Mitä kuuluu, kukkuluuruu? Kesän puoliväli lähestyy ja satokausi on käynnistynyt! Kesä on taas ollut tukahduttavan kuuma ja puuhaa on ollut paljon - hieman huono yhdistelmä kieltämättä niin meille kuin kasveillekin. Kuluneen kuun aikana täällä on hääräilty niin sisällä kuin ulkonakin, on hoivattu kasveja kasvimaalla ja satoakin on jo kerätty. Helleuupumuksesta huolimatta olemme tehneet pieniä parannuksia kotonakin. Puuhaa on siis piisannut!
Kuun ensimmäinen maanantai tarjoilee tänään tuttuun tapaan omavaraistelevien bloggaajien kuulumisia kautta Suomen. Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman poppoon yhteisenä aiheena tässä kuussa on esitellä jokin itselle uusi oman puutarhan kasvi. Ainahan jotain uutta pitää kokeilla, syteen tai saveen!
Hypätään siis heti syvään päähän, eli uusiin kokeiluihin puutarhassamme!
Olen jo aiemmissa kuukausikuulumisissa hämmästellyt munakoison kasvuvoimaa, kun ensimmäistä kertaa kokeilussa olevat munakoisot kasvoivat meillä siemenistä valtavaksi puskaksi. Tässä jo tovin olen pähkäillyt tuleeko sieltä puskasta muutakin kuin somia kukkasia, joita on ollut runsaasti, kun koison hedelmiä ei näytä kukista kehittyvän, vaikka pölyttäjiäkin on ollut runsaasti.
Kaikkivoipa Googlekaan ei auttanut pähkäilyssä, sillä jostain syystä kaikki tuntuvat ottavan kuvia somista kukista ja pienistä hedelmien aluista ilman välivaihetta - kukat näet, ainakin meillä, muuttuivat kukinnan jälkeen ruttuisiksi tupiksi. Ajattelin josko olisi jokin sairaus riesana, kun kasvi tuottaa vaan moisia outoja ruttuja ja kaikissa kasvatuskuvissa loikataan kukasta näkösällä olevaan pieneen hedelmän alkuun. Kokemusta ei ole kuin mustikkakoisoista, joissa hedelmän alku kehittyy näkösälle kukkineen kukan keskiöön. Päätin siis avata yhden rutun ja siellähän se pieni alku onkin, ruttutupen suojassa! Satoa siis lienee tulossa, eikä kesä ei ole vielä puolivälissäkään!
Opinpa samalla, että munakoiso kasvina on piikikäs. Munakoisot kostivat ruttutuppinsa uhraajalle upottamalla terävän piikin suoraan etusormen kynnen alle ja toisen ranteeseen. Opinpahan kerrasta sen, että tätä kasvia ei kosketa miten sattuu!
Lasken sikurijuuren tämän vuoden uutuuskasviksi, vaikka saimme muutaman taimen viime syksynä ystävältä ja loput sikurit kylvettiin syyskylvönä, sillä sikurien ihmeellistä kasvua on päästy seuraamaan vasta tänä vuonna. On se kyllä metka kasvi. Nuorena näyttää aivan voikukan lehdiltä, seuraavana vuotena kasvattaa - nyt jo pariin metriin kohoavat kukkaoksat, jotka sitten kukkivat valtoimenaan ihanan malvan-taivaansinisin kukin, jotka sulkeutuvat yöksi ja aukeavat taas aamulla.
Kunnon satoa voidaan kerätä vasta ensi vuonna, mutta taidan kuitenkin jonkun juuren sieltä syksyllä nostaa niistä viime syksyn taimista, jotta saadaan niitä juuria ihmetellä tänä vuonna.
Uuden kasvihuoneen myötä pääsimme vihdoin kokeilemaan myös viinirypäleiden kasvattamista. Näistä meidän 'Mika'-nimisistä rypäleköynnöksistä ei nyt vielä oikein muuta osaa sanoa, kuin että kova on kasvuvoima. Pienenä hankitut taimet ovat kuukaudessa
humpsahtaneet kohti kattoa sangen kovaa kyytiä, mutta vielä tänä vuonna rypäleitä ei ole tiedossa. Tällaista tämä kotitarvekasvatus on. Joskus menee tovi, että ylipäätään pääsee kokeilemaan ja usein voi mennä vuosi tai parikin ennen kun sadosta saa nauttia. Jännää on omavaraistelevien elämä, usko pois!
