UINU, UINU PUUTARHANI 

06.11.2023

Ensimmäiset lumet ovat leijailleet taivaalta ja puutarha vaipuu hiljalleen talviuneen. Vanhassa talossa on varauduttu talven saapumiseen, puulämmityskausi on alkanut ja puutarhapuuhien sijaan siirrytään mukaviin pieniin puhteisiin,
usein puuhellan äärelle. On taas villasukkien ja -nuttujen aika!

Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelijoiden poppoon kuukausikuulumisten lisäksi tänään yhteisaiheenamme on sähkön säästäminen ja vastuullinen kuluttaminen vaikkapa kierrättämisen ja tuunailun merkeissä. Aloitellaan taas kuulumisilla.

Kylmää ja märkää

Niin se ensilumen tapainenkin sitten leijaili maahan Jovelassa ja sai kaiken näyttämään hetken ajan kovin somalta ja raikkaalta. Viralliseksi ensilumeksi tuo ei kelpaa, kun ei sitä sentin paksuista lumikerrosta meille annosteltu, mutta olipahan hetken maailma iloisempi kuin tämä marraskuun sitkeä harmaus, sumu ja ankeaksi käynyt maisema.

Säitä, satoa ja syyskylvöjä

Montaa päivää emme saaneet pikkupakkasista ja kuuraisesta maisemasta nauttia, kun asteet kiipeilivät taas lähemmäs kymmentä astetta. Tuuli on puhallellut posket pullollaan koleita hönkäyksiään ja harmaa taivas on roiskinut vettä enemmän kuin tarpeeksi. Yhden öisen napakan tuulen mukana kaatui meidän nelihaarainen vanha saarnikin. Onneksi ei sentään etupihan Yggdrasil, vaan saunan takana ollut meduusasaarni, jota vaivasi jokin saarnitauti. No, onpahan siinä sitten polttopuuta taas, kunhan saa rungot pöllitettyä ja pöllit kuivaksi.

Tänä vuonna syyskylvöt ovat venyneet ja venyneet. Harvemmin sitä samaan aikaan talvivaloja viritellään ja siemeniä kylvetään, mutta tänä vuonna kävi juuri niin. Toivottavasti malttavat nyt uinua talven yli kevääseen, vaikka kylmien päivien jälkeen tuli pieni lämpöpiikki mittariin. Mullan suojiin on peitelty porkkanaa, palsternakkaa, maltsaa ja talvivalkosipulia.

Ai että olen tykännyt näistä Pavunvarren Herbagarden -viljelykasseista eli kangasruukuista! Meillähän näissä tänä vuonna oli erilaisia porkkanoita, palsternakkaa ja hieman lilaa perunaakin. Pystyjuurekset kasvoivat oikein ponteviksi ja suoriksi ilmavissa pusseissa. Sadonkorjuu ja syyshuolto ovat olleet niin helppoja! Viljelykassi kumolleen kottikärryihin, siitä käsikopelolla juurekset erilleen ja käytetyt mullat multakompostialueelle odottamaan kevätravinteita uusiokäyttöä varten. Laittelin mullan sekaan nyt vain puutuhkaa, jota meillä lämmityskauden käynnistyttyä syntyy taas runsaasti. Sitten pussien ravistelu ja huuhtelu sadevesitönterössä ja pussit ovat valmiita ensi vuoden viljelmiin.

Tässä marraskuussa oma puutarhamme ei enää juurikaan tarjoile tuoretta syötävää. Maa-artisokkaa voisi vielä nostaa, mutta pakastimen ähkyn vuoksi jätetään niiden sadonkorjuu siihen aikaan, kun routa taas sulaa talven jälkeen. Viinirypälekasvihuoneessa oli vielä pari pienen pientä rypäleterttua. Ihan ruttuisia ja niin pieniä, että meinasin ensin laittaa ne suoraan kompostiin, mutta kun maistoin yhtä mustikan kokoista rypälettä, nepä olivatkin niin makeita, että maiskuttelin moiset menemään siltä seisomalta. Monastihan pakkasen puraisu saa monen maun vain makeammaksi. 

