ARMAITA AIKOJA

Kaikkialla kukkii ja suvi on mitä suloisin! Taas pääsimme tähän ihanaan alkukesään, joka on vyörynyt kukkamerinä puutarhoihin, puista pensaisiin ja maan matalimmista kukkasista nenut tukkiviin siitepölytupsauttelijoihin. Ajat ovat armaita kerrassaan ja suvivirret tai -laulut ovat soineet kautta valtakunnan koulujaan päättävien lapsosten kirmatessa kohti kesän vapautta.

Alkanut kesäkuu tuo mukanaan taas Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelevien bloggaajien poppoon yhteisen kimppapostauksen, joka julkaistaan yhteisen aiheen ääreltä kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina. Tässä kuussa yhteisenä aiheena, kunkin kuulumisten lisäksi, pohditaan mm. oman omavaraistelun taustoja ja miten kukin on päätynyt paikkaan, jossa nyt asuu tai puuhailee. Olen aiemmin tänä vuonna kertonut muutosta tähän taloon ja miten elvytimme purkukuntoiseksi tuomitun asukkaattoman talovanhuksen uuteen elämään, joten tällä kertaa en kirjoita aiheesta enempää. Aiemman jutun, Olipa kerran unelma, voi lukea täältä. Siihen, etten kirjoita aiheesta nyt sen enempää, on toinenkin syy, josta kerron postauksen lopussa. Se vastaa myös yhteisen kuukausiteemamme kysymykseen tulevaisuuden haaveista.

Mennään siis suoraan kuulumisiin ja tavanomaisiin höpötyksiin kera kukkien!

Syreenikaari kukkii jälleen ♥ Kaari kaipaa taas siistimistä, mutta olkoon nyt kuten on.

Ruusukvittenit ja ihanat punamaltoiset Baya Marisa -omenapuut hehkuvat vahvan oranssisin ja fuksianpunaisin kukin.

Luumupuut kukkivat taas valtavan upeasti, mutta ah, niin nopeasti. Olisi näitä katsellut kauemminkin. Myös kirsikkapuut ovat jo kukkineet, kuten tuometkin, ja tonttimme laitamalla oleva suuri pihlaja on aivan kauttaaltaan täynnä kukkia. Moista täyshuntua en muista nähneeni ennen tällä pihlajalla. Jos vanhoihin on uskomista, tulevasta talvesta olisi tulossa kylmä kun pihlaja pukee päällensä täysvaipan (kokotakki) jo kesäkuun alussa. Saapas nähdä osuuko pihlajan ennusteet kohdilleen paremmin kuin sääennusteet täällä yleensä. Vaan nyt on vielä se armas aika, suloinen suvi ja joka paikkaa koristaa kukkanen, todellakin.

Luumupuut kukkivat. Kiitos muuten Luomulaakson Marialle vinkistä laittaa hedelmäpuun rungon ympärille kiepautus ilmastointiteippiä teippipuoli ylöspäin. Ei ole muurahaiset päässeet mihinkään hedelmäpuihin kirvalasteineen. Kaikki hedelmäpuut ovat pysyneet muurahais- ja siten kirvavapaina!

Minusta on hauskaa tutkailla sanojen etymologiaa ja tapojen historiaa. Esimerkiksi tuo sana suvi mielletään usein juhannukseksi, mutta se on aikoinaan tarkoittanut ihan vaan kesää tai jopa suojasäätä talvella. Suviyöt taas olivat huhtikuun puolivälissä ja silloin ennusteltiin tulevan kesän säätä. Kotimaisena pidetty, Ruotsista meille tullut suvivirsi on koulumaailmassa muuttumassa suvilauluksi. Siitä voi toki olla montaa mieltä, mutta jos laulua katsellaan sen alkuperän mukaan, niin laulun taustalla on, usko tai älä, keskiaikainen eroottinen runo, jossa houkutellaan neitoa niitylle sangen maallisiin kahdenkeskisiin puuhiin.