Tiedonjanoisille kerrottakoon virallisen lajike-esittelyn sanoin, että tämä 'Mika' on "kestävä Labruscana-ryhmään kuuluva tarhaojukkaviini. Keskikokoiset, tummansiniset, mustikanmakuiset rypäleet. Voimakas kasvutapa ja hieno syysväri! Aurinkoinen ja suojaisa kasvupaikka. Turvepitoinen ja hapan kasvualusta."
Niin on innokkaan muisti lyhyt, että unohdin koko happaman maan tarpeen matkalla taimistolta kotiin ja taimet menivät tavalliseen multaan. No, kerrankos sitä on kahvia kasveilleen keitellyt, tuttu juttu ja hyvin tuntuu taimet voivan tässä kahvilla hapatetussa mullassaan.
Viime vuonna saimme kokea ensimmäisen kukinnan, tänä vuonna on luvassa ensimmäinen sato. Siellä nuo pienet vihreät hedelmien alut keräävät kokoa ja kehittyvät silmissä! Ensimmäisestä sadosta tulee pieni, alle 10 hedelmää, mutta ilo on suuri. On se vaan aina niin mahtava tunne tutustua uuteen hyötykasviin, istuttaa se omaan maahan, yrittää parhaansa, jotta se pysyy hengissä ja selviää talvesta ja sitten ehkä jopa lähtee tuottamaan satoa. Sadot tosiaan usein vievät oman aikansa. On nopeita satokasveja ja hitaampia, jotka sitten vuosien myötä vahvistuvat ja tuottavat uusia suurempia satoja. Olen tavattoman innoissani näistä ensimmäisistä ruusukvittenin hedelmistä, jotka tuolla parhaillaan kehittyvät!
Ihan totta! Sydän rutussa saa taas lukea uutisista, miten luonto ja eläimet kärvistelevät janossa. Kokonaisia kyliä on palanut poroiksi helteiden vuoksi, esimerkiksi Kanadassa, joka ei nyt ihan ensimmäisenä tule ajatuksiin helteisenä maana, ja Kyproksella palaa historiansa pahimmat maastopalot parhaillaankin.
Ei sen enää pitäisi yllättää, alkaa tämä niin normaalia meillä täällä olla, mutta hellettä on tosiaan piisannut. Sateita ei ole tullut viikkoihin kuin joku pieni hetkellinen kuuro, joka ei kunnolla kastele edes maan pintakerrosta, eikä sääennusteet helpotuksia lupaa vieläkään tänne meidän suuntaamme. Kesäkuun loppuun mennessä hellepäiviä oli kertynyt jo 25, ovat lööpit osanneet kertoa, ja siltä se kyllä on tuntunutkin. Ihanaa kun on kesä, ihanaa kun aurinko paistaa ja on lämmintä, mutta toden totta vähempikin piisaisi. Olisi ihanaa nauttia kesästä läkähtymättä ulkona tai olla sisällä ilman, että kaikki ikkunat on peitetty pimennysverhoilla.
Vettä on saanut sadettaa hurjia määriä, taas taputuksia omille olille, että hankimme aikoinaan kunnon porakaivon, josta vesi ei ole loppunut koskaan ja että meillä on kunnon sadettajat. Ei tästä muuten mitään kyllä tulisi.
Vinkkaan taas kastelujutusta, jonka kirjoitin 2 vuotta sitten. Miten kastella, milloin, paljonko vettä kuluu riittävään kasteluun, kuinka kauan pitää sadettaa samaa paikkaa, ja mitä kastelu maksaa - juttu 'Janoinen maa' löytyy täältä.
Oikenalainen ja riittävä kastelu on hirmuisen tärkeää näinä helleaikoina, sillä jos kasveja kastelee liian vähän, kasvien juuret kääntyvät janoissaan kohti maan pintaa ja ovat siten vielä alttiimpia kaikelle kuumuuden aiheuttamille harmeille!
Sinnikkäästä kastelusta huolimatta osa sadosta jää toteutumatta tänä vuonna. Mustajuuret ja väinönputket eivät itäneet (liian kuumaa, liian kuivaa), ananaskirsikka ja fenkoli nurjertuivat paahteisiin, salaatit alkavat vasta toisen kylvön jälkeen pärjätä ja luumupuu ei jaksa tehdä kunnolla hedelmiä.
