SUNNUNTAIPOSTAUS 8 

Kesä on kukkeimmillaan ja käristyskupoli vilahtelee lööpeissä, mutta Jovelassapa suunnitellaan omia pieniä joulumarkkinoita vanhojen perinteiden lumossa! Kerrotaan nyt sitten tässä postauksessa moisia ajatuksiamme ja suunnitelmiamme, kun kerran sellaisia ollaan ajateltu Kylähulluiksi varmaan pääsee vähemmälläkin, mutta siitä nyt viis!

Näinä kesän kuumina päivinähän isännän pajalla ei tapahdu mitään ja muutenkin pajalla on muiden puuhien vuoksi ollut hiljaista, mutta kunhan kesä kääntyy kohti syksyä, ilmat viilenevät ja on aika siirtyä syyspuuhiin, myös isännän perinnepajan ahjo kuumenee jälleen, ja Jovelassa taotaan perinnetekniikalla perinteisiä pajatuotteita.

Jovelan (perinne)joulumarkkinat ovat olleet haaveajatuksena ennenkin ja nyt kun loma on tuulettanut niin sielua kuin mieltäkin, ja olemme muutenkin pohtineet syntyjä syviä ja elämämme kulkua, päätimme, että tänä vuonna sellaiset pienet joulumarkkinat sitten pidetään. Meillä on ollut blogipäivät aikaisemminkin ja silloin täällä kävi ihania ihmisiä sangoin joukoin. Miten ihanaa olisi järjestää vastaavat joulumarkkinahengessä!

Ajatuksena olisi, näin alustavasti, että pienimuotoisten perinnejoulumarkkinoidemme aikana olisi mahdollisuus tutustua perinteiseen taontaan perinteisin pajatyövälinen, kuten ennen kyläsepät pajoillaan takoivat, ja halutessaan jopa kokeilla isännän avustamana itsekin taontaa Jovelan perinnepajalla. Päätalon tuvassa taas voisi olla ehkäpä kierrätyshenkinen joulukorttipaja, jossa voisi viettää tovin kortteja askarrellen ja glögiä nauttien tuvan rauhassa, ja pihalla, jos sää sallii, valmistettaisiin perinteisiä joulupähkinöitä tai manteleita, ehkäpä jopa karamelliomenoita.

Kesähuone Gerda, eli pieni pihahuvilammekin avaisi ovensa ja sen tupa muutettaisiin perinnepajapuodiksi, joka on avoinna joulumarkkinoiden ajan. Pajapuodissa olisi tarjolla perinteisiä pajatuotteita, kuten kahvoja ja vetimiä, hakasia, S-koukkuja, pata-alustoja eli kolmijalkoja, grillivartaita, tarjoilualustoja, kynttilänjalkoja, kattilatelineitä, kuivatustelineitä, taottuja nauloja ja koukkuja, lyhty- ja amppelikoukkuja, työkaluja, emännän ja isännän veitsiä ja kaikenlaisia pieniä ja suurempia perinteisiä pajatuotteita, joita isäntä pajallaan syksyn saapuessa taas takoo.
Tässä muutamia tunnelma- ja tuotekuvia isännän perinnepajalta, joka siis tunnetaan nimellä Jovelan Perinnepaja. Perinnepaja on tehty perinteisen kyläsepän pajan malliin ja siellä taotaan vanhoilla ja itse valmistetuilla työkaluilla vanhaan tapaan. Paja imitoi 1800-luvun pajaa. Siellä ei ole sähkövaloja tai sähkötyökaluja. Ainoastaan isännän itse valmistamaa ahjoa käytetään välillä sähköllä toimivin palkein, mutta ahjossa on myös käsikampituuletin.

Perinteisten pajatuotteiden lisäksi pajapuotiin tulisi myös perinteisiä isännän valmistamia puutöitä, kuten esimerkiksi taikinakaukaloita, keittiövälineita, jauhokauhoja, eli kaukalokauhoja, katajaveitsiä, istutusnokkia ja koristeellisia joululusikoita.

Monta muutakin juttua on mielessä pajapuodille ja nämä parhaillaan tuvassa kuivivat horsmatkin niihin liittyvät. Meillä on tänä vuonna niin runsas yrttivuosi, että joulumarkkinoille taitaa tulla myös kovasti kehuttua yrttisuolaamme. Ja mitä olisi joulu ilman kynttilöitä? No ei mitään, joten enköhän saa aikaiseksi tehdä soijakynttilöitä ja joulukynttilöitäkin kävijöitä ilahduttamaan.

