VANHASSA TALOSSA

04.10.2021

Ensimmäiset pienet yöpakkaset puraisivat Jovelan puutarhaa kaksi viikkoa sitten. Talvi tekee tuloaan. Säiden viilentyessä tämän vanhan talon asukkaat ovat valmistautuneet tulevaan pienillä puhteilla niin sisällä kuin talossakin. Villasukat ovat päivän asuste, palava puu soittaa serenadeja hormeissa ja valon väheneminen saa haukottelemaan jo ennen iltauutisia.

Se olisi sitten lokakuu ja kuun ensimmäinen maanantai, jolloin julkaistaan omavaraistelevien bloggaajien yhteinen kirjoitusaihe, joka tässä kuussa syyskuun kuulumisten lisäksi on omat rakennukset ja mahdolliset rakennussuunnitelmat. Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelevien bloggaajien poppoon muihin kirjoituksiin pääset oman juttumme lopusta löytyvältä linkkilistalta.

Talo nimeltä Jovela

Me olemme saaneet olla asukkaina tässä hyvin perinteisessä suomalaisessa, entisen tilan hirsirakenteisessa talossa kahdeksatta vuotta. Alun perin Alastalona tai Alinentalo -nimellä maakirjoihin merkitty talo on saavuttanut sangen kunnioitettavan iän, sillä se on kirkonkirjojen mukaan rakennettu vuonna 1868, joka oli ankara nälkävuosi Suomessa. Talossa on vain yksi kerros ja kylmä ullakko, kellaria ei ole. Neliöitä on noin 120, joista tupa ja sali vievät noin 40 neliötä kumpikin ja loput 40 neliötä jakautuu kammarin, eli makuuhuoneen, vessahuoneen ja porstuan, eli eteisen kesken. Talo on kantovesitalous, ei juoksevaa vettä, ei viemäröintejä. Sähköt on, kuten sisävessakin, mutta se on vedetön. Lämmitysjärjestelmää ei - talo lämpiää pääasiassa puulla.

On meillä joskus luntakin, muttei joka talvi, ainakaan näin idyllisen näköisiin talvikuviin riittävää määrää. Talot on maalattu Virtasen maalitehtaan neljän öljyn maaleilla, joiden nimeen voin vaikka vannoa. Loistavia maaleja! Perinteisen punaisen lisäksi rakennuksiemme julkisivuista löytyy myös okraa.

Siinäpä meidän päätalomme lyhyesti, mutta käykää toki peremmälle!

Taloon astutaan kylmän kuistin kautta, jossa melkein aina, muina kuin helleaikoina, kynttilät (ja kaksi koiraa) ottavat saapujan vastaan. Kuistilta astutaan porstuaan, jossa melko varmasti myös palaa kynttilöitä. Jouluaikaan porstuan tarvittaessa lämmittävän somistetakan päällä on sen vuoden jouluasetelma. Talossa asuu kynttilä- ja jouluhullu, käy selväksi jo tässä vaiheessa taloa.

Porstuasta voi kääntyä joko vessahuoneeseen tai tupaan, josta taas pääsee myös kammariin, eli makuuhuoneeseen. Tupa on perinteinen maalaistalon tupa puuhelloineen (sähköliettä meillä ei olekaan), mutta vanha leivinuuni puuttuu. Lattiat ovat lautaa ja talvella viileät. Tiskit pestään käsin suuressa posliinialtaassa ja ruokaa tehdään puuliedellä, jonka päällä oleva hanallinen vesikattila lämmittää myös talousvetemme. Tuvan sydän on kattava ruokakomero, jonne voi kävellä sisälle. Tuvan orrella roikkuu milloin kuivuvia yrttejä tai kasveja, usein myös erilaisia somisteita jouluköynnöksistä rapukekkereiden valosarjoihin.

Tuvasta pääsee kammariin, joka on joskus aikoinaan ollut kaksi pientä kammaria ja siten hieman haastava kalustettava, sillä huoneella on pituutta yli 5 metriä, mutta syvyyttä vain 2,7. Kiva ja rauhallinen tila kammari kuitenkin on, ja vuosien aikana sinne on mööpelitkin asettuneet ihan kivasti. Erityisen ihanaa on se, että suoraan sängystä voi katsella edessä aukeavaa puutarhamaisemaa ja talvisin myös lintulaudalla ruokailevia lukuisia erilaisia lintuja. Kuten porstuasta, myös kammarista voi kävellä vessahuoneeseemme.

