ELOA JA ELOJA

02.08.2021

Tämä kesä ei toden totta ole ollut helppo. Ensimmäistä kertaa hyötypuutarhamme sato on jäämässä sangen surkeaksi kokonaismäärältään. Toki ilon aiheitakin on paljon, ainahan niitä on kun vaan osaa katsella, mutta tällä satokaudella niihin iloihin melkein takertuu, kun viikkoja paahtanut aurinko on näivettänyt hyötykasvit ja yli 8 viikkoa jatkunut sateeton kausi on kuivattanut luonnon sahanpuruksi. Tällainen kesä tästä nyt sitten tuli.

Vaan oli mitä oli, tuli mitä tuli, tallennan taas tänne talopäiväkirjaan muistoksi menneen kuukauden kuulumisia ja tunnelmia, iloja ja murheita, elämää kuten se on mennyt.

Ja mikäs tässä onkaan nakutellessa, hyvässä seurassa vielä, sillä tänään on kuukauden ensimmäinen maanantai, eli Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelevien poppoon yhteispostauspäivä, jonka yhteisenä aiheena kuulumisten lisäksi on kellarit ja säilöntä, ja kun kirjoitan tätä, sadekin vihdoin ropsuttelee peltikatolla. Vihdoinkin! Kauan kaivattu sade

Tavalliseen tapaan aloitellaan niillä kuluneen kuun kuulumisilla.

Elämää pimennysverhojen takana

Näillä sanoilla olemme kutsuneet ystäväni kanssa kesää 2021 mesehuudahdellen päivittäiset "skortsioot" toisillemme asteiden kivutessa varjoisankin puolen lämpömittarilla jo lähemmäs 40 asteeseen viikko toisensa jälkeen. Elämää on eletty kirjaimellisesti pimennysverhojen takana, kuin luolassa. Tässä jo vitsailtiin, että syksyn saapuessa ei alahuuli väpätäkkään tavalliseen tapaan päivittäisen valoisan ajan kaventuessa, vaan hämmästellään sitä kaikkea valon määrää, joka pääsee huoneisiin ikkunoista, kun verhot vihdoin avataan. No, kun ulkona ei ole kärsinyt olla, olemme puuhailleet isännän kanssa sisällä.

Maalia, maalia!

Tuvan paneeliseinällä ja osapaneeleissa poikkilautoineen oli paria eri valkoisen sävyä. Se on alkanut ärsyttää omaa silmää enemmän ja enemmän, joten silmäkipu hoidettiin purkilla Virtasen maalitehtaan ekologista paneelimaalia, sävy Tallholmen. Tupa sai myös uudet, mutta vanhat räsymatot, eli kesämatot, jotka löytyivät kirppikseltä. Nykyaikana ei useinkaan tehdä monen metrin mittaisia mattoja, joten nämä olivat meille mieluinen löytö.

Myös kuistin maalaamaton sisäkatto ja seinien materiaalien sävyerot ovat pistäneet silmään sen verran kauan, että kun maalia jäi yli, sudimme ne kuistille, jota freesattiin muutenkin. Ei siellä maalin lisäksi sen kummempia tehty, poistettiin turhaa tavaraa ja laitettiin tarpeelliset tavarat piiloon kuistin ikkunapenkkiin, joka säilytystilana on jostain syystä jäänyt hyödyntämättä.

Aikoinaan ranskantuliaisina ostettu suuri lyhty muutti vessahuoneesta kuistille.

Palkeista on hyvä roikotella kaikenlaisia kuivatettavia, kuten rohtosuopayrttiä. Sen verran uutta hankittiin, että kuistin 4:lle ikkunalle ostettiin Jyskin alesta pimennysverhot (10€ kpl), jotka ovat helpottaneet hellepäivien tukaluutta. Kun kuisti ei ole uuni, sillä on vaikutus myös sisäilman asteisiin.

