SUNNUNTAIPOSTAUS 1

28.04.2019

Kuulumisia Jovelasta ♥ Blogin vanhassa osoitteessa ehti postauksia kertymään vuosien aikana melkein 500, joista satakunta julkaistiin lempinimellä sunnuntaipostaus. Tämä on uuden osoitteen ensimmäinen sunnuntaipostaus, jossa kerron tavalliseen tapaan kuulumisia kuluneelta viikolta täältä Jovelasta.

Huutokaupoilla

Aloitetaan hieman käänteisesti tuoreimmasta päästä päiviä. Kävimme eilen kirkonkylällä vanhan kyläkoulun huutokaupassa ja myyjäisissä. Ilma oli mitä upein ja kansaa oli paikalla sen verran, etten moista autoruuhkaa ole ennen täällä nähnyt. Kaupan oli kaikenlaista vanhaa kyläkoulun tavaraa. Itse havittelin vain muutamaa kohdetta, mutta jäin toiseksi huudoissa kahdesta syystä: hinnat nousivat sellaisiksi, että Pääkaupunkiseudullakin jälleenmyyntiliikkeiden kassakoneet olisivat ollen kiitollisia ja toiseksi, koska tavaraa oli niin paljon, ettemme ehtineet jäädä katsomaan kaikkia huutoja. Pelkästään erilaisia opetustauluja oli varmaan reippasti yli puolen sataa, ellei enemmänkin, ja kaikki huudettiin yksitellen - ainakin niin kauan kun me olimme paikalla. Tuo mehiläishoitajataulu ja alla oleva papukaijataulu olivat omia suosikkejani.

Opetustauluja oli tosiaan aivan valtavasti kaikista mahdollisista aiheista uskonnollisista tapahtumista luontoon ja eläimiin, sekä Ebba Masalinin mustista halutuista kädentaitoihin ja tekniikkaan. Hinnoissa taisi olla ripaus ja rapiat oman kylän tukea mukana, sillä ihan yksivärinen ääriviivapiirrostaulukin rispaantuneessa kunnossa saattoi nousta huutohinnassa 70 euroon. Se oli sen verran suolaista, että suuremmitta murheitta annoimme periksi. Huutokaupan tuotto menee kuitenkin erittäin hyvään käyttöön paikkakunnan koululle. Muutenkin oli mukavaa käydä paikallisessa tapahtumassa ja kurkata vanhan koulun sisälle. Tyhjilleen komea rakennus ei suinkaan ole jäämässä, sillä pellon toisella puolella asuva rouva kertoi, että siihen olisi tulossa lastentarha. Kirkonkylälle on valmistumassa koululaisille ihan uusi koulu, vieläpä puinen, mikä on upeaa kerrassaan.

Eikä me vallan tyhjin käsin sieltä kotiuduttu muutenkaan. Masussa oli markkinamakkaraa ja sylissä pieni pino kirjoja, sillä kaikki koulun vanhan kirjaston kirjat myytiin pikkurahalla pois ennen huutokaupan alkua.

Vanhan kyläkoulun pienestä kirjastosta löytyi meille Hyönteisiä värikuvina (1961), Sienet värikuvina (1959) Hyötykasvit värikuvina (1990) ja Joka kodin luonnonopas (1976), joissa kaikissa on sangen viehättävä kuvitus.

Hyönteishotelli 2

Tuo Hyönteiset värikuvina -kirja onkin nyt tarpeen, kun olen innostunut ihan kunnolla tutkimaan erilaisia ötököitä pihallamme. Nakuttelin aiemmin sen pienen jutun biologisesta tuholaistorjunnasta houkutus- ja torjuntakasvien sekä yrttien ja hyönteisten avulla ja tässä ihan alkukeväästä tehty kukkiva hyönteishotelli on nyt saanut suuremman kaverin, joka nimettiin Bug's By -hyönteiskyläksi. Siinä missä toisten sanotaan höpöttelevän kukilleen, minä höpöttelen nykyään ötököille kysellen kukas se siinä on ja mikä on homman nimi, hyvis vai pahis?

Virkatut valeampiaispesät?

Olen instassakin huomannut, että meneillään taitaa olla jokin valeampiaispesäbuumi, siis ne virkatut ampiaiskarkottajat, jotka imitoivat ampiaisen pesää. Toimiiko ne oikeasti? Itse en ole sellaisia virkkaamassa, kun mielummin teen tyypeille pesiä, mutta joskus viime vuonna katsoin jotain ohjelmaa, jossa hyönteistutkija sanoi, ettei hämäyspesät oikeasti toimisi, koska pesä ei tuoksu lajitovereille. Hänen näkemyksensä oli, ettei virkattu tai muuten tehty nyssäkkä ampiaisia estelisi, mutta moni niitä tekee ja kun itsellä ei ole asiasta kokemusta, niin kysellään teiltä, josko jollain olisi!

Mutta se Bug's By - hyönteiskylä, tällainen siitä tuli ja pikkuaitan seinään se meni!