Vessahuone on vähän hassu sana, mutta kun huone on keskellä taloa, siellä on pönttöuuni, mankelointipaikka ja säilytyskaappeja sekä "vessa" mutta ei vesivessa, jota sana vessa varsinaisesti tarkoittaa, niin huoneelle ei ole löytynyt vieläkään kunnollista sanaa. Vedetön vessa meillä on ollut käytössä alusta alkaen ja se on aivan yhtä mukava kuin vesivessakin. Linkistä voi lukea näistä vedettömistä ja viemärittömistä vessoista lisää, jos asia kiinnostaa.

Sitten ollaankin jo talon päädyssä, eli salissa, jonka noin 40 neliöön mahtuu säilytys- ja oleskelutilaa sekä kotikonttorini. Sali on talon ainoa tila, jota joudutaan lämmittämään sähköllä tai kaasulämmittimellä, sillä salin kaakeliuuni pitäisi purkaa ja kasata uudelleen, eikä siihen kaaokseen olla vieläkään haluttu ryhtyä. Salissa on talvisin yksi tai kaksi pientä patteria matalalla lämmöllä ja tukilämpöä annetaan kaasulämmittimellä. Pientä lämpöä, lähinnä tunnelmalämpöä luovat kaksi valuurautaista pikkukamiinaa, joissa poltetaan vain kynttilöitä.

Tällainen oli pieni kierros kodissamme, mutta katsellaan nyt samalla päivän teeman myötä muutkin rakennukset tontillamme.

Pihan sisäänajon kupeella on pieni 1920 rakennettu huvila, jonka olemme nimenneet Villa Gerdaksi tilalla 1875 syntyneen tyttären mukaan. Gerda-parka on meillä oikeastaan varastona. Aina välillä siistimme huvilan mahdollisimman somaksi, mutta jostain syystä sinne kertyy aina aivan liikaa kaikkea sellaista, mikä muualle ei mahdu.

Puutarhan puolelta meiltä löytyy pieni aitta, josta teimme kesähuoneen kaksi kesää sitten. Käenpesäksi nimetyssä kesähuoneessa voi istua iltaa, syödä grillattuja herkkuja paahdepäivinä ja siellä on myös pesukoneen virkaa toimittava, sähköllä toimiva pulsaattorimme.

Isännän verstas, jossa hän takoo kuumaa rautaa silloin, kun muilta puuhiltaan joutaa, on rakennuksessa, josta puolet on vanhaa kanala-lampolaa ja puolet isännän pajaa. Paja on taas menossa talveksi melkein kokonaan kiinni, sillä siellä ei ole sähkövaloja tai lämmitystä.

Sitten on vielä vanhoista ikkunoista tehty sokkeliton kasvihuone, jota olen hehkutellut tänä vuonna niin, etten nyt kehtaa (linkistä löytyy juttu jos haluat tutustua siihen), joka toinen päivä lämpiävä herttainen vankkurisaunamme (kuvassa), joka tosiaan seisoo renkailla, kiesitalli, joka ei ole käytössä ja puretaan - sen kattokin on palanut jo vuosikymmeniä sitten, verstasrakennus, joka on tyhjillään ja kallellaan, sekä huvimaja, joka ei ole rakennus ollenkaan, mutta pääsi silti kuvaan viime vuoden talvisessa vaipassaan.

Meillä ei ole mitään rakennuksiin liittyviä suunnitelmia tulevalle vuodelle, sillä tänä vuonna nikkaroimme uuden kasvihuoneen, päivitimme talossa tuvan, vessahuoneen ja vielä kuistinkin niiden maalien ja säilytystilojen osalta. Ainoa rakentamiseen jollain tavalla liittyvä suunnitelma liittyy liian paahteisiksi käyneisiin kesiin ja siten mahdolliseen tolppa-vaijeri-varjostuskangasrakennelman pystyttämiseen kasvatuslaatikkopuutarhan ylle.