Tänä vuonna on myös ollut sietämätön tuholaisötökkävuosi. Jestas, että kirvaa puskee joka käänteessä kaikkialle. Olen välillä joutunut jopa pesemään käsin jääkylmällä kaivovedellä niitä pois (mustaseljasta), kun ihan joka päivä ei ole omia torjuntatököttejä tarjolla koko repertuaarille.
Omaa ihanaa perunaa, tomaatteja, kurkkuja, paprikaa ja marjoja on jo syöty runsaasti, eikä yrttien suhteen ole pulaa. Tosin monivuotiset viher- ja omenaminttu jostain syystä ovat ensimmäistä kertaa kituutelleet lähdössään kasvuun, mutta piparminttu on rehottanut niidenkin edestä.
Ihanat lilapalkoiset herneet ovat täydessä kasvussa jälleen. Kukkaa ja palkoa on runsaasti kolmella kasvupaikallaan.
Tässä tuo mainittu mustaselja, joka asustaa tänä vuonna pinkkien perunoiden kanssa entisessä kylpypaljussa. Voi noiden seljankukkien ihanaa tuoksua! Kukkia on kerätty pakkaseen tuleva käyttöä varten.
Mustaherukka on vielä raakileina ja on kärsinyt hieman ötököistä, mutta satoa tulee, kuten karhunvadelmiltakin, jotka vasta kypsyttelevät marjojaan.
Punaherukka on jo sadossa, vaikka sekin on saanut kutsumattomia vieraita riesakseen. Hyvä sato silti nyt meneillään. Myös mesimarjat ovat korjuukypsiä ja niitä on omalla kasvupaikallaan paljon.
Kolme Baya Marisa -punamalto-omenaa kukkivat upeasti ja moninkertaistavat viime vuoden satonsa, joka oli meillä ensimmäinen. Omenaa on tulossa oikein mukavasti, vaikkei vielä nuorilta puilta määräänsä enempää, mutta kun yhden puun yhdessä oksassa saattaa olla jo 5:kin omenaa, edellisvuoteen verrattuna sato on moninkertaistumassa.
Kasvihuone on kuin viidakko, tomaatitkin hipovat kattoa. Ruukkukasvatus on osoittautunut hyväksi, kun kesä on taas tällainen inferno. Helpompi kastella, helpompi ylläpitää riittävää nestetasapainoa. Inkamaissit ovat villiintyneet niin, että ne oli pakko siirtää ulos, kun eivät enää kasvihuoneen katon alle mahtuneet.
Kasvihuonekurkun kanssa meinasi käydä hullusti, se oli niin janoinen, että nuupahti kertaalleen, mutta sain sen elvytettyä ja nyt kurkut puskevat taas reipasta satoa sellaista vauhtia, että kurkkuja pitää poistaa tasaisesti, jotta kasvit kestävät uusien kurkkujen painon. Oikealla muhkea pesusienikurkku, eli luffa. Olen tänä vuonna nyppinyt luffasta pienten pesusienikurkkujen alkuja pois, jotta jäljelle jäisi muutama, joka jaksaa kasvaa oikein reippaan kokoiseksi pesusieneksi, ja tämä tuntuu toimivan!
Pientä hifistelyä kasvihuoneella: aurinkokennovalaisinsarja. Tämä Clasulta ostettu valosarja on mielestäni hirmuisen kiva kiemuraisine polttimolankoineen. Yön hämärtyessä valot syttyvät ja houkuttelevat kasvihuoneelle yöpörrääjiä pölyttämään kasveja, joten ihan pelkkä silmänilo valosarja ei ole, on siitä hieman hyötyäkin.
Taas kerran unohdin laittaa ylös uusimpien mansikoiden nimen. Kävimme tuossa keväällä tutustumassa puutarhamyymälään, jonka pihalla oli mainio mansikkatarjous. Koska meillä oli yksi pitkä kasvatuslaatikko tyhjillään vanhan kasvihuoneen purkamisen jälkeen, ostimme siihen mansikkaa. Voi miten suuria ja meheviä mansikoita ne uudet taimet tekevätkään! Mansikkaa on saanut jo ihan tosissaan mussuttaa ja vähän jälkijalostaakin. Naapurikuvassa on vanhan mansikkamaan satoa.