Persiljalassa ollaan tavalliseen tapaan vihantina ja tuuheina. Persilja on niin mainio omavaraistelijan perusyrtti. Se ei pienistä pakkasista piittaa ja tarjoilee satoa pitkälle talveen.

Curry-yrtti, eli currykasvi tai italianolkikukka on hämmästyttänyt tänä syksynä. Välimereltä kotoisin oleva kasvi kun ei ole piitannut vähääkään 8 asteen yöpakkasista. Tuskin tuo talvesta selviää, mutta en nosta ylöskään, kun tyyppi on levinnyt niin laajalti jo.

Eipä tuo rosmariinikaan ole pakkasista nokkiinsa ottanut. Koska se on ollut niin kiva tuolla etupihan syyspöydän havukasvien seassa, unohdin vallan ottaa rosmariinin talvehtimaan sisälle ennen, kun yöpakkaset tulivat. Itselläni on kovin epäonnisia kokemuksia ulkona kasvaneen rosmariinin talvettamisesta sisällä, mutta tänä vuonna aion kokeilla Taimi ja Sato -kirjojen kirjoittajan, Johanna Vireahon antamaa vinkkiä, että rosmariinin oksan tulisi antaa koskettaa ikkunaa talvella. En ollenkaan älynnyt kysyä Johannalta mikä siinä ikkunalasikosketuksessa on ideana, kun viimeksi tapasimme, mutta joskus toimivat konstit kuulostavat hassuilta ja toimivat silti. Kokeilenpa sitä siis tänä vuonna!

Puulämmityskauden myötä olen valmistellut pakastetuista marjoista hissukseen lisää täytettä ruokakomeroon, puolukkahilloa esimerkiksi. Tässä kuvassa tosin tehdään puolukkalikööriä, eli tömpsyä, kuten me omatekoisia alkoholijuomia ystäväni kanssa kutsumme. 

Naapurikuvassa on käyty persiljassa napsimassa kähärä- ja lehtipersiljaa pakkaseen. Tykkään pakastaa persiljaa laittamalla yrtit irrallaan pienelle pellille pakastimeen. Kun yritit ovat jäätyneet, laitan ne pakastimessa olevaan pussiin, josta on mukava ottaa irrallaan jäätyneitä yrttejä käytön mukaan. Kun edellinen pellillinen on jäätynyt, laitan uuden tulemaan, ja pian pakkasessa onkin iso pussi yrttejä talvivaraksi.

Lintujen talviruokinta

Siivekkäiden ystäviemme talvirukintakausi on avattu ja viralliset valvojat ovat tehneet tarkkaa lajiseurantaa todeten, että böördikahvilassa käy ainakin sini-, tali-, kuusi- ja hömötiaisia, varpusia, punatulkkuja, käpytikkoja, närhiä ja joskus mustarastaskin. Meillä on roikkuvien terhotelineiden lisäksi myös lintulauta, sillä ruokailutahti ja ruokailijoiden määrä on sellainen, että pelkät terhot eivät riitä.

Kyselin tuossa alkusyksystä suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Finlandin asiantuntijoilta tuleeko tänä vuonna ottaa huomioon jotain erityistä lintujen talviruokinnassa, kun lintuinfluenssahuoli on ollut esillä niin näkyvästi. Ei tarvitse, oli selkosanainen ohje. Vanhat ohjeet pätevät edelleen, mutta toki on hyvä pestä kädet huolellisesti ja käyttää käsineitä silloin jos joutuu käsittelemään lintujen ulosteiden tahrimia ruokintavälineitä. Lintujen talviruokintaohjeita löytyy BirdLifen sivuilta.

Linnut eivät meillä häiriinny kissojen läsnäolosta. Molemmat ovat tottuneet toisiinsa turvallisen lasin molemmin puolin, eikä kissoja juurikaan jaksa kiinnostaa ikkunan toisella puollella lehahtelevat linnut, kun niitä on siellä sankoin joukoin jatkuvasti aamuhämärästä iltahämärään.

