SUNNUNTAIPOSTAUS 8 

21.07.2019

Kesä on kukkeimmillaan ja käristyskupoli vilahtelee lööpeissä, mutta Jovelassapa suunnitellaan omia pieniä joulumarkkinoita vanhojen perinteiden lumossa! Kerrotaan nyt sitten tässä postauksessa moisia ajatuksiamme ja suunnitelmiamme, kun kerran sellaisia ollaan ajateltu Kylähulluiksi varmaan pääsee vähemmälläkin, mutta siitä nyt viis!

Näinä kesän kuumina päivinähän isännän pajalla ei tapahdu mitään ja muutenkin pajalla on muiden puuhien vuoksi ollut hiljaista, mutta kunhan kesä kääntyy kohti syksyä, ilmat viilenevät ja on aika siirtyä syyspuuhiin, myös isännän perinnepajan ahjo kuumenee jälleen, ja Jovelassa taotaan perinnetekniikalla perinteisiä pajatuotteita.

Jovelan (perinne)joulumarkkinat ovat olleet haaveajatuksena ennenkin ja nyt kun loma on tuulettanut niin sielua kuin mieltäkin, ja olemme muutenkin pohtineet syntyjä syviä ja elämämme kulkua, päätimme, että tänä vuonna sellaiset pienet joulumarkkinat sitten pidetään. Meillä on ollut blogipäivät aikaisemminkin ja silloin täällä kävi ihania ihmisiä sangoin joukoin. Miten ihanaa olisi järjestää vastaavat joulumarkkinahengessä!

Ajatuksena olisi, näin alustavasti, että pienimuotoisten perinnejoulumarkkinoidemme aikana olisi mahdollisuus tutustua perinteiseen taontaan perinteisin pajatyövälinen, kuten ennen kyläsepät pajoillaan takoivat, ja halutessaan jopa kokeilla isännän avustamana itsekin taontaa Jovelan perinnepajalla. Päätalon tuvassa taas voisi olla ehkäpä kierrätyshenkinen joulukorttipaja, jossa voisi viettää tovin kortteja askarrellen ja glögiä nauttien tuvan rauhassa, ja pihalla, jos sää sallii, valmistettaisiin perinteisiä joulupähkinöitä tai manteleita, ehkäpä jopa karamelliomenoita.

Kesähuone Gerda, eli pieni pihahuvilammekin avaisi ovensa ja sen tupa muutettaisiin perinnepajapuodiksi, joka on avoinna joulumarkkinoiden ajan. Pajapuodissa olisi tarjolla perinteisiä pajatuotteita, kuten kahvoja ja vetimiä, hakasia, S-koukkuja, pata-alustoja eli kolmijalkoja, grillivartaita, tarjoilualustoja, kynttilänjalkoja, kattilatelineitä, kuivatustelineitä, taottuja nauloja ja koukkuja, lyhty- ja amppelikoukkuja, työkaluja, emännän ja isännän veitsiä ja kaikenlaisia pieniä ja suurempia perinteisiä pajatuotteita, joita isäntä pajallaan syksyn saapuessa taas takoo.
Tässä muutamia tunnelma- ja tuotekuvia isännän perinnepajalta, joka siis tunnetaan nimellä Jovelan Perinnepaja. Perinnepaja on tehty perinteisen kyläsepän pajan malliin ja siellä taotaan vanhoilla ja itse valmistetuilla työkaluilla vanhaan tapaan. Paja imitoi 1800-luvun pajaa. Siellä ei ole sähkövaloja tai sähkötyökaluja. Ainoastaan isännän itse valmistamaa ahjoa käytetään välillä sähköllä toimivin palkein, mutta ahjossa on myös käsikampituuletin.

Perinteisten pajatuotteiden lisäksi pajapuotiin tulisi myös perinteisiä isännän valmistamia puutöitä, kuten esimerkiksi taikinakaukaloita, keittiövälineita, jauhokauhoja, eli kaukalokauhoja, katajaveitsiä, istutusnokkia ja koristeellisia joululusikoita.

Monta muutakin juttua on mielessä pajapuodille ja nämä parhaillaan tuvassa kuivivat horsmatkin niihin liittyvät. Meillä on tänä vuonna niin runsas yrttivuosi, että joulumarkkinoille taitaa tulla myös kovasti kehuttua yrttisuolaamme. Ja mitä olisi joulu ilman kynttilöitä? No ei mitään, joten enköhän saa aikaiseksi tehdä soijakynttilöitä ja joulukynttilöitäkin kävijöitä ilahduttamaan.

Tällä viikolla aloitimme biohiilen valmistuksen täällä Jovelassa, lähinnä omaan käyttöön tietenkin, mutta biohiiletettävää kaatopuujätettä, siis oksia on niin valtavasti, että arvelen myös biohiiltä olevan joulumarkkinoilla kaupan. Ja varmaan muitakin puutarha-aiheisia juttuja pukinkonttiin kääräistäväksi.

Meillä on ollut oikein hauskaa pieniä perinnejoulumarkkinoitamme suunnitellessa, ja sinne on varmaan tulossa paljon muutakin kivaa mitä en nyt vielä tässä mainitse, mutta tämän verran nyt kuitenkin täällä sunnuntaipostauksen hengessä paljastamme. Meidän haaveena on mukava päivä joulumielellä, perinteiden hengessä, ihanien ihmisten kanssa. Sellainen rauhallinen ja kotoisa, kiireetön ja tunnelmallinen, tuoksuva, maistuva ja antoisa päivä. Olisi ihanaa jutella muiden kanssa joulusta, jouluperinteistä, perinteisistä puuhista ja millaista on elää nykyajan mittapuulla hieman erilaista elämää maaseudun rauhassa.

Mutta nyt nautitaan juuri tästä ajasta, ja iloitaan tulevista Jovelan Johanna

Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...

JOULUMARMELADI

04.10.2024

Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.

Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...

Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...

Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...

Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.