Täällä meillä vasta onkin ollut aivan kirjaimellisesti maallisia puuhia kaiken pihalla möyrimisen merkeissä. Ensinnäkin pihalle levitettiin käsipelillä 20 tonnia multaa ja sen jälkeen rullattiin rapian 200 neliötä uutta nurmikkoa etupihallemme, jonne luotiin puutarhamaisuutta pelkän soran sijaan. Oli siinä hikistä puuhaa kerrassaan, mutta lopputuloksen iloa senkin edestä. Kuvia löytyy tuolta instan puolelta, ken haluaa nähdä läjiä multaa ja mitä sitten tapahtui. Puuhia on muutenkin ollut vaikka muille jakaa, mutta on tässä ehditty katselemaan maisemia, maata ja taivastakin kaikkien näiden puuhien lomassa.

Etymologiasta ja tarinoista tuli tässä viikolla mieleen nämä suloiset lemmikit, jotka juuri kukkivat niin ihanasti koskemattomaksi jätetyllä pölyttäjäniityllämme. Lemmikillä on sangen liikuttava nimihistoria, muuallahan sitä kutsutaan nimellä 'älä unohda minua'. Tarina kertoo, että silloin kun kukkia luotiin ja niille annettiin nimiä, pieni lemmikki muistutti luojaansa siitä, ettei sitä sovi unohtaa. Kukka sai sitten nimekseen älä unohda minua ja kauneimman sinisen värin erottuakseen muista. Toisen tarinan mukaan sulhasmies oli keräämässä morsiamelleen lemmikkejä rantaniityllä, mutta suistui jokeen, ja pois lipuessaan sai huudettua rannalle jääneelle morsiamelleen, joka ehti napata kimpun itselleen, ettei tämä unohtaisi häntä. Lönnrotin mukaan lemmikkiä on meillä kutsuttu aiemmin mm. muistonkukaksi, lemmenkukaksi ja ikävänkukaksi, joten jotain kaihoa meilläkin kukkaan on liitetty. Luonnonkukkien päivää vietetään muuten taas pian, tarkalleen 20.6. joten ei kun kukkia bongailemaan! Bongailusta taas tuli mieleen, että..

Keitä te ootte te pienet kukat, kun en mä tunne teitä?

Tällaisiakin tuli tässä päivien aikana pohdittua, kun luonto pukkasi koko aidantauksen edestä valkoista mysteerikukkivaa hämmästeltäväksi. Pari vuotta sitten raivatun ryteikön laitamat alkoivat kukkia runsaasti ja näitä sitten hämmästelin oikeen ääneen tuolla instan puolella, josko joku tunnistaisi nämä, jopa nelimetrisiksi joutaneet puumaiset kukkijat. Moni epäili jonkinlaiseksi kirsikaksi.

Oikealla kuvassa kirsikan kukka ja lehti sekä mysteerikukkijan kukka ja lehti puutarhastamme. Erona on oikeastaan vain se, että kirsikan lehti on kiiltävämpi.

Mysteeri ei varmuudella vieläkään selvinnyt, mutta selvinnee syksymmällä kun näkee tuleeko kukista mitään. Mysteeriä selvittäessäni latasin kännykkääni ilmaisen ja yllättävän toimivan Plantnetin kasvitunnistusäpin, jolla innostuin tutkailemaan pihan kukkia ja kasveja enemmänkin, vaikkei se varmuudella tätä mysteerikukkijaa tunnistanutkaan. Epäili kuitenkin hapankirsikaksi, tarkemmin morelliksi. Noh, mutta, äpin kanssa oli hauskaa tutustua omaan pihaan ja se tunnisti helposti esimerkiksi tämän alla olevan raunioyrtin, jonka nimeä en koskaan tunnu muistavan. Nämä meillä kasvavat taitavat olla tarharaunioyrttejä, sillä niiden kukat muuttuvat kehittyessään punaisista sinisiksi.