Nyt kun myöhäisillat ovat jo pimeitä ja hurjat helteet vihdoin väistyivät, tämä emäntä paikkaa lämpövajetta kynttilöillä. Mikäs siinä on fiilistellessä kynttilänvalossa, kun kuistista saatiin raikas ja tavaravapaampi.

Rohtosuopayrtin aikaan

Se on taas tämä aika vuodesta, kun kaikki orret pursuavat rohtosuopayrttiä, jota kuivaan talvivarastoon pesuaineita varten. Suopis on niin suloinen, ihana tuoksu, ihana kukka, mutta sen päätoimi on kuitenkin tuottaa meille helppoa, nopeaa ja hellävaraista pesunestettä.

Suopis on kaunis tuoreena ja sievä kuivattunakin. Kuivaan kukat varsineen, lehtineen, kukkineen, kaikkineen.

Ei kuumuutta kurjempaa

Sillä aikaa kun me olemme pysytelleet pitkälti pimennysverhojen takana suojassa paahtavalta auringolta, samaa ei valitettavasti voi sanoa puutarhasta. Meillä on viimeiseen viiteen vuoteen osunut 4 kuumaa ja sateetonta kesää, joista tämä vuosi on pahin. Päivä toisensa jälkeen mittari on ylittänyt 35 asteen viivan talon varjoisammalla puolella, ja kun on painanut käden ikkunalasiin puutarhan, eli auringon puolella, ikkuna on ollut käsittämättömän kuuma.

Viimeiset sateet täällä saatiin toukokuun viimeisellä viikolla. Sen jälkeen on tullut 2-3 pienen pientä vesikuuroa, jotka hädin tuskin ovat kastelleet maan pinnan. Yli 8 viikkoa ilman sadetta, uskomatonta!

Meillä tämä vuosi onkin omavarastelun saralla heikko, mitä ruokaan tulee. Satoa tulee kyllä, mutta satotuhoja on ollut sen verran paljon, että surullista se on. Enää ei riitä pelkkä kastelu. Ei vaikka kastelu tapahtuu oikeaan aikaan ja riittävästi. Meillä on paljon kasvatteja paahtunut auringon armottomuuteen.

Monet varmat kasvatit eivät ole jaksaneet tänä kesänä. Jopa mintut ovat olleet vaisuja ja perusperunat nujertuivat varsiltaan ennen kukintaa. Yleensä niin satoisa kurpitsa on kasvanut kitukasvuisesti, tehnyt vain kukkia ja yhden pienen palleroisen alun, joka sekin nahistui pois. Luumupuu tipautti kaikki raakileensa. Yksi kokonainen lilapalkohernealue on paahtunut hengettömäksi, kuten mesimarjalakin, suojausyrityksistä huolimatta. Salaatitkin olisi voinut syödä sipseinä.

Kasvihuone taas on kuin viidakko ja sieltä tulee kivasti satoa. Kasvimaalla porkkana ja palsternakka hidastelevat, lanttu ei taida jaksaa satoon saakka kehittyä, pinkit perunat tuntuvat tekevän kohtuullisesti satoa, yrttejä on mukavasti ja pensasmarjaakin olosuhteet huomioiden reilusti, tosin mansikkasato jää pieneksi.

Mitä jatkossa?