Tuossa ötökkähotellissa on kuivia käpyjä, kaarnaa, kuivia lehtiä, kuivaa kanervaa, kariketta, erilaisia putkikorsia, lastuja, oksia, kaadetun puun kaunista naavaa ja kyllä, isännän kuivunut valmistujaisruusukin kahden vuoden takaa! Ullakon ruukkuihin tulee vielä jotain valuvaa kukkaa houkuttelijoiksi, varmaan koristekrassia.

Terassikausi alkaa

Kyllä tässä alkaakin grilliruokahammasta kolottelemaan, kun säät ovat olleet mitä upeimpia! Vielä ei ole grilliä tai savustuskaappia käytetty tänä keväänä, mutta vappuna olisi tarkoitus käyttää taas molempia. Saimme näet terassin kesäkuntoon. Tässä alkuviikolla, heti pääsiäisen jälkeen isäntä hurautti Virtasen maalitehtaan tehtaanmyymälään ostoksille ja haki meille purkillisen Virtasen tervapetsiä, jonka sävyttivät siellä myymälässä meille mustaksi (sävy piki). Tuosta terassimme maalaamisesta on tullut jokaisen kevään homma, kun aiemmin valittu väri ei ole siinä pysynyt. Meillä on likimain kaikki ulkopinnat tontilla vedelty Virtasen maaleilla, ja nyt sitten terassikin. Jospa nyt sitten välttyisimme jokakeväiseltä terassikäsittelyltä, kun vaihdoimme tuohon tervapetsiin.

Tuon terassin aidan takana on melkoinen pudotus ja sellainen pintaryteikkö, että sinne ei suosiolla kukaan mene kävelemään. Tiedä mitä siellä oksissa ja kivissä väijyy. Kyitä ei meillä enää pihalle tule, mutten epäile olisiko niitä aidan toisella puolella. Olen yrittänyt viskellä sinne syvänteeseen siemeniä, jotta saisi jotain nättiä kasvamaan pitkin aidan viertä, mutta eihän ne siemenet asetu minne haluaa tai pärjää kilpailussa rikkakasvien kanssa. Ajattelin kokeilla pommittaa paikkaa siemenpommeilla, joihin hurahdin pari viikkoa sitten. Jos siemenpommit ei sano mitään, niin kurkkaa tänne - tein jutun niistäkin aiemmin.

Tässä vaiheessa kevättä terassi ja tuo meidän vankkurisauna näyttää aina niin mustanpuhuvalta, mutta kunhan maiseman ja saunan takana olevat saarnipuut avaavat taas lehtensä ja viljelyspelto muuttuu vihreäksi, terassi on kuin keitaan keskellä ❤ Sitä odotellessa laittelin jo kukkia terassille väriläiskiksi. Osa kukista meni isoihin ruukkuihin ja kukka-astioihin, osa istutuslaatikoihin, jotka isäntä nikkaroi yhtenä iltana tällä viikolla. Jos kaipaat helppoa puulaatikko-/istutuslaatikko-/kasvatuslaatikko-ohjetta, niin kurkkaa tänne! Tuon helpommaksi ei homma enää mene, ja laatikon kasaa puolessa tunnissa kaikkineen.

Tuossa mustassa tynnyrissä lukee barbecook. Se on näet tynnyrigrilli.

Vankkurisauna

Uudemmille lukijoille kerrottakoon, että tuo kaarevakattoinen rakennus terassin toisessa päässä on tosiaan meidän sauna ja se on aito vankkurisauna, joka muistuttaa kiertolaisromanien vankkurikoteja. Jos haluaisimme ja miten laki nyt sallii, meidän saunaa voisi vedellä pitkin kyliä traktorin tai jonkun vetoauton perässä ja kaipa siihen, jos veto-osan vaihtaisi aisoihin, saisi hevosetkin eteen kyyditsemään kylpijöitään. Toistaiseksi kuitenkin ollaan pysytty siivosti omalla tontilla saunamme kanssa. Saunan seinässä oleva tyyppi on Mansikki-Mustikki-Yrmeli. Pitäähän tilalla yksi lehmä sentään olla ja kun lehmästä ei ole saatu paikalle kuin pää, nimen pitää kompensoida puuttuvia osia olemalla erityispitkä. Remington-kirjoituskoneen vanha kupu on suoja, jonka alla pidetään joitain terassiastioita ja savustuskaapin savustuslastuja suojassa pölyltä ja auringolta (sekä linnunkakalta). Löysimme joskus tuon pelkän peltisen suojakuvun kirppikseltä vitosella ja se on toiminut toimessaan terassisuojana oikein hyvin.

Kevään etenemistä

Sellaista vauhtia kevät on nyt harpponut, ettei siihen kauaa mene, kun maisema on jo ihan vihreä. Monivuotiset yrtitkin jo puskee keittiöpuutarhassa uutta kasvua mullasta. Tässä alla olevassa kuvassa vasemmalla on monivuotista minttua ja oikealla yhden kasvatuslaatikon kokonaan vallannut iisoppi, joka talvehtii meillä helposti. Tässä vaiheessa kevättä puska näyttää vielä risukolta, mutta ei mene kuin tovi, kun iisoppi on taas vehreä puska täynnä mehiläisiä ja kimalaisia.