Kuulumisia hyötypuutarhasta

Mennään nyt kuitenkin tuonne hyötypuutarhan puolelle, jossa tavalliseen tapaan on täysi tohina päällä. Miten se onkin niin, että ensin otetaan aikaa ilmestyä ja sitten jo pusketaan kortta ja kukkaa hengästyttävällä vauhdilla. Viikossakin kasvikohtaiset erot voivat olla kuin yöllä ja päivällä.

Tässä kukkii, jälleen kerran talvesta selvinnyt mesimarjalamme. Niin vahva kukinta tänä vuonna on, että odotettavissa taitaa olla marjoista jaloimman ennätyssato. Kyllä tuolla pölyttäjilläkin on ollut täysi pörinä päällä. Ihan piti käsiään varoa kun nypin muutamia rikkakorsia mesimarjalasta pois.

Lipstikat ovat hujahtaneet valtaviksi puskiksi raparperista puhumattakaan. Kyllä se niin taitaa olla, että tänä vuonna laitetaan se pönttö pulputtamaan ja valmistellaan omaa raparperisiideriä.

Kaikissa marjapensaissa on ollut runsas kukinta ja raakileitakin on jo ehtinyt tulla, kuten näiden kuvien karviaisiin ja punaherukoihin.

Viljelylaatikoissa piparjuuri on joutanut jo kukintaan valkoisine kukkineen ja naapurilaatikossa salviakin on tehnyt vaaleanpunervat nuppunsa. Ihan kaikki salvioista ei edellisestä, täällä poikkeuksellisen kylmästä talvesta selvinneet, mutta osa kyllä.

Perunat ovat itäneet ja nousseet komeasti mullan ylle varsineen. Naapurikuvassa todellinen ihme meille; oranssi paprika on jo tuottanut satokypsää tässä vaiheessa vuotta, kun punaiset kumppaninsa vielä odotuttavat kukintansa kanssa. Paprika taisi todella pitää uudesta kasvihuoneesta, sillä yleensä satoa on saatu vasta loppukesällä. Korkealan blogin Heikki pohti toukokuun kimppapostauksen kommenttiosiossaan, että paprikoita saattaisi kannattaa kasvatella monivuotisesti. Heillä talvetettu paprika oli tehnyt satoa jo keväällä. Tätä vinkkiä aion kokeilla itsekin ja talvettaa paprikoita sisällä chilin tapaan. Täytyy sanoa, että tällainen ajatus ei ollut käynyt mielessä ollenkaan. Kiitos Heikille vinkistä - aina oppii uutta!

Tomaatit ovat tavalliseen tapaan levinneet jokaiseen suuntaan ja ensimmäisiä raakileitakin siellä jo kasvaa.

Vasemmalla kuvassa kattoon saakka joutanutta pesusienikurkkua eli luffaa ja oikealla serkkunsa kasvihuonekurkku, joista molemmat kukkivat ja tekevät jo pieniä alkujaan. Katossa oleva ritilä on betonivalukehikkoa.

Alla oikealla vielä toinen kuva pesusienikurkuista. Sen vieressä pystyruukuissa kasvaa inkamaissia. Olen nyt niin tyytyväinen siihen, että jätimme kasvihuoneeseen monta avattavaa ikkunaa. Niitä on 3 ja lisätuuletusta antaa 2-osainen ovi. Kasvihuoneessa on meinaan jo nyt ollut valtavan kuuma. Jos ikkunoita ei saisi auki, kasvit tuupertuisivat varmasti.

Pöydällä ruukuissa olevat rakuuna ja kolayrtti ovat villiintyneet täysin! Puulaatikon pikkuruukussa kasvaa laakerinlehteä.

Kasvihuoneen jättiruukussa on tämän vuoden uusi tulokas, viinirypäle Mika, jonka sanotaan olevan suurisatoinen lajike, joka aikanaan tekee likimain siemenettömiä tummansininisiä rypäleitä. Ikkunan takana näkyy vanhasta kasvihuoneesta siirretty suuri kasvatuslaatikko mansikoineen. Saviuukussa on mustikkakoison taimia, jotka on kasvatettu viime vuoden mustikkakoisojen siemenistä.