Toista tällaista kesää en halua nähdä hyötypuutarha-alueella. Jotain on tehtävä. Juuri kun tuudittautui siihen ajatukseen, ettei mahdollinen kuivuus tänä kesänä tule ongelmaksi, koska kasvatuslaatikot ja kasvualustat on biohiilitetty ja vettähän meillä porakaivossa riittää, ja onkin riittänyt kaikesta kastelusta huolimatta... ja sitten saapui paahde. Meidän hyötypuutarha-alueemme on suorassa paahteessa koko päivän ja kasvatuslaatikkoalue on 60 cm korkea, joten mistään reunakasveistakaan ei olisi hyötyä. Olen tässä miettinyt, että tulevina vuosina lienee tarpeen tehdä jonkinlainen tolppaviritelmä ainakin kasvatuslaatikkoalueen ylle. Jos laittaisimme kunnon kulmatolpat alueen laidoille ja virittäisimme tolppien väliin vaijerit, joihin voisi kiinnittää varjostuskankaita, jotka voisi vetää sumppuun sateen (haha) ajaksi. Jotain sellaista. Jotain on kyllä tehtävä, sillä tämä ei tästä taida ainakaan paremmaksi mennä. Asiat eivät nyt ole mallillaan. Luonto oireilee. Meillä on pitkät sateettomat hellekaudet ennätyslukemin ja samaan aikaan Brasiliassa sataa lunta, puhumattakaan valtavista kesätulvista pitkin Eurooppaa. Skortsiokesät ovat saapuneet Pohjolaan ja maailmankirjat ovat ihan sekaisin.

Kurjia kohtaamisia

Helteet meinasivat aiheuttaa meille satomenetyksiä kamalamman menetyksen. Myös kyykäärmeillä on ollut tukalaa ja jano. Tänä kesänä kyyt ovatkin hakeutuneet myös pihoille, joissa ne eivät yleensä liiku, ja eläinlääkäriasemilla on ollut poikkeuksellisen paljon kyyn puremia saaneita asiakkaita. Ei kyy ilkeyttään pure, mutta kohtaamisesta saattaa tulla hengenvaarallinen. Meilläkin huoli oli suuri, kun kyy puri seniorikoiraamme. Tilanne eteni jotakuinkin näin:

Pari viikkoa sitten astuin ulos kuistilta sen edessä olevalle astinkivelle ja siitä alas. En huomannut kyytä, joka oli lähellä astinkiveä. Koirat tulivat hieman jäljessä ja 14-vuotias Milo-koiramme sai suoran pureman kuonoon. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että epäilen koiran astuneen kyyn päälle ulos tullessaan, sillä koirillamme on tapana kilpailla siitä kumpi ehtii ovesta ensin ulos, eikä siinä touhotuksessa ympärille katsella.

Kuvassa kyyn pureman aiheuttama turvotus ja toipilas, joka selvisi hyvällä hoidolla puremasta.

Milon oireet alkoivat n. 15 minuuttia siitä kun kyy oli purrut koiraa. Ensin luulin, että kyy ei ehkä purrutkaan tai teki vain myrkyttömän varoituspuraisun, mutta hetken kuluttua koira alkoi täristä ja muuttua apaattiseksi. Kuonon alue turposi hiljalleen. Onneksi pääsimme eläinlääkäriin jonojen ohi. Kauttaaltaan tärisevä Milo, jonka kuono oli jo aivan muodoton, eikä kielikään enää mahtunut kokonaan suuhun, sai nopeasti kipulääkityksen ja nesteytyshoitoa tipan kautta. Hoidosta huolimatta Milon vointi ei ensin parantunut, ja puhuttiin jo koiran siirtämisestä eläinsairaalaan, mutta iltaan mennessä Milon vointi kuitenkin parani ja saimme koiran kotihoitoon tipan kanssa.

Ihan tällaista sisustuselementtiä ei meillä olekaan ennen nähty. Milon tippa roikkuu kattokoukusta.

2 päivää myöhemmin Milo sai puhtaat paperit kontrollikäynnin labratesteissä. Sisäelinvaurioita ei ollut syntynyt. Onneksi Milo on iästään huolimatta rautaisessa kunnossa - henkiriepu säästyi ikävästä kohtaamisesta huolimatta.