Tässä on sitä jälkijalostamista, kun testasin pikakompottia air fryerillä. Itsellä on taipumusta saada suu kipeäksi tuoreista mansikoista tässä vaiheessa kesää, joten testasin mansikkakompottia airilla ja hyvää tuli. Yksinkertaisuudessaan astiaan meni noin kilo mansikkaa ja puolisentoista desiä fariini- ja intiaanisokeriseosta sekä hieman sitruunamehua. Kypsennysaika taisi olla 6+6 min ja asteita 200. Oli kyllä hyvää mansikkaherkkua vaniljajäätelön kanssa ja loput kompotista maistuu vaikkapa jogurtin kanssa, ellei sitten surauta kompottia osaksi smoothieta.
Tuo air fryerimme on ollut hellepäivien pelastus. Helteillä ei puuliettä tai-uunia lämmitellä, mutta nälkä tulee silti joka päivä, eikä sitä pelkkää salaattia jaksa syödä! Pyöräyttelin airilla myös oman maan pikkuperunoita ja voin väittää, että niistä tuli parhaita paahdettuja perunoita omassa makuhistoriassani. Pestyt ja kuivatut perunat pyöräytellään suolatussa öljyssä. Potut kokonaisina airiin 200C n. 12 min, valmiit perunat kipataan kulhoon. Kuumien perunoiden päälle laitetaan pari pientä voinokaretta, puristetaan hieman sitruunamehua ja lisätään tuoretta tillisilppua. Perunat ovat ihanan rapeita ja suolaisia pinnalta, kevyellä sitruunavivahteella kruunattuna, ja sisältä ihanan pehmeitä ja kypsiä. Todellinen herkku!
Köökissä on ollut ihanaa hääräillä nyt, kun teimme sinne pieniä parannuksia. Alati pölyallergiaa niiskuttavana päätin, että puramme avohyllyt pois. Tilalle tuli Ikean Lommarp-sarjan kaappi ja senkki. Tuo Lommarp juhlistaa pian 80 vuotta täyttävässä Ikeassa vanhan käsitaidon helmiä modernina versiona. Olen sangen ihastunut tuohon sarjaan ja iloinnut kovasti siitä, että köökin astiat ja tarpeelliset tavarat on saatu ovien suojaan.
Punainen tönterö on roskakori, jonka kansi aukeaa polkimesta. Ei enää kumartelua tällä kiukuttelevalla selällä!
Tuo senkki on ollut kätevä käytössä. Meillä on vedenkeitin senkin päällä ja oven takana, heti
ylimmällä hyllyllä on kahvi-, sikurijuoma- ja teetarjoitin, josta voi nostaa
haluamansa juomatarpeen, sokerit tai makeuttajat senkin päälle,
jossa kuuma vesi ja kuppi odottavat. Korkea kaappi on varsin sievä, mutta myös käytännöllinen. Lasiovikaapissa on mm. joitain yleisesti arjessa tarvittavia raaka-aineita lasipurkeissaan. Kaappi on suunniteltu kivasti siten, että purkin voi laskea yläkaapista alas kaapin alaosan työtasolle ovien ollessa auki. Kätevää!
Ja kun kerran huseerattiin, niin huseerattiin sitten vessahuone samalla uuteen kuosiin. Homma meni tosin niin päin, että ensin purettiin avojärjestelmä sieltä, maalattiin seinät uudelleen
ja laitettiin avojärjestelmän tilalle tuon Lommarpin tummansinivihreät kalusteet. Keittiötä laitettiin sitten vessahuoneen jälkeen.
Mikä autuus, kun on säilytystilaa! Vedettömässä vessassamme mahtuu edelleen mankeloimaan mainiosti, senkki oli sille juuri sopiva ja sen kaapeissa on tilaa kaikenlaiselle tarpeelliselle tavaralle, kuten hygieniakotivaralle. Korkeassa kaapissa on lisää tärkeitä tavaroita ja usein käytettäviä tuotteita sekä mm. lääke- ja ensiapulaatikot. Olen ollut niin valtavan iloinen näistä parannuksista, ettei sanat riitä. Kyllä se järjestys vaan tuo harmoniaa ja helpottaa siivoamistakin merkittävästi. Näillä keleillä häärääminen ei ole ollut ihan mukavinta puuhaa, mutta se on ollut kaiken hien väärtiä. Meillä on vielä edessä tuvan parannusmaalauksia tässä heinäkuun aikana, mutta mukavaahan se on saada keskeneräisiä pois jaloista, joten ei kun puuhaan vaan!