Vanhalla mansikkamaalla on ruuhkaisaa, niin mansikoiden kuin heinienkin osalta. Pitänee pikimmiten ruotia mansikkamaakin kutsumattomista vieraistaan. Jos olet seurannut meitä instassa, niin kerrottakoon, että kouruesikasvatus onnistui aivan yli odotusten. Kuvan lilapalkoiset herneet saivat olla 2 viikkoa esikasvatuksessa kourussa, josta ne vaan liu'utettiin kasvatuspaikalleen siistiin riviin. Seuraavaksi kouruihin menee salaattia. Miten helppoa!

Sikurijuuren syyskylvöt onnistuivat niin hyvin, että kevätkylvöä ei sitten tehtykään. On tuo kyllä jännä kasvi. Nuorena näyttää ihan voikukalta (kuva vasemmalla) ja siitä sitten muuttuu ihan muuksi (kuva oikealla) ja lähtee 2-vuotiaana kukintaan kauniin sinisine kukkineen, jonka jälkeen 2-vuotiasta sikurin juurta voi korjata syksyllä.

Viimeisimpänä, muttei kokonsa puolesta ainakaan vähäisimpänä hyötypuutarhakatsaukseen pääsee toinen tämän vuoden uusi kokelaamme munakoiso. En tiedä mitä odotin, mutten ainakaan tätä! Tyyppihän on aivan valtava. Alimpia lehtiä pitää kyllä jo ruotia pois, jotta kasvilla riittää elinvoimaa tuottaa vihanneksia, nyt kun se jo kukkiikin

Täällä on tosiaan tohinaa riittänyt, tunteja saisi olla nyt enemmän päivässä ja tavallaan onkin, kun yöt ovat taas niin ihanan kuulaita ja valoisia. Tässä ollaan juuri testaamassa ensimmäistä kertaa kivoja aurinkoenergiavalaisimia, jotka vankkurisauna sai kupeilleen tervapetsaushuollon kunniaksi. Todella kivat lamput tilattiin Clasulta. Vihdoinkin markkinoilla on solarivaloja, jotka eivät ole muovisia roskia, mutteivat jäätävän hintaisiakaan ollakseen kunnollisia, metallisia retrolamppuja.

Tohinan taustalla on tietenkin tämä ihana kevät ja sekin, että meillä jäi viime vuonna pois sekä vuosihuoltoja että uusien suunnitelmien toteutuksia, kuten uusi itse nikkaroitava kasvihuone ja etupihan osittainen muutos takaisin puutarhamaiseksi alueeksi. Molempien kanssa meni nyt oma aikansa, kun molemmat toteutettiin. Sitten on tosiaan ollut vuosihuoltoja jos mitä, viljelylaatikot on pintakäitelty, vankkurisauna, terassi ja terassin huonekaluja on tervapetsattu, nurkkia on siivottu, uusia istutuksia on tehty ja monenlaisia pieniä parannuksia hääräilty valmiiksi niin pihalla kuin sisälläkin. Joidenkin viisareiden välissä ehdin käydä SPEKIN varautumiskouluttajakurssinkin. Se nyt ei mikään pitkä juttu ollut, mutta kun puuhaa on paljon muutenkin, kaikki ylimääräinen painaa aikapankkia punaiselle. Oli kyllä kiva saada tuokin juttu hoidettua, jotta ei mitään marinoita sillä saralla.

