KUKKIVA KESÄKUU

05.06.2023

Suloinen suvi on tuntunut hieman etäiseltä tässä touko- ja kesäkuun vaihteessa, kun meidänkin alueella lämpöasteet ovat valahtaneet niin alas, että sai ihan tosissaan olla huolissaan puutarhakasvateistaan. Ilman lämpöä eivät siemenet idä, vaan mätänevät maahan, eikä koko puutarhaa voi hallaharsoihin kääriä jo mullasta nousseiden pienten taimien suojaksi. 

Jännän äärellä ollaan elelty toden totta. Viime aikojen kylmistä säistä huolimatta kevät on ollut ihana. Linnut laulavat, poikasten äänet kuuluvat jo pöntöistä. Yöt ovat sinisiä ja valoisia. Ilma tuoksuu luonnon parfyymille ja tupa ensimmäisille kuivumaan nostetuille yrteille. Kaikkialla on kukkinut ja kukkii edelleenkin, vaikka viime viikon napakat tuulet riisuivatkin satopuut kukistaan melkein kokonaan.

Kesäkuun ensimmäisen maanantain myötä Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelevien kirjoittajien poppoon yhteisenä aiheena tänään on luonnon monimuotoisuus ja sen hyöty omavaraistelijoille sekä luonnonmukaiset lannoitteet ja torjunta-aineet, joista viimeiseen paneudun hieman juttumme lopussa.

Kylmän kaunis alku kesälle

Niin kauniisti on täällä puut kukkineet, että on saanut vallan huokailla sitä ihanuutta. Välillä maisema on ollut aivan valkoisenaan kukkaa. Osa puista tosin ehti kukkia kovin lyhyen ajan, sillä meillä on ollut kovia puuskia, jotka ovat heitelleet ihan tavaroitakin pihalla. Pientä huolta ja haikeutta on kyllä ollut ilmassa sen vuoksi, että pölyttäjiä tuntuu olevan todella vähän tänä vuonna. Samaa ovat sanoneet monet muutkin ympäri Suomen, joten me täällä 1b:ssä emme liene ainoita, jotka ovat kaivanneet enemmän satotyöläisiä kukintojensa äärelle.

Sadekin olisi ollut tarpeen, mutta sadettajilla täällä on jo kasteltu kasvimaita. Vaikka tuossa toisessa Baya Marisa -omenan kukintokuvassa on sadepisaroita terälehdillä, on sekin jälleen kerran harvinainen ilmiö. Sateita ei tosiaan ole oikeastaan saatu kuin pieninä kuuroina, jotka eivät juuri pintamultaa syvemmälle maata kastelleet.

Välillä meillä oli koko puutarhan laitama yhtä valkoista kukkatiheikköä kun tuomet ja villikirsikat kukkivat samaan aikaan valtoimenaan. Nyt kun niiden aika on ohi, aloittavat syreenit vuorostaa kukkakuoron soolot.

Syreenikaarikin on jo kukassa, mutta kaipaa tänä vuonna siistimistä. Se alkaa olla niin suuri ja epämuotoinenkin, täynnä kuollutta oksaa ja ties mitä, että on jo aika parturoida kaveri jossain vaiheessa kesää. Huutelin instassa hieman vinkkejä hyvästä leikkurista ja sainkin niitä, jotta kiitokset vielä Kivipellon Sailalle, jos satut tätä lukemaan.

Viime vuonna ostetut 3 patjarikon pikkuista tainta ovat levinneet kuin mitkä ja täyttäneet oman asuinpaikkansa täysin. Niin ihana kukka, että tuota täytyy saada lisää. Opin tässä juuri, että kukka tekee siemeniäkin, joten täytyy tarkkailla kaunokaisia myös sillä silmällä, josko saisi näistä omiakin siemeniä.

Naapurinsa herttavuorenkilpi on sekin niin somassa kukassa. Pidän tuosta vanhasta perennasta kaikessa yksinkertaisuudessaan. Soma se on, kun mikä.

