SUNNUNTAIPOSTAUS 8 

21.07.2019

Kesä on kukkeimmillaan ja käristyskupoli vilahtelee lööpeissä, mutta Jovelassapa suunnitellaan omia pieniä joulumarkkinoita vanhojen perinteiden lumossa! Kerrotaan nyt sitten tässä postauksessa moisia ajatuksiamme ja suunnitelmiamme, kun kerran sellaisia ollaan ajateltu Kylähulluiksi varmaan pääsee vähemmälläkin, mutta siitä nyt viis!

Näinä kesän kuumina päivinähän isännän pajalla ei tapahdu mitään ja muutenkin pajalla on muiden puuhien vuoksi ollut hiljaista, mutta kunhan kesä kääntyy kohti syksyä, ilmat viilenevät ja on aika siirtyä syyspuuhiin, myös isännän perinnepajan ahjo kuumenee jälleen, ja Jovelassa taotaan perinnetekniikalla perinteisiä pajatuotteita.

Jovelan (perinne)joulumarkkinat ovat olleet haaveajatuksena ennenkin ja nyt kun loma on tuulettanut niin sielua kuin mieltäkin, ja olemme muutenkin pohtineet syntyjä syviä ja elämämme kulkua, päätimme, että tänä vuonna sellaiset pienet joulumarkkinat sitten pidetään. Meillä on ollut blogipäivät aikaisemminkin ja silloin täällä kävi ihania ihmisiä sangoin joukoin. Miten ihanaa olisi järjestää vastaavat joulumarkkinahengessä!

Ajatuksena olisi, näin alustavasti, että pienimuotoisten perinnejoulumarkkinoidemme aikana olisi mahdollisuus tutustua perinteiseen taontaan perinteisin pajatyövälinen, kuten ennen kyläsepät pajoillaan takoivat, ja halutessaan jopa kokeilla isännän avustamana itsekin taontaa Jovelan perinnepajalla. Päätalon tuvassa taas voisi olla ehkäpä kierrätyshenkinen joulukorttipaja, jossa voisi viettää tovin kortteja askarrellen ja glögiä nauttien tuvan rauhassa, ja pihalla, jos sää sallii, valmistettaisiin perinteisiä joulupähkinöitä tai manteleita, ehkäpä jopa karamelliomenoita.

Kesähuone Gerda, eli pieni pihahuvilammekin avaisi ovensa ja sen tupa muutettaisiin perinnepajapuodiksi, joka on avoinna joulumarkkinoiden ajan. Pajapuodissa olisi tarjolla perinteisiä pajatuotteita, kuten kahvoja ja vetimiä, hakasia, S-koukkuja, pata-alustoja eli kolmijalkoja, grillivartaita, tarjoilualustoja, kynttilänjalkoja, kattilatelineitä, kuivatustelineitä, taottuja nauloja ja koukkuja, lyhty- ja amppelikoukkuja, työkaluja, emännän ja isännän veitsiä ja kaikenlaisia pieniä ja suurempia perinteisiä pajatuotteita, joita isäntä pajallaan syksyn saapuessa taas takoo.
Tässä muutamia tunnelma- ja tuotekuvia isännän perinnepajalta, joka siis tunnetaan nimellä Jovelan Perinnepaja. Perinnepaja on tehty perinteisen kyläsepän pajan malliin ja siellä taotaan vanhoilla ja itse valmistetuilla työkaluilla vanhaan tapaan. Paja imitoi 1800-luvun pajaa. Siellä ei ole sähkövaloja tai sähkötyökaluja. Ainoastaan isännän itse valmistamaa ahjoa käytetään välillä sähköllä toimivin palkein, mutta ahjossa on myös käsikampituuletin.

Perinteisten pajatuotteiden lisäksi pajapuotiin tulisi myös perinteisiä isännän valmistamia puutöitä, kuten esimerkiksi taikinakaukaloita, keittiövälineita, jauhokauhoja, eli kaukalokauhoja, katajaveitsiä, istutusnokkia ja koristeellisia joululusikoita.

Monta muutakin juttua on mielessä pajapuodille ja nämä parhaillaan tuvassa kuivivat horsmatkin niihin liittyvät. Meillä on tänä vuonna niin runsas yrttivuosi, että joulumarkkinoille taitaa tulla myös kovasti kehuttua yrttisuolaamme. Ja mitä olisi joulu ilman kynttilöitä? No ei mitään, joten enköhän saa aikaiseksi tehdä soijakynttilöitä ja joulukynttilöitäkin kävijöitä ilahduttamaan.

Tällä viikolla aloitimme biohiilen valmistuksen täällä Jovelassa, lähinnä omaan käyttöön tietenkin, mutta biohiiletettävää kaatopuujätettä, siis oksia on niin valtavasti, että arvelen myös biohiiltä olevan joulumarkkinoilla kaupan. Ja varmaan muitakin puutarha-aiheisia juttuja pukinkonttiin kääräistäväksi.

Meillä on ollut oikein hauskaa pieniä perinnejoulumarkkinoitamme suunnitellessa, ja sinne on varmaan tulossa paljon muutakin kivaa mitä en nyt vielä tässä mainitse, mutta tämän verran nyt kuitenkin täällä sunnuntaipostauksen hengessä paljastamme. Meidän haaveena on mukava päivä joulumielellä, perinteiden hengessä, ihanien ihmisten kanssa. Sellainen rauhallinen ja kotoisa, kiireetön ja tunnelmallinen, tuoksuva, maistuva ja antoisa päivä. Olisi ihanaa jutella muiden kanssa joulusta, jouluperinteistä, perinteisistä puuhista ja millaista on elää nykyajan mittapuulla hieman erilaista elämää maaseudun rauhassa.

Mutta nyt nautitaan juuri tästä ajasta, ja iloitaan tulevista Jovelan Johanna

SUVISIMAT 

16.06.2024

Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.

Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...

Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän...

Tässä julkaisussa puhutaan monivuotisista ruokakasveista, jotka tuottavat satoa useita vuosia ja niin sanotuista kaksivuotisista hyötykasveista, kuten juureksista, jotka tekevät toisena vuotenaan siemeniä tuleville sadoille. Samalla katsellaan hieman uutta viljelyaluettamme, jossa kasvaa näitä molempia.

Silmä silmästä, punkki punkista! Biologinen tuholaistorjunta esimerkiksi leppäkerttujen avulla, on myrkytön vaihtoehto kemiallisille kasvinsuojeluvalmisteille ja herättää kiinnostusta myös kotipuutarhureiden joukossa. Aiemmin torjuntaeliöitä myytiin lähinnä kauppapuutarhoille, mutta onneksi nykyään kotipuutarhurikin voi tilata niin sanottuja...

Nyt saavat rikkaruohot kyytiä ilman ylimääräisiä kyykkimisiä ja kasvit ravintoa onnnistuneiden satojen ja kukkivien silmänilojen tuotantoon, kun säätkin suosivat kotipuutarhureita