Kun kyy puree lemmikkiä

  • Lemmikki on aina toimitettava eläinlääkäriin. Myrkky voi aiheuttaa vakavia sisäelinvaurioita ja eläin tarvitsee suonensisäisen nesteytyshoidon.
  • Pidä lemmikki paikoillaan ja rauhallisena, jotta myrkyn leviäminen hidastuu.
  • Älä anna lemmikille kyypakkausta! Se voi jopa pahentaa tilannetta ja vaikeuttaa hoitoa.

Tuholaisinvaasio

Kylläpä tästä tarinasta on tulossa mollivoittoinen, mutta voi luoja, mikä ötökkäkesä tämä on ollut! Kirvaa, muuraisia, toukkia ja kuka ties mitä ötökkää on ollut tämän kesän aikana enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä. Sen mitä kuivuus ja paahde eivät tuhonneet, niin ötökät kyllä viimeistelevät. Tästä kesästä saisi kyllä kaiken kattavan apokalyptisen elokuvan aikaiseksi. On tulvia, paahdetta, kuivuutta, maastopaloja, ötökkäinvaasioita, kyitä paratiiseissa ja vielä tämä uudelleen voimiaan kerännyt pandemiakin. Puuttuu enää zombiet, jollaiseksi tosin olen itseni tuntenut pimennysverhojen takana lämpöhalvausta pakoillessa.

Ja sitten tulivat etanat, tai oikeammin kotilot, koska etanalla ei ole kotia selässään.

Meillä ei ole koskaan ollut kuin muutama satunnainen kotilo koko kesän aikana, mutta tänä vuonna kotiloita on piisannut niin, että niitä olisi voinut kerätä ämpärikaupalla. Mikä ihme luontoa nyt vaivaa! Ei ole kortta, kasvia tai lehteä, johon joku kotilo ei olisi tietään löytänyt ja usein sinne on saavuttu kavereiden kanssa. Kokonaisvaltainen ötökkätilanne on tänä kesänä yltänyt tasolle, jossa tuhkaa on kylvetty ympäriinsä ja nokkosvettä sekä muita biotorjuntaliemiä olisi saanut suihkutella vaikka sadettajalla pitkin pihaa. Ihan mahdotonta meininkiä.

Tätä etana-asiaintilaa ihmetellessä tuli mieleen jotain, mitä kirjoitin 10 vuotta sitten ihan ensimmäiseen blogiversioomme, aikana ennen Jovelaa. Se hieman nyt naurattaa.

Vanha ajatus herää uudelleen

Olisi toden totta pitänyt kerätä kotiloita hyötykäyttöön, eikä se myöhäistä vieläkään ole. Tämän vanhan ajatukseni voisi lämmitellä uudelleen tulevina vuosina. Asia on harkitsemisen arvoinen ja tekisi mieli tutustua aiheeseen uudelleen. Uutta infoakin varmaan olisi saatavilla. Saatanpa tehdä aiheesta uuden postauksen tässä jossain vaiheessa joutessani.

Tuossa kuvassa on vain kahden palstan kuvakaappaus alkuperäisestä postauksesta, mutta juttuni luettuani bongasin sieltä edelleenkin hyvän vinkin teille, jotka myös pitävät valkosipuli- tai aurajuustoetanoista.

Jos hankit itsellesi etanapannuja, käännä pannu ympäri ja tarkista, ettei niissä ole reikää kahvassa. Meilllä on molempia ja nuo, joissa on reikä kahvassa, ovat todella epäkäytännöllisiä. Tiskatessa reiästä pääsee vettä pannun tyhjiöön, mutta sitä ei meinaa saada millään ulos! Todella typerä suunnitteluvirhe!

Iloisempia satouutisia

Jotta nyt ei aivan murheen alhoon tarina kulkisi, tallennan tähän myös muutamia ilon tuojia ja satokauden 2021 helmiä kuvina.

