Tässä joulun alla sain tuta oikean kesän kaipuun, kun kävin läpi kuluneen satokauden kuvia ja muistiinpanoja keväästä syksyyn. Ulkomittari näyttää -16 astetta, lintulaudan linnut pörhistelevät lumisessa maisemassa ja torpassa talvisen hiljaisuuden täyttää palavan puun äänet, mutta pienen hetken ajan ajatukset olivat kesässä, sen lämmössä, vihreydessä, tuoksuissa ja mauissakin.
Tänään, kuukauden ensimmäisenä maanantaina on tämän vuoden viimeinen kerta, kun Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaama omavaraistelijoiden poppoo kokoontuu yhteen yhteisen kirjoitusaiheen äärelle, joka on yhteenveto kuluneesta kaudesta. Mikäs se sopivampa onkaan. Vuosi on käymässä loppuun, puutarhat uinuvat ja pian aloitellaan niin uutta vuotta kuin uutta satokauttakin. Miltä tämä vuosi näyttää nyt, kun taaksensa katselee?
Niinhän se monesti on, minulla ainakin, että hyvä kun joulukuusen saa riisuttua, kun alkaa jo siemenpussien hypistely ja -kuvastojen selailu. Toistaiseksi hillitsen hinkua uppoutua uuden satokauden suunnitelmiin, joten tämän yhden postauksen verran pidän katseen tiukasti menneessä.
2023 hyötypuutarhamme laajeni edelleen takapihan puutarhasta etupihan puolelle. Sellaista varsinaista tarvetta laajentaa satomääriä ei enää ole - kasvatamme muutenkin enemmän kuin käytämme itse, mutta kun puutarhaa on aina luotu takapihan puolelle, oli mukavaaa saada rehevyyttä myös etupihalle. Koska en niinkään ole kukkaihmisiä, vaikka kukista pidänkin paljon, ns. foodscape, eli ruokakasveilla maisemointi oli meille luontainen valinta etupihallakin. Etupihalle lisättiinkin kuluneena vuonna monenlaisia hyötykasveja ja luotiin uusia kasvatusalueita mm. kuuden kaksikerroksisen viljelylaatikon, turvebrikettialueen ja ruukkupuutarhan merkeissä.
Tässä yllä olevassa kuvassa ollaan juuri tehty tuo turvebrikettilä varhain keväällä, ennen kuin lehdetkään olivat ehtineet aueta puissa.
Humpsista vaan ja suoraan loikkaus kesään! Keväiset puuhat ovat kannattaneet ja etupihan alue on syötävän vihreä, kirjaimellisesti! Satokaudella 2023 meillä kasvoi yli sataa hyötykasvilajiketta, joista noin 40 etupihan puolella. Koska lajikemäärämme on mitä on, en tähässä jutussa saa mainittua kuin osan kasvateistamme, lähinnä ne, joista muistin ottaa kuvia satokauden aikana ja itä nyt mieleen tulee.
Meillähän ei ole kovinkaan paljon kasvimaaviljelyä, siis kirjaimellisesti kasvatusta maassa, vaan kasvatamme syötävät pääasiassa erilaisissa viljelylaatikoissa ja rakennelmissa, jotta kasvien huolto ja sadonkorjuu olisi selälleni mahdollisimman lempeää. Viljelylaatikot ovat meillä korkeita ja huoltoa vaativia kasvatteja yritetään muutenkin saada maan sijaan ylemmäksi, jotta niiden luona ei tarvitsisi pyllistellä.
Tässä ollaan keväisissä ja kesäisissä tunnelmissa takapihan puutarhan viljelylaatikkoalueella. Viljelylaatikoita on kolme, mutta ne ovat vajaa 7 metriä pitkiä, 60 cm korkeita ja noin metrin syvyisiä.
Tässä kasvaa erilaisia lehtivihanneksia, kuten salaatteja ja pinkkiä tarhamaltsaa sekä samettikukkaa, joka on sekä torjuntakasvi että pölyttäjien herkkua, mutta myös ruokakukka, joka sopii salaatteihin ja ruokien syötäväksi somisteeksi.
Tänä vuonna brikettilässä kasvatettiin viittä eri perunalajiketta. Syksyllä satokauden jälkeen peittelin multaan pottujen tilalle mustikkakoison marjoja (oikeasti hedelmiä), jotta ne saavat jatkossa levitä tuohon brikettien rajaamaan alueeseen vapaasti piparmintun kanssa. Mustikkakoisoa on putkahdellut milloin missäkin itse marjoistaan kylväytyen, joten nyt pyrin saamaan ne hieman hallitummin yhteen paikkaan. Ei niiden leviäminen muuten ole haitannut, mutta hyvä sato menee hukkaan, jos taimet nousevat ruohonleikkuualueelle tai paikkaan, josta leikellään siimalla rikkakasvustoa.
