin kauan kuin ne eivät niele ihmistä kokonaan ja dominoi elämää, tavallinen elämä on hyvää.

Miltä se näyttäisi päivittäin, ja millaiset tekijät tekisivät sinut tyytyväiseksi?

Oikeastaan taisin jo vastata tuohon edellisessä, mutta lisätään vielä se, että arvostan suuresti tätä rauhaa, jota elämäntyylimme tarjoaa. Olen syntyjäni paljasjalkainen kaupunkinlainen, elellyt ulkomaillakin, juhlinut ja matkustellut sen mitä muuutkin ihmiset, mutta sisälläni on aina elänyt kaipuu johonkin muuhun ja rauhaan. Sen muun löysin täältä narisevilta puulattioilta, maisemasta, jossa vuoroin nousee naapuripellon viljaa, kurkien, joutsenten ja peurojen päitä ja vilahtaa kettujen häntiä sekä puutarhasta, jossa voi täyttää korinsa oman sadon aarteilla. Oma tyytyväisyyteni taitaa olla sitä, ettei enää tarvitse etsiä elämyksiä tai poistua kotoa kokeakseen jotain uutta ja arjesta poikkeavaa.

Mistä löytää elämään merkityksellisiä asioita? 

Katselin ikivanhaa blogiamme tässä tovi sitten ja silmiini osui teksti, jonka olin kirjoittanut kannustukseksi itselleni. Olimme juuri päättäneet lähteä tavoittelemaan toisenlaista elämää.

"Mieti miten todella haluat elää ja mitä tehdä. Mikä on tärkeää, mikä kiinnostaa, mikä innostaa? Tee se ja karsi muita. Loppupeleissä likimain kaikki on mahdollista jos lakkaa ajattelemasta sen olevan mahdotonta. Tee elämän suhteen sitä ja siten miten näkisit elämän olevan parhaimmillaan. Vaihtoehtoja on, kun ei itse sulje niitä itseltään pois. Ei kun vankkuriin, pioneerit, ja kohti tuntematonta!"

Elämän merkityksellisyys löytyy, kun antaa itsensä kertoa mitkä asiat ovat itselle merkityksellisiä ja pyrkii lisäämään niitä asioita elämäänsä. Lisäksi on tarve tuntea olevansa merkityksellinen jollain tavalla. Tyhjyyden tunne syntyy usein siitä, ettei koe saavansa mistään mitään, eikä olevansa kukaan kenellekään tai tarpeellinen missään.

Oletko saanut omavaraistelevasta elämästä enemmän, kuin mitä saisit muunlaisesta elämäntavasta?

Ehdottomasti. Vaikka olen taustaltani kaupunkilainen, kaupunkielämä ei enää tarjonnut sitä, mitä elämältä halusin. En löytänyt enää päiviini muuta täytettä ja töiden vastapainoa kuin sellaisia puuhia, joiden nauttimiseen liittyy raha, siis ostettua viihdettä, hetkellisiä elämyksiä ja itseään toistavia juttuja. Kalliit neliötkin olivat liian pieniä mahdollistaaksensa monenlaisia puuhasteluita, joista pidän. Kaupungin valot söivät tähtitaivaan, jatkuva valo- ja melusaaste, näennäinen kiire ja tietynlainen tuotettu suorittaminen tuntuivat väärältä ja kuormittavalta, koska en vain sopinut siihen maailmaan. Olen aina pitänyt vanhoista taloista, kokkailusta, vanhoista tarinoista ja tavallisten ihmisten arkihistoriasta ja hiljaisemmasta elinympäristöstä. Täältä olen löytänyt oman paikkani ja elämäntyylin. Mitään yhteiskunnasta irrottautumista emme ole hakeneet, vaikka kieltämättä on ollut hetkiä, jolloin on tullut ajatelleeksi, että tämä nykyinen maailmanmeno on niin hullua ja kummallista, että tekisi mieli muuttaa autiosaarelle.

Vastaako nykyinen elämäsi arvojasi?

Kyllä se ihan hyvin vastaa, ainakin niiltä osin mihin voi itse vaikuttaa. Maailmantilanne ja monet yhteiskunnassa vallalla olevat asiat eivät edusta. Miten voikin ihmiskunta voida näin kamalan huonosti, olen usein miettinyt. Onneksi sentään on mahdollisuuksia vaikuttaa edes siihen omaan elämään ja sen kautta ehkä muidenkin. Siispä esikasvatan, kylvän ja istutan kaikkea mukavaa puutarhaamme, jutustelen muillekin hieman erilaisesta elämäntyylistä, jaan vinkkejä ja ideoita, joita eteemme tulee ja me jatkamme tätä elämää, jonka täällä olemme saaneet. Tässä elämässä sitten yritetään elää siten, ettei oma arvomaailma kolaroi muun maailman kanssa liian paljon ja kehittää omaa elämää siten, että se vastaisi sekä omia, että yleisesti hyviä elämänarvoja aina vähän paremmin. Valmista tästäkään tuskin tulee, mutta ainakin suunta on on oikea.

Me teimme monen mielestä aika radikaalin muutoksen elämäämme loikaten tuntemattomaan, mutta ei se loppupeleissä nyt niin iso muutos ollut. Me vain lakkasimme tekemästä sitä mitä siihen saakka olimme tehneet ja lähdimme tekemään muuta. Täällä sitä ollaan!