Somia ovat raunioyrtitkin, jotka ilahduttavat aina ja ovat kovasti perhosten mieleen, tosin perhosiakaan ei ole juurikaan näkynyt sen jälkeen, kun lämpimät kesäpäivät jäivät tauolle. Meillä on tuota raunioyrttiä ryteikköalueellakin, josta olisi tarkoitus siirtää sitä lisää puutarhan puolelle. Luin, että raunioyrtit ovat suotuisia siirrettäviä, mutta odotellaan kuitenkin kukinnan loppumista, ettei muutto stressaa siirrettäviä liikaa ja kukinta jää siihen.

Hunajamarjojen kohdalla olen ihan tosissaan huolissani, kuten luumujemmekin. Molemmat näet lähtivät kukkimaan liian aikaisin ja molemmista irtosivat kukat tuulissa ennen kun pörriäiset olivat edes kunnolla hereillä. Herukoissa ja karviaisissa kuitenkin on jo ihan raakileitakin, joten niillä ehti ainakin jokin määrä pölyttäjiä suorittaa tärkeää tehtäväänsä. Toivottavasti saamme luumua ja hunajamarjaakin.

Tässä on kylvetty tarhamaltsaa ja kehäkukkaa vanhaan puusaaviin. Kovin ovat tanakassa kasvussa molemmat ja oikean kuvan "Pikku-Aasiassakin" on kasvu kovassa käynnissä. Kuva on itse asiassa viikon vanha ja aasialaiset lehtivihannekset ovat siinä ajassa viileydestä huolimatta tuplanneet kokonsa. Tuolta mullan keskeltä pilkottaa kasteluruukku, joista voit halutessasi lukea lisää yllä olevan linkin kautta.

Tässä on hieman yleiskatsausta laatikkopuutarhaan touko-kesäkuun vaihteessa otetussa kuvassa. Toisessa näkyy tuo syreenikaarikin melkein kokonaisena. Hyvässä kasvussa laatikkolassa ollaan jo, eritoten monivuotisten ja syyskylvettyjen osastoilla. Syyskylvetyt eivät pienistä viluista hermostu, kun ovat jo kertaalleen puskeneet itsensä routaisen maan kehdosta aurinkoon.

Osa laatikoissa näkyvistä korkeimmista vihreistä on edellisvuoden palsternakkaa. Osan palsternakkasadosta voi jättää talven yli maahan ja nostaa ne vasta keväällä tai alkukesästä ylös. Talven uinuneet palsternakat ovat erityisen makeita, ja onhan se mukavaa saada juuressatoa aivan satokauden alussakin myöhäisen syksyn sijaan.

Kuvan oikealla laidalla näkyy kahden kirsikkapuun väliin tehty ruohonleikkuujätteellä katettu uusi raparperialue. Markkinoille on tullut uusi päiväneutraali, eli koko kesän, aivan syksyyn saakka uutta satoa tekevä Sanvitos Summer -niminen raparperilajike, jota myy ainakin Flör.

Piparmintut ovat hieman hidastelleet tänä keväänä, mutta ovat levittäynyeet senkin edestä omassa viljelylaatikossaan. Olisiko kasvuvoimat panostettu ensin laajemman tilan valtaamiseen, kun vasta nyt oikeastaan aletaan kasvattaa kunnolla varttakin? Hyvä niin, tulee aromikkaita lehtiä ja pääsen tekemään eteeristä piparminttuöljyä kesällä. Oikealla on yrttihyllyn ruuhkaa.  Siellä voidaan hyvin Gerdan kuistin ikkunaseinän suojaamana. Mustaherukkasalviakin on aloittanut kukintansa ja intianmintut valuvat putouksina kohti maata.