Omavaraistelevien bloggaajien kuukauden yhteisaiheena tänään on tosiaan kunkin kuulumiset tavalliseen tapaan - se on nyt hoidettu tässä postauksessa kuvineen kaikkineen ja tarkoituksena oli myös, että kukin kertoo hieman oman omavaraistelunsa taustoista ja siitä miten on päätynyt sinne missä kukin meistä puuhiaan hääräilee. Koska tosiaan olen tänä vuonna jo tehnyt aiheesta yhden postauksen, eikä siihen nyt mitään uutta ole lisättävänä, jätän tämän osuuden postauksesta pois ja ken mielii, voi käydä lukaisemassa jutun erikseen.

Taitaa siitä kirja tulla sittenkin

Toinen syy vastaa yhteisaiheemme sivukysymykseen, jossa voi kertoa tulevaisuuden haaveista. En tiedä onko tämä nyt ollut erityisesti haave, ehkä enemmänkin ajoittain pinnalle putkahtava ajatus, mutta tässä vuosien aikana (joita blogitaipaleella on jo 10, herran jestas!), monen monta on ehdottanut, että kirjoittaisin kirjan matkastamme kaupungista maalle, nykyajan mittapuulla hieman erilaisesta elämästämme ja yksinkertaisesta elämästä. Olen hieman hymistellyt ajatukselle kirjasta, mutta on se ajatuksissa joskus käynytkin. Tässä keväällä valokuvaajaystäväni nosti asian uudelleen esille ties monettako kertaa, ja ajattelin, että miksipäs ei. Omituisen vuoden jälkeen voisi aikamatkata omaan elämäänsä ja tutustua siihen itsekin oikein ajatuksella.

Pidemmittä puheitta siis, suunnittelemme ja työstämme parhaillaan kirjaa ja koska kirjoitan parhaillaan juuri sitä osiota, jossa päädymme tänne, koin hieman hankalaksi kirjoittaa siitä myös tähän postaukseen, varsinkin kun olen pienen historiikkipostauksen tehnyt jo alkuvuodesta.

Olkoon tulevaisuuden toiveeni nyt siis vaikka se, että tarinamme päätyy kansiin ystäväni upeiden kuvien maustamana. Tänä kesänä, nyt kun käet kukkuvat yön läpi, minä istun täällä ja palaan ajatuksissani yön hiljaisina hetkinä matkaamme tänne ja kokemuksiin elämästämme täällä. Yökyöpelinä kirjoitan myös öisin. Siksi monet tämän postauksen kuvistakin on napattu aamun juuri valjettua tai vähän sitä ennen.

Tuo tulevaisuus sitten mitä tuokaan, juuri nyt on hyvä elää ja tämä mitä nyt on, on enemmän kuin riittävästi.

Vaan mitä kuuluu muille poppoolaisille? Sen pääset lukemaan, kun klikkailet alla olevaa lukulistaa!

Ps. kirjoitin tuossa toukokuussa jutun humalasta ja sen kasvattamisesta sangen huvittuneena tiedosta, että meillä on edelleen voimassa laki, joka määrää ankaran rangaistuksen uhalla kaikki talolliset ja tilalliset kasvattamaan vuosittain 40 humalasalkoa kunnes joka talolla on humalasalkoja 200 kappaletta. Jotta syyskäräjillä tavataan armaat kanssarikolliset! Meillä ainakin jää 'hieman' vajaaksi humalaosastolla.

Tänään omilla kirjoituksillaan teitä ilahduttavat seuraavat mainiot omavaraistelijat:

7.6.2021 klo 09 alkaen:

Kasvuvyöhykkeellä 1:
Kakskulma .
Apilankukka .
Sateenkaaria ja serpentiiniä .
Kasvuvyöhykkeellä 2:
Sarin puutarhat .
Oma tupa ja tontti .
Keltainen kahvipannu .
Kohti laadukkaampaa elämää .
Finland Urban Farming .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Metsän Heini .
Rakkautta ja maanantimia .
Harmaa torppa .
Mikä itä .
Majalevon pientila .
Luomulaakso .
Mummon kirja .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Puutarhahetki .
Korkeala .
Kasvuvyöhykkeellä 5:
Puutteela .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .

Suloista suvea toivotellen ♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