Mennään siis kuulumisiin!

Talven kynnyksellä

Ensimmäiset yöpakkaset osuivat täällä 20.-21.9. väliselle yölle, mutta 2 miinusasteen pakkasöitä on ollut vasta kaksi. Välillä ilmat ovat olleet kolean viimaisia, välillä harmaan sateisia ja sitten taas aurinkoisen lempeitä - tavallinen syksy siis. Nytkin, kun tätä juttua kirjoittelen, ilta on jo kovin myöhäinen, mutta asteita ulkomittarissa on silti +12.

Mutta minne katosi syyskuu? Piti oikein ajatella tuliko syyskuussa tehtyä oikeastaan mitään muuta kuin nukuttua päiväunia valon määrän vähentyessä, vai onko omat puuhat jo niin tuttuja itselle, ettei ilman kertyneitä kuvia tule mieleen mitään erikoista?!

Vaan olihan noita, arkisia askareita ja vähän uuden testailuakin niin pihalla kuin tuvassakin. Kasvihuoneen viimeisiä on korjattu ja puutarhaa laitettu talviteloille, se nyt on selvää. Satoa on pakastettu, hillottu, kuivattu ja pikkelöity, kuten tähän vuodenaikaan on tapana, mutta ihan kaikkea satoa en tänä vuonna ole purkkeihin pakannut otsa hiessä, vaan ottanut rennommin pakastaen osan sadon annista - joutaahan niitä myöhemminkin lopputuotteeksi valmistaa.

Siemeniä on kerätty ja kuivattu. Siemenpankki pitäisi taas siemensadosta tehdä.

Hassu mustikkakoiso (pinaattikoiso) kukkii edelleen lokakuussa ja kypsyttelee pieniä marjojaan. Taustalla näkyy vesipippuriyrttiä. Kasvihuoneella käydessään voi valita onko suu makeana vai liekeissä, vaiko vähän molempia.

Villiviinin punastuvia lehtiä on ihailtu ja omppuja kerätty Gardenan lahjoittamalla omenankerääjällä, joka osoittautui aivan järjettömän hyväksi keksinnöksi. Selkäsairauden vuoksi omenoiden kerääminen ja jatkuva kyykkiminen on itselleni aivan mahdotonta, mutta tuolla varrellisella omenankerääjällä voi yksinkertaisesti vaan ajaa maassa olevien omenoiden yli, ja ne kerääntyvät keräysrumpuun kuin itsestään. Lopuksi omenat kipataan kaatonokan kautta koriin. Kroonisen kivun kanssa eläminen ei aina ole ihan helppoa, mutta aina kun löytyy jokin keino helpottaa omia puuhiaan ja siten välttyy turhilta kivuilta, se on melkein ilon itkun paikka! Hitsi miten hyvä keksintö!

Tässä on kuivailtu täyspunaisia Baya Marisa -omenoita. Muutamaan omenaan oli päässyt joku mato maistille, joten kuivasin niiden omenoiden syömättömät osat. Näistä ehkäpä tulee jotain jouluisia somisteita myöhemmin, saapas nähdä!

Tyrnilikööriäkin laitettiin tulemaan lähestyviä kekrejä varten. Tämän liköörin tein sillä yksinkertaisimmalla reseptillä, jolla likööriä voi valmistaa. Reilu litra tyrniä lasipurkkiin, päälle suunnilleen 2+2 desiä sokeria ja fariinisokeria, marjat sekaisin sokerin kanssa nuijalla ja lopuksi purkki täyteen kirkasta alkoholia. Hyvin ehtii tyrniliköörit valmiiksi lokakuun puolivälin kekreille. Jos ihmettelet miksi myös fariinisokeria, niin eipä siihen sen kummempaa vastausta ole, kuin että halusin testata sitä, ja tehdä kekreille erityisen täyteläisen makuista ja sävyistäkin likööriä.

Tässä ollaan eristämässä pellavariveellä ja ikkunapaperilla ikkunoita talveksi. Työnjohtajana toimi Freya-kissamme. Kynttilöitäkin on tullut rullailtua lisää talveksi, kun Lahtisen vahavalimon valikoimissa oli niin herkullisen suloisia mehiläisvahalevyjen sävyjä. Kynttilöitä kuluukin taas niin tiuhaan tahtiin, että lisävarastot tulevat tarpeen.