Vaatimattomuus kaunistaa

Niinhän sitä sanotaan, ja että omakehu haisee, mutta siitä huolimatta tallennan nyt tänne muistojemme Talopäiväkirjaan, että saimme ystäväni Annabelle Antaksen kanssa kehuja Helsingin kirjamessuilla kunniamaininnan merkeissä. Ruokatoimittajat ry katsoi aiheelliseksi antaa kunniakirjan Vuoden keittokirja -kategoriassa nyt syksyllä ilmestyneelle kirjallemme Hurmaava hyötypuutarha & vinkkejä omavaraisempaan arkeen. Olimme siitä kovin otettuja ja yllättyneitäkin, sillä kirjahan ei ole varsinaisesti keittokirja, mutta koska se kertoo oman ruoan raaka-aineiden kasvattamisesta sekä syötävistä hyötykasveista ja niiden käytöstä resepteinä suunnilleen fifty-fifty, kirja täytti tarinallisen ja tiedollisen ruokakirjan kriteerit, jollainen palkittava kirja voi myös olla.

Kunniakirjassa nimekseni on laitettu nurin perin Johanna Jovelan, Jovelan Johannan sijaan. Se ei haittaa piirun vertaa.

Ja sitten mennään siihen kuukauden aiheeseen, sähkön säästämiseen.

Sähköä säästäen

Lööpeissä vuoroin hehkutellaan alhaista pörssisähköhintaa ja seuraavassa käänteessä esitetään huolia sähkön hintojen mahdollisesta jyrkästä noususta luetellen erilaisia mahdollisia hintakriisin aiheuttajia ja jopa koko sähkönjakelun katkaisijoita. Tämä aiheuttaa ymmärrettävää huolta kuluttajissa, kun vuorotellen olemme energian suhteen mahdottoman hyvässä tilanteessa ja sitten toisaalta taas emme ole, päivästä ja lööpistä riippuen.

Koska kirjoitin sähkön säästämisestä melko laajan julkaisun jo vuosi sitten, palaan nyt aiheeseen lyhyemmin. Erilaisia sähkön kulutuksen kustannuksia ja vaihtoehtoisia vinkkejä tarjoavan juttumme löydät täältä.

Me aloitimme sähkönsäästökampanjan jo vuoden 2022 alussa monestakin syystä. Yksi niistä oli toki kustannuspainotteinen, mutta halusimme myös testata miten vähällä sähköllä tulemme toimeen eläen silti mukavasti. Nykyinen maailmantila on heikentynyt tuosta tilanteesta edelleen, joten nyt tuntuu erityisen hyvältä tietoisuus siitä, että me emme tarvinneet viime talvena sähköä esimerkiksi talomme lämmittämiseen lainkaan. Oma sähkön vuosikulutuksemme toukokuusta 2022 toukokuun 2023 loppuun oli yhteensä alle 1400 kWh, eli noin puolet siitä, mitä esimerkiksi kahden hengen kerrostaloasunnossa keskimäärin kulutetaan.

Yleisesti kolme kotitalouksen eniten sähköä käyttävää toimintoa ovat (tässä järjestyksessä): kodin lämmitys, lämmin vesi ja sähkösaunan lämmitys. Meidän vähäinen sähkönkulutuksemme näkyy juuri näissä kolmessa kohteessa, eli niiden puutteessa. Kun talo lämpiää pääasiassa puulla, lämminvesijärjestelmää ei ole - ellei sellaisiksi nyt lasketa 25 litran vesikattilaa puuliedellä ja saunan puukiukaan vesisäiliötä, eikä sitä sähköllä toimivaa saunaakaan ole, perustoimintoihin kuluu vain maltillinen määrä sähköä. Kesäisin suurin kuluttaja on sadettaminen, loppukesästä ja syksyllä kuivuri. Jatkuvassa käytössä olevista suurin kulutaja on pakastin, eikä sekään nyt kovin kummoisia kuluta.