Iso koiso ja pienet koisot! Ensimmäistä kertaa meillä kasvavat munakoisot ovat kasvaneet siemenistä jo satokokoon. Oikealla viime vuoden sadon siemenistä kasvatettua mustikkakoisoa, joka on tehnyt marjaisaa satoaan niin pitkin kesää, ettei kuppiakaan kerralla saa kerättyä, mutta joka päivä voi muutamalla herkutella ohi kulkiessaan, ja saanpahan taas siemenet ensi vuodelle!

Ensikertalaisia nämäkin! Myskikurpitsat ovat viihtyneet mainiosti kasvihuoneessa ja satoa on tulossa mukavasti, Oikealla noin luumun kokoiseksi ehtinyt ruusukvitteni, joka on satonsa suurin hedelmä toistaiseksi.

Tomaattia tulee tavalliseen tapaan valtavasti kaikissa väreissä ja muodoissa. Tomaatit ovat taas yhtä viidakkoa kasvihuoneessa, mutta siitä viis, kun satoa kerran tulee.

Ihanat punamaltoiset omenat kaunistuvat kaunistumistaan. Muutamaan on joku toukka löytänyt tiensä, mutta omalla mittapuullaan ennätyssato on tulossa. Karviaiset ovat tehneet komeita marjoja, vaikka sielläkin on tuholaisia ollut satoa heikentämässä.

Kaunokaiset tarhamaltsat ovat taas upeita, vaikka satoa ei ole saatu paljon, mutta näistäkin saadaan taas siemeniä. Oikealla suorastaan jättiläiseksi kasvanutta vesipippuria, jonka varsikin on peukalon paksuinen ja korkeutta yrtillä on likeemmäs metri!

Säilötään kuivamalla

No niin! Mennään nyt vihdoinkin itse asiaan tämän yhteisen kimppapostausaiheen saralle. Aiheenamme tällä kertaa on siis kellarit ja säilöntä. Meillähän ei ole talossa kellaria, ei asuinkerroksen alla eikä pihallakaan maakellarina. Komea maakellari, kokonainen graniittikivitalo tosin oli, mutta se jäi aikoinaan tilan osituksessa tontin väärälle puolelle ja sijaitsee niin hankalassa paikassa, ettei siitä iloa olisikaan.

Meillä säilötään pikkelöimällä, hilloamalla, pakastamalla ja aina vaan enemmän kuivaamalla! Nyt kun helteet helpottivat, taisi armas kuivuri aineellistua piilostaan nopeammin kuin asteet painuivat mittarissa, ja lempeä surina on kuulunut tuvasta yöt pitkät.

Olen kirjoittanut muutamiakin juttuja sadon kuivaamisesta, joten laitan niihin vain linkit, mutta vilautanpa kuvina tällaista tämän vuoden ensikertalaisjuttua, koska sitä ei blogista vielä löydy.

Kuivattu nokkossose kanoille

Ystäväni kanat eivät suostu syömään nokkosta sellaisenaan tai kuivattuna, mutta koska nokkonen on niin valtavan ravinteikasta ja hyvää kanoille ja eritoten nokkosen norkot ovat ikivanha munitusapu kanoille, ajattelimme kokeilla nokkosten soseuttamista norkkoineen ja seoksen lempeää kuivatusta, joka säilyttää ravintoarvot.

Puuha oli sangen nopeaa: kopallinen nokkosia ja sen norkkoja blenderiin, hieman vettä, surautus soseeksi, sose kuivurin levylle kuivurimaton päälle, kuivuri päälle. n. 8 tuntia (57 C) ja levyt kuivuivat vastaamaan tekstuuriltaan sushien nori-levälevyjä. Levyt rouhittiin vielä käsin ja kuiva nokkossose purkitettiin. Erona sellaisenaan kuivatettuihin nokkosiin tekstuurin lisäksi on se, että nokkonen maistuu lempeämmältä kun sen rakenne on rikottu ennen kuivatusta.