Tällä viikolla aloitimme biohiilen valmistuksen täällä Jovelassa, lähinnä omaan käyttöön tietenkin, mutta biohiiletettävää kaatopuujätettä, siis oksia on niin valtavasti, että arvelen myös biohiiltä olevan joulumarkkinoilla kaupan. Ja varmaan muitakin puutarha-aiheisia juttuja pukinkonttiin kääräistäväksi.

Meillä on ollut oikein hauskaa pieniä perinnejoulumarkkinoitamme suunnitellessa, ja sinne on varmaan tulossa paljon muutakin kivaa mitä en nyt vielä tässä mainitse, mutta tämän verran nyt kuitenkin täällä sunnuntaipostauksen hengessä paljastamme. Meidän haaveena on mukava päivä joulumielellä, perinteiden hengessä, ihanien ihmisten kanssa. Sellainen rauhallinen ja kotoisa, kiireetön ja tunnelmallinen, tuoksuva, maistuva ja antoisa päivä. Olisi ihanaa jutella muiden kanssa joulusta, jouluperinteistä, perinteisistä puuhista ja millaista on elää nykyajan mittapuulla hieman erilaista elämää maaseudun rauhassa.

Alustavasti olemme ajatelleet ajankohdaksi marraskuun ensimmäistä viikonloppua. Silloin ehtii hyvin kääräistä pakettiin joululahjoja tai ostaa miehelle isänpäivälahjaksi vaikkapa isännän veitsen, lähettää joulukortteja ja muutenkin kaikessa rauhassa fiilistellä lähestyvää joulua. Jos käynti täällä meillä Varsinais-Suomessa, Uudenkaupungin lähellä kiinnostaa, laitapa kalenteriin pieni merkki, vaikka marraskuulle on vielä aikaa, ihana kesä kesken ja syksy vasta tulossa. Ja jos oikeen olet kultainen, niin kommentoi meille kiinnostaisiko tällainen tapaaminen. Tähän postaukseen lähetettyjä kommentteja emme poikkeuksellisesti julkaise, joten voit vapaasti laittaa meille terveisiä ja toiveitakin päivän suhteen, jos haluat. Arvostaisimme sitä kovasti!

Mutta nyt nautitaan juuri tästä ajasta, ja iloitaan tulevista

Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta

Voi kaunis sadonkorjuun aika Jos jotain olen puutarhuroinnista ja vanhassa miljöössä katuvalottoman tien varrella elämisestä oppinut, niin se on tämä: luonnon kauneus on häkellyttävää. Sitä täytyy pysähtyä katsomaan etäältä niin pitkälle kuin horisonttia riittää ja niin ylös, ettei ylemmäs näe ja niin läheltä, että jokainen pieni yksityiskohta...

Nyt kun helteet ovat väistyneet Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto.

Omavaraistelijat, kuten loppupeleissä kaikki muutkin ihmiset elävät luonnon armosta ja säiden armoilla, satoi tai paistoi, tuuli tai tuiskusi, niin hyvässä kuin pahassakin, ja huolimatta siitä asuuko maalla vai metroaseman kupeella. Tämä kirjoitus on osana omavaraisuusblogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena on tällä kertaa sää ja sen...

SULOINEN SUOPA

30.07.2019

Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinäkuun loppu on ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!

JANOINEN MAA

24.07.2019

Nurmikko, kasvimaasta puhumattakaan, on vihreää siellä missä sitä kastellaan, mutta milloin ja kuinka paljon puutarhassa mitäkin kastellaan ja mitä se maksaa? Tästä jutusta löytyy tietoa kastelusta, oli puutarhassa sitten nurmea, kukkia tai hyötypuutarhan kasvatteja.

Kesä on kukkeimmillaan ja käristyskupoli vilahtelee lööpeissä, mutta Jovelassapa suunnitellaan omia pieniä joulumarkkinoita vanhojen perinteiden lumossa! Kerrotaan nyt sitten tässä postauksessa moisia ajatuksiamme ja suunnitelmiamme, kun kerran sellaisia ollaan ajateltu Kylähulluiksi varmaan pääsee vähemmälläkin, mutta siitä nyt viis!