Siinäpä ne taisivat kuulumiset taas olla. Lokakuussa tosiaan juhlimme perinteisiä kekrejä, leipätöitä tehdään tavalliseen tapaan, kirjaa varten on taas kuvauksia, syyskylvöjä päästään tekemään kasvatuslaatikoihin kunhan asteet putoavat pysyvästi tuonne viiteen tai sen alle ja sitten on näitä muita arkisia askareita, joiden äärellä täällä tavataan hääräillä - ei siis sen kummempia, #yksinkertaistaelämää vainen.

Mutta, astutaanpas nyt muiden tupiin ja torppiin! Mitähän muille omavaraisteleville kuuluu?

Tänään omilla kirjoituksillaan teitä ilahduttavat seuraavat mainiot omavaraistelijat:

4.10.2021 klo 09 alkaen:

Kasvuvyöhykkeellä 1:
Apilankukka .
Kakskulma .
Kasvuvyöhykkeellä 2:
Oma tupa ja tontti .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Caramellia .
Mummon kirja .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Puutarhahetki .
Kasvuvyöhykkeellä 5:
Korkelala .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .

Iloa ja valoa lokakuun päiviin toivotellen  Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta tai alla olevalla lomakkeella

VIESTEJÄ

Nimi: Maija
Viesti: Kaunista on! Vanhan pihapiirin rakennuksissa riittää kunnostettavaa, elämään kuuluu ettei ihan kaikki ole huippukunnossa, vaikka teillä melkein onkin. Suunnittelin liköörin tekemistä karpaloita, voisin kokeilla sinun menetelmääsi niihin.
Vastaus: Kiitos, ja sanos muuta! Paljon on laitettavaa, eikä kaikkea tarvitse laittaakaan. Kunhan on mukava asua ja olla :)

Nimi: Satu - Tsajut
Viesti: Niin ihanan leppoisan kuuloisesti kerrot kiireisestä ajasta ❤️
Vastaus: Kuut eivät ole ihan serkuksia keskenään. Syyskuu oli sellaista olemisen ja ihmettelyn aikaa, ja sitten saapui lokakuu, ja kello näyttää erilaista aikaa, sellaista kiireisempää ;)

Nimi: marketta
Viesti: Ai että, kun olisikin tuollainen "ylimääräinen" talo tontilla! Leppämäessä on ollut joskus kuulemma vaarinpirtti, mutta se on purettu, kun vaari on kuollut. Jotenkin olen ajatellut, että teidän talo olisi isompi. Saman kokoinen kuin meillä. Tietysti, kun teidän talo on yhdessä kerroksessa, se näyttää tilavammalta.
Vastaus: Meillä Gerda-parka on vallan hunningolla, varastona vainen. Jostain syystä sen kimppuun ei koskaan oikeen tunnu löytyvän aikaa. Jovela on kaksio :D Huoneet tosin ovat melkoisen suuria, mutta jos huonelukua katsoo, niin tämähän on kaksio :D

Nimi: Turuska / Mikä itä
Viesti: Teillä on kyllä unelma torppa ja niin nättiä. Harmonista! Tykkään.
Vastaus: Voi kiitos :) Rauhaisa pesä tämä onkin monella tapaa :)

Nimi: Kirsti Kaija
Viesti: Ihana koti teillä. Kiitos, kun pääsimme kurkistamaan myös sisälle. Tuo Villa Gerda on sympaattinen ja miten kaunis lasikuisti. Myös tuota teidän kasvihuonetta olen monesti ihaillut.
Vastaus: Kiitos paljon :) Hyvin ollaan täällä viihdytty torppiemme keskellä :)

Nimi: Mirja, Korpitalo
Viesti: Kyllä on niin ihana talo, kuin sadusta 😀 Mitä kaikkea se onkaan näiden vuosien ajan kokenut!
Vastaus: Kiitos, ja sanos muuta! Talo ja sen asukkaat ovat ehtineet kokea ilot ja surut, nälät ja runsaudet, sodat ja rauhat, kahdet muun maan vallat ja kahdet pandemiatkin ja silti seisoo pontevana maassaan!