Yksinkertaisin keino säästää sähköä on, no, käyttää sitä vähemmän. Tähän ei mitään suurempaa tiedettä tarvita. Lasketaan lämmitystä vaikkapa yhdellä asteella. Se ei heilauta asujan mukavuutta suuntaan tai toiseen, mutta kulutuksessa ja siten kukkarossakin sen huomaa. Ei lotrata lämmintä vettä määräänsä enempää ja jos sauna on sähkökäyttöinen, saunotaan hieman lyhyempiä aikoja, ehkä jopa harvennetaan saunakertoja esimerkiksi kahdesta viikottaisesta kerrasta yhteen.

Koska meille ihmisille ei ole suotu tällaisia hienoja omia vällyjä viluisen nahkamme suojaksi, on hyvä pukeutua säiden vaatimalla tavalla. Puetaan ylle ja alle villaa. Laitetaan pitkähihaista ja -lahkeista, eikä lämmitetä kesävaatteisiin pukeutuneina torppaa niin, että orkideatkin läkähtyisivät.

Varautuminen

Tunnun aina palaavan näissä asioissa aiheeseen varautuminen, mutta kuten sananlaskussa sanotaan:  "ei vara venettä kaada" ja näinä päivinä tervehenkinen varautuminen nyt vaan on suotavaa.

Sähkön turhan käytön rajoittaminen on järkevää kaikella tapaa, vaikka valtakunnallista tuotantokapasiteettiamme on nostettu ja sähkönjakeluun liittyy niin sanottu kauhun tasapaino, eli sähköä tulee käyttää ja tuottaa samassa mittasuhteessa tai verkko voi kaatua. Kuitenkin, mitä järkevämmin käytämme tuotettua energiaa, sen vähemmän sitä tarvitsee tuottaa ja sen varmempia me olemme sähkön omavaraisuuden suhteen yhteiskuntana. Tietenkin sähköä käytetään eniten tuotantolaitoksissa, mutta kyllä kotitalouksissa on paljon parannettavaa. Totuimme halpaan sähköön ja sen saatavuuden helppouteen. Meistä tuli mukavuussähkön käyttäjiä, jotka nauttivat pitkistä kuumista suihkuista, lämmittävät kotinsa liian kuumiksi, pesevät vajaita koneellisia, kierrättävät vaatteita likapyykkikorissa kuin catwalkilla piipahtaen ja se saunakin saa odottaa napit kaakossa kylpijöitään sillä aikaa, kun ohjelma ruudulla vielä kestää. Hukkaan heitettyä rahaa, olemme heränneet huomaamaan.

Meillä tuo viime vuoden sähkönuukailu toi mukanaan vain varmuuden siitä, että mistään emme jääneet paitsi ja pärjäämme joko vähäisellä sähköllä tai tarvittaessa jonkin aikaa täysin ilmankin sitä. Tällöin tosin areenalle astuu aggregaatti, joka mahdollistaa esimerkiksi veden saamisen kaivosta ja tarpeen mukaan myös pidentyneen sähkökatkon aikana turvaa pakastimemme. Jos maailmankirjat sitten menisivät niin sekaisin, että olisimme tilanteessa, jossa sähköä ei olisi saatavilla useaan päivään, tilanne toki muuttuisi. Siitä huolimatta meillä on mahdollisuus jatkaa arkea siten, ettei se muuttuisi pelkäksi selviytymiseksi. Vanhoissa keinoissa on varansa tänäkin päivänä, vai pitäisikö sanoa, että erityisesti tänä aikana, jolloin olemme yhteiskuntana niin tietoliikenne- ja energiariippuvaisia ja tätä heikkoutta on helppo käyttää hyväkseen jos sille tuulelle sattuu. Kaapeleita katkotaan, sähkönjakelukeskusten ympärillä hiippailee niiden rakenteista kovasti kiinnostuneita bongareita, verkon pimeydessä häärii tuhmia kikkailijoita ja polttoainetuottajamaat ovat tukkanuottasilla. Niin siinä kävi, että me vapautimme itsemme sähköllä tullaksemme sen orjaksi.