Terassialueella kasvatettiin erilaisia porkkanoita 70-litran viljelykasseissa, eli kangasruukuissa, jotka soveltuvat erityisen hyvin juureksille. Porkkanoista tuli suoria ja tanakoita. Aion ehdottomasti jatkossakin kasvattaa juureksia näissä monivuotisissa kangasruukuissa niiden suomien hyvien kasvatusolosuhteiden vuoksi. Myös loppusadonkorjuu on ihanan helppoa. Kangasruukun voi nostaa kottikärryihin ja kipata mullat siihen. Juuresten erottelu mullasta on helppoa.
Yrttejä kasvaa meillä monivuotisina ja kylvettynä, hallitusti ja villinä, siellä ja täällä. Olen hieman yrttihullu, eikä se ominaisuus ainakaan lieventynyt kuluneena satokautena. Tänä vuonna pihamme pikkuhuvila Gerdan kuistin seinustalle tehtiin vielä ruukkuyrttilä, jossa oli hieman erikoisempia yrttejä, kuten mustaherukkasalviaa, colayrttiä, salmiakkiyrttiä, vesipippuria sekä oliivi- ja curry-yrttiä. Tuossa toisessa kuvassa on pieni vinkki. Yrttejähän voi nipsutella ihan tavallisilla saksilla tai veitsellä, tietenkin, ja onhan yrttejä varten tehty ihan yrttisaksiakin, mutta itse pidän puutarhaessun taskussa pientä leikkuria, joka on oikeasti sellainen ompelijoiden käyttämä saumapurkunipsutin. Sillä on mukavaa nipsutella yrttejäkin ja se kulkee mukavasti mukana, kunhan muistaa laittaa terävien terien suojaksi leikkuriin kuuluvan tupen.
Avokasvimaatakin meillä toki on. Luonnollisesti esimerkiksi melkein kaikki marjakasvit kasvavat suoraan maassa, kuten raparperitkin ja tietenkin hedelmäpuut, mutta on meillä muutama kasvimaa-aluekin. Yksi niistä on tämä kurpitsala kasvihuoneen kupeella. Tuonne kurpitsalaan tyhjennetään aina syksyisin edellisen satokauden viljelykassien ja ruukkujen mullat kompostoitumaan puutarhajätteiden kanssa avokompostimaana ja keväällä sinne sitten istutellaan kurpitsat, jotka tuntuvat viihtyvän alati kasvavalla kummullaan hyvin. Tänä vuonna kurpitsojen kanssa meinasi käydä hullusti. Alkukesän paahde oli niin voimakas, että taimet vallan nuutuivat. Ne onneksi virkosivat ja tuottivat lopulta ihan mukavan sadon, kun teimme taimille kanvaasin hallaharsosta. Se suojasi taimet paahteelta kunnes taimet olivat riittävän vahvoja. Nuo paimensauvat ovat jäänne suojauksesta.
Muiden kasvatuspaikkojen lisäksi meillä on itse tehty, suunnilleen 10 neliön kasvihuone. Tänä vuonna sen kasvatit saivat elellä Kekkilän kasvatussäkeissä, jotka olivat monella tapaa kivoja ja siistejä. Ainoat miinukset meillä tänä vuonna olivat muurahaiset, jotka ihastuivat myös säkkeihin ja lisäksi säkit ovat aivan aavistuksen leveämpiä kuin kasvihuoneen penkit, joten kasteluvedet tuppautuivat valumaan penkin yli menevään osaan. Jatkossa siis täytynee tehdä joko reunalauta tai hankkia kasvatuslaarit, jotta valumaa ei synny.
Tänäkin vuonna saimme taistella vallitsevia olosuhteita vastaan. Juu, juu. Oli paahdetta ja kuivuutta, ötökkää ja siemeniä, jotka eivät lähteneet kasvuun. Osa kevään kylvöistä tehtiin kahteen kertaan sääolosuhteiden vuoksi. Kirvoja saapui jälleen runsaasti, niistä onneksi päästiin eroon. Kuuma ja kuiva alkukesä oli armoton joillekin kasveille, joten jouduimme laittamaan kasvihuoneeseenkin hallaharsokaton ja -verhot hillitsemään paahdetta. Kuivuus vaivasi alkukesästä ja sateet satokauden loppupäässä. Sellaista se on. Luonnolla on oikkunsa.