Nimi: Apilankukan Helka
Viesti: Onnellista kekriä ihanaan kotiinne! Meilläkin juhlitaan.
Vastaus: Sitä samaa sinne! Iloista kekriä!

Nimi: Emma/Caramellia
Viesti: Pönttöuunivessa kuulostaa upealta ylellisyydeltä <3 Mutta onpa jotenkin tosi sopivaa että omavaraistelija asuu nälkävuonna rakennetussa talossa. Ainakin on motivaatiota koko ajan ruokaturvallisuuden parantamiseen... Villa Gerda on supersöpö, tykkään tosi paljon tuosta väristä. Meidän talohan on hailakan keltainen tällä hetkellä, tuollainen syvempi sävy olisi hieno, jos tämän joskus malttaa maalata uusiksi.
Vastaus: Muilla on vessassa posliinipönttö, meillä pönttöuuni :D Näillä Jovelan alueilla Vakka-Suomessa ei nälkävuodet olleet ihan niin pahat kuin monella muulla paikkakunnalla olivat, mutta ei täälläkään siltä kurjuudelta vältytty, ja omat hasteensa toivat toki muualta nälkää pakenevat ihmisparat nälän aiheuttamine kulkutauteineen :( Gerda on maalattu Virtasen maalitehtaan 4 öljyn perinnemaalilla, sävy okra. Pidän siitä itse kovasti. Sävy vaihtelee eri vuodenaikoina ja eri valoissa ollen aina sellainen pysyvä aurinko etupihallamme, oli sää mikä tahansa :)

Uusimmat kirjoitukset

Ihanaa! Kotipuutarhurin puuhien ei tarvitse päättyä sadonkorjuuseen! Syksy on oikeastaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt mm. aikaistavat seuraavan vuoden satoa. Syksy on muutenkin mitä mainiointa kylvöaikaa, sillä maaperä on sopivan kosteaa talven jälkeen keväällä, kun siemenet...

Ensimmäiset pienet yöpakkaset puraisivat Jovelan puutarhaa kaksi viikkoa sitten. Talvi tekee tuloaan. Säiden viilentyessä tämän vanhan talon asukkaat ovat valmistautuneet tulevaan pienillä puhteilla niin sisällä kuin talossakin. Villasukat ovat päivän asuste, palava puu soittaa serenadeja hormeissa ja valon väheneminen saa haukottelemaan jo ennen...

AJANKOHTAISTA! Puutarhan kasvattien siemeniä keräämällä syntyy oma siemenpankki, josta on iloa pitkäksi aikaa Tässä postauksessa tutkitaan mitä, milloin ja millä tavalla eri siemeniä kerätään ja säilötään. Postaus on osana #suuntanaomavaraisuus -blogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on kierrätys puutarhassa. Kirjoitus...

Jos kesä ei sateita suonut, alkusyksy on ollut niiden suhteen sangen antelias. Vettä on valunut taivaalta tasaiseen tahtiin päivästä toiseen. Maailma on ollut kuin mikäkin märkä ja harmaa, viluinen villasukka. Vaan mikäs sen mukavampaa onkaan, kuin sytytellä uuneihin tulet sadepäivinä ja hääräillä oman sadon parissa täytellen talvivarastoja...

Sileät, pehmeät ja kiiltävät hiukset ja puhdas pyykki saadaan aikaiseksi yksinkertaisella etikkahuuhteella, johon voi hyödyntää myös puutarhan yrttejä, ja jos viimeisen päälle haluaa tehdä itse, täältä löytyy summittainen vanha etikkaohjekin ajalta 1790-1800

ELOA JA ELOJA

02.08.2021

Tämä kesä ei toden totta ole ollut helppo. Ensimmäistä kertaa hyötypuutarhamme sato on jäämässä sangen surkeaksi kokonaismäärältään. Toki ilon aiheitakin on paljon, ainahan niitä on kun vaan osaa katsella, mutta tällä satokaudella niihin iloihin melkein takertuu, kun viikkoja paahtanut aurinko on näivettänyt hyötykasvit ja yli 8 viikkoa jatkunut...