Monia kuivatusvinkkejä

Lisäsin viime viikolla tänne jutun marjaremmeistä, joita oli vanhasta blogista pyydetty tännekin moneen kertaan. Marjaremmit ovat vallan ihania, kuivurilla valmistuvia herkkuja, joita voi tehdä marjojen lisäksi hedelmistä, miksei joistain vihanneksistakin.

Marjaremmit löytyvät täältä.

Kaikenlaista kuivaamista yrteistä juureksiin ja marjoista vaikkapa tyrnien ravinteikkaisiin lehtiin sekä hyvän kuivurin vinkkejä taas löytyy täältä.

Ja vinkataan vielä tomskuistakin! Jos satoa piisaa, niin miten hyviä ovatkaan rasvattomat tomaattisipsit tai aurinkokuivattuja tomaatteja imitoivat kuivatut tomaatit öljyssä, joiden maku on aurinkokuivattuja lempeämpi! Tomskuja kuivurilla löytyy täältä.

Kohti syksyä

Vanhan kansan kalenterissa syksy alkoi jo heinäkuun jälkeen kun elot, eli viljat oli korjattu ja syyskylvöjä tehtiin, mutta nykyaikana elokuu on vielä kesäkuukausi, kesän viimeinen kolmannes. Elokuussa yöttömien öiden aika on ohi, sudenkorennot lentävät ilta-auringossa ja sirkat soittavat öisin. Sirius, eli Kalevan tähti tuikkii kirkkaasti tähtitaivaalta, jossa saattaa vielä, juuri ennen auringon painumista mailleen nähdä myös valopilviä.

Valopilviä Jovelassa 20.7.2021. Valopilvet tai valaisevat yöpilvet syntyvät kun meteoroideista hajoavien palasten ja pölyn ympärille tiivistyy minimalistisia jääkiteitä. Kiteet kerääntyvät pilviksi, jotka heijastavat sähkönsinistä valoa.

Elokuu on ihanaa aikaa. Korjataan ja säilötään satoa, oli se pieni tai suuri. Nautitaan iltojen hämystä ja tunnelmista, varaudutaan tulevaan syksyyn ja talveen. Niin, se on taas senkin aika. Aika kerryyttää talvivarastoja ja huolehtia siitä, että vanhassa talossa on kaikki mitä tarvitaan kun vuodenaika vaihtuu. Miten ihanaa onkaan, kun meillä on 4 vuodenaikaa, ja vaikka kesä onkin ihana, tänä vuonna se on ollut niin armoton, että taidan luopua siitä mielelläni, vaikka valoa jäänkin taatusti kaipaamaan. Hämärälläkin tosin on puolensa..

Huvimajan valot syttyivät jälleen elokuun kunniaksi.

Vaan mitä kuuluukaan muille omavaraistelijoille ja miten siellä säilötään ja hyödynnetään kellareita, keillä niitä on? Sehän selviää, kun lukaisee seuraavan linkkilistan tarjonnan läpi!

Tänään omilla kirjoituksillaan teitä ilahduttavat seuraavat mainiot omavaraistelijat:

2.8.2021 klo 09 alkaen:

Kasvuvyöhykkeellä 1:
Apilankukka .
Sateenkaaria ja serpentiiniä .
Kasvuvyöhykkeellä 2:
Sarin puutarhat .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Harmaa torppa .
Mikä itä .
Caramellia .
Oma tupa ja tontti .
Mummon kirja .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Puutarhahetki .
Korkeala .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .

 Iloisia elokuun päiviä ja tunnelmallisia eloöitä toivotellen Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta tai alla olevalla lomakkeella

VIESTEJÄ

Nimi: Viljami
Viesti: Löysin blogisi vasta äskettäin ja se on ihan mahtava. Muutamia kysymyksiä kuitenkin. Käyttekö te töissä, saatteko tukia, onko teillä eläimiä (esim lehmiä, kanoja, lampaita), sisävessa, teettekö puuhellalla ruuan yms...
Vastaus: Lämmin kiitos :) Tuolta valikon infosta löytyy tietoa meistä :) Itse olen yrittäjä ja teen töitä kotoa käsin, isäntä käy leipätöissä kodin ulkopuolella. Mitään tukia emme elämiseemme tarvitse tai saa. Meillä ei ole hyötyeläimiä, ainoastaan lemmikkejä, mutta kanoja on ollut tarkoitus jossain vaiheessa ottaa meillekin. Meillä ei ole sähköliettä, joten tosiaan kokataan puuhellalla ja sillä lämpiää myös talousvedet. Talo lämpiää pääasiassa puulla, kovilla pakkasilla käytämme myös tukilämpöä, eli sähköpattereita tai kaasulämmitintä nopeaan lämpöön. Sisävessa meillä on, mutta vedetön sellainen. Vessasta voit halutessasi lukaista jutun täältä https://www.omavarainen.fi/l/viemaritonvessa

Nimi: Kirsti Kaija
Viesti: Hyvä, että mainitsit tuosta, ettei lemmikille saa antaa kyyn puremaan kyytablettia.
Nuo marjaremmit on pakko kokeilla. Kiitos ideasta.
Vastaus: Kokeile ihmeessä! Niin ovat hyvä, että hupenevat hetkessä :)

Nimi: Maija
Viesti: Muistan kun puuhellan uusinut muurari katseli leivinuuniani, joka hänen mielestään olisi pitänyt purkaa, koska se on kylmä kivikasa. Nyt se kivikasa on pitänyt mökkiä viileänä, siellä. oleminen on ollut ihan siedettävää. Empä ole ajatellut, että suopayrttiä voisi kuivata. Kävin jo hakemassa naapurin pihalta sateen kaatamia varsia ja nyt niitä riippuu mökillä kuivumassa ja tuoksumassa. Hieno vinkki, kiitos!
Vastaus: Meillä oli parhaillaan 20 kimppua kuivumassa täällä, joten voit arvata millainen parfymeria huusholli oli sen ajan :D Tuo onkin ihan hyvä vinkki, että hyödyntää laonneet suopikset kuivatukseen!

Nimi: Emma/Caramellia
Viesti: Täälläkin on puolet talosta pimennysverhojen peitossa. Ajattelin ihan samaa, että tulisikohan kohta aika että voisi nauttia päivänvalosta sisällä :D Mutta joo, tämä kesä on kyllä ollut sellainen ettei suuria toiveita ole enää mistään sadosta. Kastelusysteemejä voisi täällä toki parantaa paljonkin mutta tuntui että se on ihan tuo lämpötila mikä nitistää kasveja, ettei enää auta vaikka kastelisikin kun asteet ovat kertakaikkiaan liian korkealla. Nyt kun tuli viikoksi viileämpää, kasvimaalla on tapahtunut enemmän muutosta kuin koko kesänä tähän mennessä...
Vastaus: Meillä on ihan selvästi ollut juurikin tuo paahde, joka tuhosi satoja. Kurpitsat ovat ylensä tässä vaiheessa kiemurrelleet jalkapalloineen pitkin ja poikin pihaa, mutta nyt ne ovat jääneet ihan taimikokoon ja korventuneiden lehtien lomasta pilkistää muutamia kukkia. Tällaista se on, kun luonto näyttää kuka täällä määrää ja sitten pitää vaan keksiä miten tullaan toimeen keskenämme ;)