Paluu tähän aikaan

Tänne ei kuulkaas kummoisia ole kuulunut viime viikkoina. Ihan sitä tavallista arkea vainen, odottelua, että pääsee ulos puutarhapuuhiin kaikkine suurine suunnitelmineen, leipää tuovia töitä, yrittäjän arkea ja kivoja pieniä puuhia sisällä. 

Esikasvattomossa voidaan hyvin ja lisää laitellaan vähän kerrallaan. Tänä vuonna meille tulee ensimmäistä kertaa oikein kunnon määrä kylvökukkaakin tuonne puutarhaan. Olen siitä kovin innoissani, sillä kukkiin liittyy eriaisia teemoja, joista kerron tässä ihan lähiaikoina. Monenlaista kivaa ja hyödyllistä tulee tapahtumaan täällä meillä tässä kevään aikana myös kaupallisten yhteistyökuvioiden merkeissä. Uskon niistä olevan iloa monelle lukijallemmekin. 

Näistä kaupallisista yhteistöistä haluan kertoa sen verran, että minähän olen ollut päätoiminen yrittäjä jo viitisentoista vuotta. Omavarainen.fi ei ole päätoimeni, mutta nykyään osa sitä, aivan kuten kirjojen kirjoittaminenkin. Blogspotin blogiaikana en ottanut kaupallisia yhteistöitä blogiimme kuin muistaakseni kerran, mutta omavarainen.fi ja tämä Jovelan talopäiväkirja ovat kaksi eri asiaa, vaikka tekijä on sama. Omavarainen.fi on yleishyödyllinen sivusto ja Jovelan talopäiväkirja blogi, joka sijaitsee omavarainen.fi -sivustolla. Omavaraisen puolella on kaupallisia yhteistyöjulkaisuja. Ne yhteistyökuviot perustuvat ihan samaan periaatteeseen kuin aina ennenkin suositukseni ja vinkkini ovat perustuneet. Valitsen itse aiheet sekä tuotteet ja kirjoitan niistä perehtyen aiheeseen. Jos jokin tuote ei ole sivuston luonteeseen tai elämäntyyliimme sopiva, en tee niistä julkaisuja.

Kerrottakoon vielä, että viime viikon lauantaina multiin laitetut ämpärijuhannusperunat ovat jo nostaneet muutaman varren mullan pinnalle! Kovaa kiirettä ovat perunat pitäneet. Ihan näin nopeasti en odottanut ensimmäisiä varsia näkeväni. Taitaa siellä juhannukseksi perunat ehtiä. Miten ihanaa!

Jos haluat itse laittaa juhannusperunoita kasvamaan ämpäriin ja kaipaat helppoa DIY-perunaruukun ohjetta, niin käypä vilkaisemassa  tätä julkaisua.

No niin, näihin ajatuksiin jätän teidät tällä kerralla, mutta hyviin käsiin! Tänään 7.4.2024 teitä jutuillaan ja vinkeillään ilahduttavat myös seuraavat mainiot omavaraistelijat.

Kasvuvyöhykkeellä 1: Kaksulma, Tillintilan Anna,
Kasvuvyöhykkeellä 2: Päiväpesän elämääSarin puutarhat,   Finland urban farming ja Pilkkeitä Pilpalasta,
Kasvuvyöhykkeellä 3: TsajutEvil DressmakerVilla VarmoRakkautta ja maanantimia,
Kasvuvyöhykkeellä 4
Sweet food O'Mine, 
Kasvuvyöhykkeellä 6: Farm Escape
Kasvuvyöhykkeellä 7: Korpitalo
Kevättä rinnassa Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida?  Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia kirjeet@omavarainen.fi 

UUSIMPIA JULKAISUJA

Silmä silmästä, punkki punkista! Biologinen tuholaistorjunta esimerkiksi leppäkerttujen avulla, on myrkytön vaihtoehto kemiallisille kasvinsuojeluvalmisteille ja herättää kiinnostusta myös kotipuutarhureiden joukossa. Aiemmin torjuntaeliöitä myytiin lähinnä kauppapuutarhoille, mutta onneksi nykyään kotipuutarhurikin voi tilata niin sanottuja...

Nyt saavat rikkaruohot kyytiä ilman ylimääräisiä kyykkimisiä ja kasvit ravintoa onnnistuneiden satojen ja kukkivien silmänilojen tuotantoon.

Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?

Johan on ilmoja pidellyt! Kevääksi muuttunut puolen vuoden talvi teki loikan taaksepäin ja saimme kokea viikon sisällä sekä uuden hangen että käen kukunnan, joista ensimmäisen vierailu kesti onneksi vain vuorokauden. Sellaista se on tänä vuonna ollut, sahaavaa säätä ees ja taas, mutta nyt kevät on ottanut vallan, vaikka uutiset maalailevat vielä...

Toivejulkaisu! Ihanista ihaninta, kirjassamme Vanhassa talossa - Kohti omavaraisempaa elämää, ja sitä ennen, kauan sitten vanhassa blogissamme ollutta palashampoon ohjetta on kyselty useasti, joten julkaisen sen nyt uudelleen myös täällä omavarainen.fi:ssä.

MERIKAALI

17.04.2024

Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...

Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.

Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.