No, jotta aihe ei ihan synkäksi kävisi, käy tosiaan lukaisemassa tämä alla oleva juttu, jossa käydään läpi erilaisten sähkölaitteiden kulutusta ja käyttökustannuksia, vinkkejä erityisesti puulämmitykseen ja noin muutenkin siihen, miten voi vähentää omaa sähkönkulutusta mukavasti.

Energian hinnan nousu sai kansan kiinnittämään huomiota omaan energiankulutukseen. Kun ei voi vaikuttaa sähkön hintaan, voi vaikuttaa - ainakin hieman siihen paljonko sähköä kuluttaa ja siten myös siihen, mitä se omakohtaisesti tulee maksamaan. Samalla vähennämme yhteiskunnan paineita mahdollisen energiakriisin keskellä.

Oletteko muuten jo lämmittäneet mieltä salakuunnellen jouluradiota?! Tunnustan! Heti kun avasivat kanavan 1.11.2023, olin aalloilla sielu hyristen. Enkä ole edes niin salaa kuunnellut, vaan ihan täydestä sydämestä ja hyvästä syystä. Paljastettakoon nyt näet vielä sellainenkin asia, että meillä on alkanut kolmannen kirjan puuhat. Kirjan aiheena on joulu. Miten iloinen siitä olenkaan ja siitä, että ihana joulu tuolla seuraavalla kalenterisivulla kurkistelee muutenkin. Sitä kohti siis! Olisipa silloin maassa rauha ja ihmisissä se hyvä tahto - maasta ja eriävistä näkemyksistä huolimatta.

Tällaisia marraskuun alun kuulumisia täältä Jovelasta tällä kertaa. Piipahdahan instassa jutustelemassa, jos on jotain sydämen päällä. Ja mitä kuuluukaan muille omavarastelevien poppoolaisten jäsenille? Käydään kurkkaamassa!

Tänään 6.11.2023 klo 09:00 alkaen teitä jutuillaan ilahduttavat seuraavat mainiot omavaraistelijat etelästä pohjoiseen:
Mukavaa marraskuuta toivotellen Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida?  Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!

UUSIMPIA JULKAISUJA

Silmä silmästä, punkki punkista! Biologinen tuholaistorjunta esimerkiksi leppäkerttujen avulla, on myrkytön vaihtoehto kemiallisille kasvinsuojeluvalmisteille ja herättää kiinnostusta myös kotipuutarhureiden joukossa. Aiemmin torjuntaeliöitä myytiin lähinnä kauppapuutarhoille, mutta onneksi nykyään kotipuutarhurikin voi tilata niin sanottuja...

Nyt saavat rikkaruohot kyytiä ilman ylimääräisiä kyykkimisiä ja kasvit ravintoa onnnistuneiden satojen ja kukkivien silmänilojen tuotantoon.

Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?

Johan on ilmoja pidellyt! Kevääksi muuttunut puolen vuoden talvi teki loikan taaksepäin ja saimme kokea viikon sisällä sekä uuden hangen että käen kukunnan, joista ensimmäisen vierailu kesti onneksi vain vuorokauden. Sellaista se on tänä vuonna ollut, sahaavaa säätä ees ja taas, mutta nyt kevät on ottanut vallan, vaikka uutiset maalailevat vielä...

Toivejulkaisu! Ihanista ihaninta, kirjassamme Vanhassa talossa - Kohti omavaraisempaa elämää, ja sitä ennen, kauan sitten vanhassa blogissamme ollutta palashampoon ohjetta on kyselty useasti, joten julkaisen sen nyt uudelleen myös täällä omavarainen.fi:ssä.

MERIKAALI

17.04.2024

Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...

Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.

Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.