Vaikka tässä alla olevassa kuvassa ei sitä näe, pussipuutarhan porkkanat ovat nousseet mullasta, kuten palsternakka ja Violet Queen -perunatkin, joita kaikkia on lisää laatikkopuutarhassakin. Oikealla näkyy uuden kohopenkkiperunamaan ensimmäiset nousukkaat ja tupsu piparminttua, jonka sanotaan parantavan perunoiden makua samassa maassa kasvatettuna. Harkkoreunuksen päällä on kaksi puutarhahaltiaa, Kuutar ja Päivätär, joiden päissä on murattia ja timjamia. Näpertelimme viikonloppuna tuollaisia isännän kanssa vaihteluksi, omaksi huviksemme ja 15. hääpäivämme kunniaksi. Niin se aika vaan menee! 10 vuotta siitä, kun Jovelan ostimme ja 15 vuotta siitä, kun menimme naimisiin ja nyt sitten veistellään turveharkoista puurtarhapatsaita. Tämä meni juuri kuten sen pitikin mennä!

Turvallisesti ja kunnioituksella

Mennään sitten tuon yhteisen aiheemme pariin. Torjuntaa ja lannoitusta luontoa kunnioittavalla tavalla. Keinojahan on monia ja aiheesta voisi puhua vaikka kuinka kauan, mutta säästänpä sanojani sen verran, että suosittelen suorilla yhtä parhaista koskaan tehdyistä puutarhakirjoista, nimittäin tämä biologi Leena ja Heikki Luodon tekemää kirjaa 'Kasvikumppanit - Tuholaisten torjunta kumppanuuskasvien avulla'. En tiedä millä ylisanoilla kirjaa kehuisin, ettei aivan siirappiseksi menisi, mutta kirja on todella hyvä. Molemmat kirjoittajat ovat tosiaan biologeja, Leena on myös puutarhayrittäjä ja Heikki valokuvaaja, joten tieteellistä faktaa löytyy selkokielelle sanoitettuna ja kameraan on talletettu esimerkkejä niin monipuolisesti, että tumpelompikin ymmärtää mistä on kyse. Suosittelen tuota kirjaa ihan jokaiselle puutarhassa häärääjälle - on se niin hyvä opus, että oksat pois! On näet helpompaa ehkäistä, kuin tuskailla sitten, kun homma on jo astetta hankalampaa hoitaa pois harmina.

Luomuviljelyyn hyväksytty karkote

Joskus kaikesta huolimatta niitä tuholaisia tulee ja niitä on pakko poistaa. Meillä on ollut suuria haasteita mm. mustaseljan kanssa, jossa muurahaiset lypsävät kirvakarjaansa. Jonain vuosina tilanne on äitynyt sangen pahaksi ja kirvat ovat löytäneet tiensä myös omenapuihin. Ellei vihulaisia saa heti häädettyä, ne leviävät valtavan nopeasti niin, että olen joskus joutunut käsin pesemään kirvoja pois pitkältä matkalta, vaikka jos mitä itse tehtyä lientä on niiden karkottamiseksi kokeiltu. Kaikista ilkeintä on huomata, miten muurahaiset suojelevat lemmikkejään ja hyökkäävät jengillä leppäkerttujen kimppuun, jolloin nekään eivät enää tule apuun. Nykyään meillä käytetään heti ongelman ilmetessä kirvojen häätöön Solabiolin luonnonmukaista hyönteistorjunta-ainetta, joka on myös luomuhyväksytty, pyretriiniä ja rapsiöljyä sisältävä seos. Pyretriini on kasveista saatava luonnon oma hyönteismyrkkyseos, jota saadaan pietaryrtistä (tarkemmin dalmatianpietaryrtistä), joka on päivänkakkara. Dalmatianpietaryrtti on myös hyvä kumppanuuskasvi, sillä se karkottaa tuholaisia elävänäkin. Kaunista kukkaa myydään taimina sekä siemeninä (esimerkiksi Hyötykaaviyhdistys), ja sen kuivatuista kukista voi toki tehdä itsekin torjunta-ainetta, mutta koska kukka kukkii vasta heinä-elokuussa, se ei näihin varhaisiin tuholaisiin jouda avuksi, ellei sitten ole tosiaan kuivatellut kukkia jo edellisenä vuotena.