Nimi: Harmaan torpan emäntä
Viesti: Hitsit kun hyvä idea! Kiitokset. Mä voisin hommata sellaisen pihapöydän päälle tarkoitetun purjeen kasvimaan päälle tolpan nokkaan.. tosin nyt olen jo vähän alkanut varautumaan liialliseen märkyyteen.. jännät housussa mietin, että näin kuivan jälkeen kohta kosahtaa ja vettä tulee yllin kyllin. Poneille on tulossa uusi haketarha ja väylä katokseen ja toinen katos ylemmäs, jotta niiden ei tarvitse seistä mudassa. Kasvimaallakin suunnittelen korkeampia penkkejä ja vedenohjausta.
Vastaus: Meillä tuo varjoa tarvitseva alue on sen verran pitkä ja leveä, että joku tällainen helppo ja edulliseksi jäävä ratkaisu piti pohtia. Ajattelin, että kankaaiden molemmille pitkille reunoille ommeltaisiin kujat, joihin vaijerit sujahtavat ja siten kankaita saisi tosiaan liu'utettua määrämittaansa ja myös sumppuun silloin, jos sattuisi joku vesipisara taivaalta putoamaan. Sadettajien vuoksi se sumputtaminen olisi muutenkin tärkeää. Hurjia sademääriä on ennusteltu nyt toispuol Suomea. Toivottavasti ei lööppien huutelemaa kuukauden satsia sataisi kerralla. Pidän peukkuja teille!

Nimi: Apilankukan Helka
Viesti: Kiitos rohtosuopayrttivinkistä! Taidanpa mennä keräämään niitä talven varalle.
Vastaus: Ollos hyvä vaan :) Suloista suopaa kannattaa säilöä talven varalle niin nesteenä kuin sellaisenaankin :)

Uusimmat kirjoitukset

Ensimmäiset pienet yöpakkaset puraisivat Jovelan puutarhaa kaksi viikkoa sitten. Talvi tekee tuloaan. Säiden viilentyessä tämän vanhan talon asukkaat ovat valmistautuneet tulevaan pienillä puhteilla niin sisällä kuin talossakin. Villasukat ovat päivän asuste, palava puu soittaa serenadeja hormeissa ja valon väheneminen saa haukottelemaan jo ennen...

AJANKOHTAISTA! Puutarhan kasvattien siemeniä keräämällä syntyy oma siemenpankki, josta on iloa pitkäksi aikaa Tässä postauksessa tutkitaan mitä, milloin ja millä tavalla eri siemeniä kerätään ja säilötään. Postaus on osana #suuntanaomavaraisuus -blogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on kierrätys puutarhassa. Kirjoitus...

Jos kesä ei sateita suonut, alkusyksy on ollut niiden suhteen sangen antelias. Vettä on valunut taivaalta tasaiseen tahtiin päivästä toiseen. Maailma on ollut kuin mikäkin märkä ja harmaa, viluinen villasukka. Vaan mikäs sen mukavampaa onkaan, kuin sytytellä uuneihin tulet sadepäivinä ja hääräillä oman sadon parissa täytellen talvivarastoja...

Sileät, pehmeät ja kiiltävät hiukset ja puhdas pyykki saadaan aikaiseksi yksinkertaisella etikkahuuhteella, johon voi hyödyntää myös puutarhan yrttejä, ja jos viimeisen päälle haluaa tehdä itse, täältä löytyy summittainen vanha etikkaohjekin ajalta 1790-1800

ELOA JA ELOJA

02.08.2021

Tämä kesä ei toden totta ole ollut helppo. Ensimmäistä kertaa hyötypuutarhamme sato on jäämässä sangen surkeaksi kokonaismäärältään. Toki ilon aiheitakin on paljon, ainahan niitä on kun vaan osaa katsella, mutta tällä satokaudella niihin iloihin melkein takertuu, kun viikkoja paahtanut aurinko on näivettänyt hyötykasvit ja yli 8 viikkoa jatkunut...

Tomaattisadot kypsyvät - tässä kolme hieman erilaista ohjetta sadon hyödyntämiseen ja säilöntään Tehdään tomaattiyrttisuolaa, tomaattisipsejä ja säilötään tomaatteja aurinkokuivattujen tomaattien tapaan, astetta helpommalla! Kirjoitus on julkaistu alun perin 30.6.2019.