Nuori kurkkutaimi nuupahti liikaan paahteeseen, mutta virkosi kun sai paahdesuojan turvakseen.
Enpä osaa sanoa! Enemmän kuin riittävästi! Olisi kerrassaan mielenkiintoista joskus punnita satokauden kertymää, mutta meillä se olisi varmaankin liian hankalaa, sillä syömme niin paljon satoa suoraan puutarhasta kannettuna sitä mukaan, kun sitä tulee ja mitä nyt päivittäin tulee noudettua ruokiin.
Kasvattamisen taloudellisuuteen tulen paneutumaan ensi vuoden aikana kirjoituksen merkeissä tarkemmin, joten en mene tänään siihen aiheeseen sen enempää, kuin toteamalla, että ruoan kasvattamisen hyötyjä voi mitata kovin monella tapaa. Usein esimerkiksi sanotaan, ettei perunaa kannata kasvattaa itse, sillä se on niin edullista kaupassa. Näin toki onkin, että se on edullista kaupassa, mutta vielä edullisempaa se on itse kasvatettuna, eikä oman maan perunan makua voita mikään! Peruna on satoisa ja nopea ruoka maasta pöytään, toisin kuin esimerkiksi sitruuna, joita me myös kasvatamme omaksi iloksi ja huviksi. Vuotuinen noin 20 sitruunan sato ei määränä ole paljon, ja hedelmien matka kukinnasta korjuukypsään hedelmään vie vajaan vuoden, mutta onhan se mukavaa maistella itse kasvattamiaan sitruunoita, joiden makukin on aivan eri maata, kuin maailman ääristä kauppaan matkanneet serkkunsa. Molempia saimme tänä vuonna, perunaröykkiöitä ja ihania omia sitruunoita. Nyt tosin sitruunoiden kanssa tulee tauko, koska ne eivät kukkineet kesällä. Kukinta alkanee taas vasta alkuvuodesta.
Tässä on pari esimerkkiä vuoden 2023 vähäsatoisista. Testailin ensimmäistä kertaa kikherneitä. Kevään oikuttelu ei ollut kikherneiden mieleen ja satomäärästä syntyi ainoastaan ensi vuoden siemenherneet. Vaan olipas silti hauskaa kokeilla kasvattaa myös näitä hummuksen helmiä. Naapurikuvassa on vihdoin ensimmäisiä hasselpähkinöitä pähkinäpensaassamme. Eikä mennyt kuin viitisen vuotta odottelua tämän kanssa, mutta joskus vauhtiin pääseminen vie oman aikanasa ja sitten mennäänkin jo harppauksilla.
Kaikenlaista kivaa pitää saada kokeilla ja puutarhamme lajikkeet vaihtelevat vuosittain. Vakioiden rinnalla on aivan uusia ja monesti myös paluukasvatteja. Tänä vuonna parsaherneet, nuo hauskan sakaraiset herkut
tekivät paluun puutarhaan. Valtavien satomäärien sijaan nautin itse laajasta valikoimasta erilaisia ruokakasveja ja puutarhan annin monipuolisuudesta. Kaikkea ei tarvitse kasvattaa laaritolkulla. Näitä parsaherneitäkin syötiin höyrytettynä vain muutaman kerran ruoan lisukkeena, mutta ne kerrat olivat herkullisia. On mukavaa, kun omassa puutarhassa on paljon valikoimaa. Toiset kasvattavat suuria määriä samaa, toisten paljon koostuu monesta erilaisesta ruokakasvista. Kukin tarpeensa ja mieltymystensä mukaisesti!
Meillä on toki paljon sellaisiakin vakiokasvatteja, joiden satomäärät ovat aina enemmän kuin me kaksi saamme kulutettua tuoreena tai eri tavoin säilöttynä. Näitä ovat perunoiden lisäksi monet marjat, lehtivihannekset, tomaatit ja porkkanat, joista saavat nauttia muutkin. Meillä ei ole maakellaria, joten säilöntämahdollisuudet ovat rajalliset, eikä määräänsä enempää kannata säilöäkään. Meillä tulee kokonaisuutena satoa omaa kulutustamme enemmän, joten sitä voi sitten jakaa muillekin. Yksi syy esimerkiksi tomaattien suureen määrään on se, että haluan aina erilaisia tomaatteja samalle satokaudelle. Kun lajikkeita on useita, kokonaissatomäärä on sen mukainen, tänäkin vuonna. Nyt ei sentään menty ihan niin pitkälle, että vielä maaliskuussa pakkasessa olisi ämpärillinen tomaattimössöä. Niinkin on kertaalleen käynyt, mutta siitä on otettu opiksi.