Tänä vuonna riitti muutama suihkaus ja mustaseljan kirvainvaasio loppui siihen.

Tuoksuva lannoite

Julkaisin toukokuun puolivälissä tuoksuvan lannoitteen ohjeen, jonka löydät täältä.  Meillä näet on sellainen haaste, että pitää karkottaa koirat lannoitetusta maasta! Monet itse tehdyt lannoiteliemet haiskahtavat karmealle, kuten kanankakat ja muut kasvien herkutkin, ja jos mikään koskaan tuoksuu meidän koirien mielestä hyvälle, niin se on kyllä raadolle haiseva maa. Sitä täytyy tutkia ja kaivaa, maistaakin jos vaan silmä välttää. Siirryin viime kesänä tuohon mustaherukalta tuoksuvaan EM-mikrobeja sisältävään nokkoslannoitteeseen, joka ei kiinnosta koiria lainkaan, eikä saa puutarhuria kakomaan, mutta on yleisemmin käytettävää nokkosvettä vieläkin ravinteikkaampaa kasveille siinä käytettävän eman vuoksi.

Raparperikate

Vinkataanpas vielä tällaisesta aika hauskasta ja ihan toimivasta jutusta, jolla voi hillitä rikkakasveja ja samalla hyödyntää raparperin lehtiäkin. Tuulen mukana lentelee jos mitä rikkasiementä, mutta niiden pääsyä maahan voi hillitä levittämällä raparperin lehtiä hyötykasvien ympärille. Samalla raparperin lehdet ylläpitävät kosteutta maassa.

Varaudu ja säästä!

Vielä pitää mainita tähän loppuun, että siementen alennusmyynnit ovat alkaneet! Juuri kun siemenet alkavat tulla jo vähän korvistakin, niin ei kun lisää vaan haalimaan! Tällaistahan se on, mutta tosi on sekin, että syyskylvöjä varten kannattaa tehdä siemenhankintoja nyt, kun niitä saa 40% jopa 60% alennuksella puutarha- ja siemenkauppiaiden tehdessä tilaa seuraavan sesongin tuotteille. Itsekin tilasin viime viikolla tulevan syksyn kylvöjen siemeniä, jotta on sitten mitä kylvää, vaikka omat 2-vuotiset juurekset eivät onnistuisikaan tekemään siemensatoa tänä vuonna.

Tässäpä kaikki meiltä tällä kertaa kuukausikuulumisten osalta. Tulepa tervehtimään instan puolella jos haluat kommentoida jotain! Lukaise myös muiden kirjoittajien jutut alta löytyvien linkkien kautta. Siellä on varmasti monia kivoja vinkkejä ja omavaraistelijoiden kuulumisia tarjolla.

Tänään 5.6.2023 klo 09:00 alkaen teitä jutuillaan ilahduttavat:

Kasvuvyöhykkeeltä 1🌱
Krutbacken .
Kakskulma .
Kasvuvyöhykkeeltä 2 🌱
Sarin puutarhat .
Päivänpesän elämää .
Oma tupa ja tontti .
Urban farming .
Kasvuvyöhykkeeltä 3 🌱
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Villa Varmo .
Harmaa torppa .
Torpan tyttö .
Evil Dressmaker .
Mustikkamaitoa .
Kasvuvyöhykkeeltä 4 🌱
Puutarhahetki .
Kasvuvyöhykkeeltä 7 🌱
Korpitalo .

Hyvää alkanutta kesää toivotellen  Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta

Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...

Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.

SUVISIMAT 

16.06.2024

Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.

Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...

Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän...

Tässä julkaisussa puhutaan monivuotisista ruokakasveista, jotka tuottavat satoa useita vuosia ja niin sanotuista kaksivuotisista hyötykasveista, kuten juureksista, jotka tekevät toisena vuotenaan siemeniä tuleville sadoille. Samalla katsellaan hieman uutta viljelyaluettamme, jossa kasvaa näitä molempia.