Sellaista se on, että kesä ei ole vielä joutanut puoleen väliin ja sadonkorjuut vasta ovat alkuvaiheessa, kun seuraavaa vuotta jo katsellaan. Kauaa en kestä tuolla helteessä olla, mutta silloin tällöin, viimeistään illan viilentyessä hiivin ympäri pihaa kastelemassa kasveja ja tutkailemassa jo kehittyviä siemeniä. Hieman niitä on jo kerättykin. Vasemmalla viime vuoden palsternakat tekevät meille ensi vuoden satoon siemeniä ja kukka-alueilta on kerätty jo puna-ailakin siemenrumpuja ja helmililjan siemeniä, joita näkyy tuossa isommassa oksassa.
Toukokuussa kyselin tunnistusvinkkejä aidan reunuksella olevista, ryteikön vapauttamista kukkijoista, ja moni ehdotti kyseesä olevan hapankirsikka. Kuulkaas, kyllä se nyt siltä näyttää että morellikirsikkaa se tosiaan on! Hip, hip ja hurraa! Tosin mitään merkittävää satoa sieltä ei ole tulossa, sillä kirvat ovat vaivanneet myös näitä, mutta onpahan kirsikkaa kumminkin ja ensi vuonna sitten kirvataisto uudelleen isommalla volyymillä.
Tässäpä hikisiä ja touhukkaita kuulumisia täältä Jovelasta. Ennen kun ohjailen teitä muiden kirjotusten pariin, haluan sanoa kiitokset kaikille kirjaprojektin osalta ja muutenkin viestejä lähettäneille . Valitettavasti alustalla on ollut jokin häiriö ja osa viesteistä ja meileistä on kadonnut tai päätynyt spämmiin, joka tyhjeni. Ehdin kyllä lukea monet viesteistä ennen kun ne katosivat, mutta en ehtinyt vastaamaan kuin muutamaan. Jos siis olet laittanut viestiä tai meiliä enkä ole siihen reagoinut, syy on tässä.
Kiitos siis kaikille kannustavista viesteistä. Ne lämmittivät mieltä todella paljon ♥
Meillä oli täällä juhannusviikolla ensimmäiset kuvauksetkin ja se oli valtavan hauskaa puuhaa, vaikka siinäkin helle uuvutti sekä itseni (joka leikki kuvausjärjestelijää) että kuvaajan. Kyllä siinä hiki virtasi - on se sen verran rankkaa puuhaa vaikkei ehkä uskoisi. Kaikki kunnia kuvaajille ja kuvausjärjestelijöille, joiden työ vaatii sitkeyttä kerrassaan!
Mutta nyt muiden kirjoitusten pariin, mars!
5.7.2021 klo 09 alkaen:
Kasvuvyöhykkeellä 1:
Kakskulma .
Apilankukka
.
Sateenkaaria ja serpentiiniä .
Kasvuvyöhykkeellä 2:
Sarin puutarhat .
Oma tupa ja tontti .
Kohti laadukkaampaa elämää .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Metsän Heini .
Rakkautta ja maanantimia .
Torpan tyttö .
Caramellia .
Luomulaakso .
Mummon kirja .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Puutarhahetki
.
Korkeala .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .
Hellivää heinäkuuta toivotellen ♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Niin se aika vain hurahti, suorastaan loikkasi keväästä keskikesään, mutta jouten emme mekään ole olleet. Kantovesi-kuivavessataloudessamme on tehty arkisia toimia helpottavia parannuksia ja tuotu kukkivaa puutarhaa myös sisustukseen.
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
Usein kotipuutarhuri huomaa satoa nakertelevat puutarhan vihulaiset siinä vaiheessa, kun tuhoja on jo syntynyt. Ennakointi on ilman muuta tehokkain tapa välttää näitä kutsumattomia vieraita, mutta biologista, myrkytöntä apua on saatavilla silloinkin, kun vauriot ovat jo nähtävillä.
Mitä kaikkea, muutakin kuin havukasveja, alppiruusuja ja hortensioita, voi kasvattaa happamassa maassa? Tässä teemajulkaisussa tehdään sekä silmän että makuhermojen iloa tuottava pieni ikivihreä satokeidas omaan puutarhaan.