Marjojen satomäärät olivat tänä vuonna, kuten aina, ylitsevuotavia. Ne joita emme syö ja säilö itse tai joita ei mahdu ystäville, menevät linnuille. Kun olemme ottaneet omamme, puskat oikein kuhisevat lintuja, jotka käyvät apajille vuorostaan. Täytyyhän niidenkin saada vitamiineja ja vahviketta ennen muuttomatkaansa tai Pohjolan kylmää talvea.
Vasemmalla herkuteltiin mansikoilla, puutarhavadelmilla ja hunajamarjoilla pavlovan merkeissä. Keskellä kesän pensasmustikoita ja oikealla hunajamarjaa.
Olen sangen perso mustaherukkahyytelölle (ja -liköörille) ja rakastan ylipäätään mustaherukkaa, joten sitä on meillä 6 puskan edestä. Keskellä ihania karhunvadelmia ja oikealla mustikkakoison makeita hedelmiä.
Alla pinkkiä ja punaista herukkaa, viherherukkaakin on, mutten tainnut ottaa siitä kuvaa kesällä. Keskellä vihreiden karviaisten kavereita punaisia karviaisia ja niiden yllä lilapalkoisia Shiraz-herneitä ja oikealla vielä tyrniä, jonka sato tänä vuonna oli poikkeuksellisen runsas. Mesimarjaa ja mustaseljaakin meillä on, mutten tainnut ottaa niistä ainuttakaan kuvaa tänä vuonna.
Puhuin tässä postauksessa vain puutarhaan liittyvästä omavaraistelusta. Muutakin toki on ollut, mutta kun elelee tällä tavalla, se muu on osa tavallista arkea, eikä niitä huomaa aina nostaa esille. Noin yleisesti tämä vuosi on ollut edeltäjiään erilaisempi monella tapaa. Työkuvioni ovat muuttuneet hieman ja olen keskittynyt enemmän ihan tavallisiin asioihin ja kotoiluun töiden lomassa. Toinen kirja julkaistiin tässä syksyllä ja kolmas kirja on tekeillä. Mitään suurempia remontteja tai asumiseen liittyviä muutoksia ei ole ollut. Ihan tavallista arkea vainen, ihanan tavallista arkea voisi sanoa. Mitä tästä vuodesta sitten jäi saldoksi puutarhan puolella?
Kaikkien ihanien itse kasvatettujen herkkujen lisäksi ainakin se, että koskaan ei ole valmis kotipuutarhuri. Aina sitä kokee jotain uutta, oppii jotain uutta sekä virheistä että kokemuksella, ja vuoden päättyessä on aina vuotta viisaampi kuin sen alkaessa.
Ja senkin tiedän, että kun jouluruoka sulaa vatsassa, siemensormia alkaa syyhyttää. Pieni puutarhalepotauko on tarpeen, mutta joitain ajatuksia on taas mielessä satokaudelle 2024. Palataan niihin ensi vuoden puolella. Uusi vuosi, uudet kujeet! Ja sitä ennen käydään kurkkaamassa mitä muut kirjoittajat kertovat kuluneesta vuodestaan.
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa! ♥
UUSIMPIA JULKAISUJA
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
Kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Syyskesä on alkanut ja puutarha tarjoilee parastaan. Satokauden käynnistyttyä kunnolla, omavaraistelijoiden huusholleissa syödään ja säilötään satoa talven varalle kuin hamsterit konsanaan.
Kesäisiä herkkuja suoraan puutarhasta ja makuja maailmalta! Tästä reseptikoosteesta löydät ihanat pikkelöidyt salmiakkifenkolit, lempeän samettiset vanhanajan vaniljavanukkaat kirpeällä twistillä, säilöttyjä herkkuja, kesäisiä salaatteja suoraan kasvimaalta ja maukkaita sieniä ja kasviksia,
jotka vievät kielen mukanaan.
Olen vallan villiintynyt vakumointiin, joka säästää säilytystilaa ja ennen kaikkea pidentää sadon ja elintarvikkeiden säilyvyyttä merkittävästi. Reilussa viikossa olen tullut siihen lopputulokseen, että pakastimen, jääkaapin ja kotivaran aarteiden pidempi säilyvyysaika on helppo saavuttaa. Se on vain kahden painikkeen painalluksen päässä, kun...
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...
Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.