On kyllä ollut metka sääviikko ja rapiat päälle. Tiedä mitä tässä ajatella, kun hellerajaa ollaan koputeltu jo huhtikuun puolella kevättä. Ihan joka vuosi ei tällaisesta saa nauttia, joskus on viimeisten lumien leijailua ihmetelty vielä toukokuussakin. Saas nähdä millainen toukokuusta sitten tulee tänä vuonna. Vaikka sää taas ennusteiden mukaan hieman viilenee, tuskin sen saralla ennatyksiä tehdään. Toivotaan ainakin ettei, vaikka sää hieman ailahtelisikin. Sanonta "kevät keikkuen tulevi" ei muuten liity kevätsäiden vaihteluihin, vaan nälkään ja ravinnon heikkoon laatuun. Vanhaan aikaan ruokavarannot alkoivat keväällä olla vähissä niin ihmisillä kuin karjallakin, ja siitä johtuen keväällä hoiperreltiin ihan konkreettisesti. Nälkävuosina sitten hoiperreltiin tavalla, joka jäi historiaankin, kun väkiluku väheni 20% ruoan loputtua.

Olen usein ajatellut tämän meidän talon historiaa, miten monia keväitä ja vuodenaikoja talo onkaan nähnyt 150-vuotisen taipaleensa aikana. Alku olikin sieltä kovimmasta päästä säähistoriaa, kun talon rakennusvuotena 1868 elettiin sitä nälkävuotta. Edellisenä vuotena oli ollut ankara talvi ja myöhäinen kevät. Jäät lähtivät vasta kesäkuussa. Kesää ei kestänyt kuin hetken. Halla vei viljan jo elokuussa ja perunasadot epäonnistuivat. Oli se kamalaa aikaa ihmisille. Täällä Lounais-Suomessa ihmiset selvisivät paremmin kuin muualla, mutta kovaa se elämä silloin oli ollut ja ihmiset täysin säiden armoilla.

Tuolloin 1868 pääkaupunkiseudullakaan koko toukokuun keskilämpötila ei yltänyt edes kahteen asteeseen. Vaikka säät taas hieman viilenevätkin, niin kevät on jo askeleen päässä kesästä. Ollaan iloisia ja toivotaan vähän sadettakin. Luonto alkaa olla jo hieman janoinen.

Täällä meillä ainakin luonto tuntuu jo kaipaavan vettä. Maisema on jo kovin vihreä paitsi "saarnien suunnassa" sillä saarnet tekevät lehdet aina hieman muiden jälkeen. Koivut availevat kilvan lehtiään, maisema on vihertynyt, siitepölynorkot ovat valtavia, marjapensaat ja muutkin pensaat, kuten tuo alavasurissa oleva hunajamarjapensas ovat jo ihan vihreinä ja perennat ovat vahvassa kasvussa. Kielotkin tuntuivat puskeneen lehtensä maasta ylös melkein yhdessä yössä. Ensin niitä ei ollut ollenkaan ja hetken kuluttua tupapäädyn pieni kukkaniitty oli täynnä kielon lehtitötteröitä täydessä mitassa. Ensi viikolla alkaa "Oi ihana toukokuu" mutta kyllä tätä vuoden 2019 huhtikuuta voisi kutsua hurmaavaksi huhtikuuksi ♥ Ihana kevät kerrassaan tänä vuonna, erityiskiva suorastaan, vaikka ainahan kevät on ihanaa aikaa ajoittaisesta siitepölynuhasta huolimatta.

Kiitos

Tähän loppuun vielä lämmin kiitos teille kaikille tällä viikolla täällä uudessa osoitteessa käyneille. En tiedä mitä sanoa, mutta teitä on ollut kovin paljon. Luentalukema ensimmäiselle viikolle oli jo eilen yli 6000 ja se tuntuu ihan uskomattomalta. Kiitos siis kaikille teille ♥ Pari parannusehdotustakin saimme, kiitos niistä! Muutin manuaalisesti tekstin tummimpaan mustaan kaikkiin jo julkaistuihin juttuihin ja jatkossa tekstit ovat sen haaleamman mustan sijaan tummia mustia, kuten tässä. Pari juttupyyntöäkin on tullut sekä meiliin että instaan privana, iso kiitos myös niistä, ja kuten olen ehdottajille jo vastannutkin, saamanne pitää! Yksi tällainen juttu on narun tervaaminen ja tervanarun käyttö. Tervauksen teemme jo ensi viikolla, mutta pieni tovi menee sen jälkeen, ennen kun saan jutun kasaan, koska narulla menee pidempi tovi kuivua, kuin vetedessä uitetulla narulla. Toivottu on myös itse tehdyn tofun testiä ja raejuustotestiä resepteineen - tulossa on! Lisää toiveita saa laittaa vaikkapa tuon lomakkeen kautta jos jotain tulee mieleen ♥

Iloista lähestyvää vappua ja kauniita kevätpäiviä kaikille suunnillanne ♥ Jovelan Johanna