LEMPIHETKIÄ

03.03.2024

Kevät on alkanut, jos ei muuten niin ainakin kalenterissa. Tästä edespäin päivät pitenevät nopeasti ja pian olemme taas siinä ajassa, jolloin lumet ovat sulaneet, nurmet alkavat vihertyä ja ensimmäiset kukat ilmestyvät aurinkoisille pientareille.

Tässä kuussa Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelijapoppoon yhteisinä aiheina on omavaraistelevan elämän lempihetket, onnistumiset ja merkityksellisyys. Samalla puhutaan hieman vuodenajoista, yhteisöllisyydestä ja arkisten asioiden jakamisesta omavaraistelun vinkkelistä.

Itselleneni tämä alkava vuodenaika on aina sitä aikaa, jolloin ilo valtaa mielen ja päässä pyörivät kaikenlaiset suunnitelmat uutta satokautta ajatellen. Tänä vuonna olen kuitenkin tavallista myöhemmässä kaikkine puutarhaa valmistelevine puuhineni, sillä olen tavallaan vielä joulussa joulukirjan kirjoittamisen vuoksi. Vielä yhdet kuvaukset ja sitten pääsenkin rytinällä tästä puolen vuoden joulusta kohti laajempia esikasvatuspuuhia, kun kotia voi täyttää mullasta kurkistelevien taimien armeijalla.

Tämän kuun aihe on kovin leppoisa ja tärkeäkin. On hyvä pysähtyä välillä miettimään elämän mukavia hetkiä, kun vastoinkäymisiäkin arki kuitenkin aina välillä tarjoilee. Oikeastaan omavaraistelumielessä, kuten muutenkin, jokaiseen vuodenaikaamme liittyy lempipuuhia ja hetkiä. Ajattelinkin jakaa tämän kirjoituksen neljän vuodenajan mukaisesti ja kertoa hieman niistä hetkistä, jotka kuuluvat meillä aina tiettyyn vuodenaikaan ja millaista iloa ne puuhat tuottavat.

Talvella

Talven saapuessa puutarha on saatettu talviunilleen. Myöhäissyksyn kylvöt on tehty valmiiksi viljelylaatikoihin, sitrukset ovat muuttaneet sisätiloihin talvehtimaan ja puuhat siirtyvät ulkoa sisälle.  Kuten kaikki vähänkin meitä seuraavat tietävät, säiden viilentyessä ei mene aikaakaan, kun nostelen jo pöydälle mehiläisvahalevyjä ja alan rullailla niistä kynttilöitä. Kynttilöiden valmistus liittyy vahvasti syystalveen ja siitä on tullut tavallaan siirtymäriitti talveen. Talvisin tulee tehtyä monia muitakin pieniä puhteita. Jotain tehdään vuodenajan mukaisesti tai koska kesällä ei ole helteiden vuoksi viitsitty, ja toisaalta taas jotain tehdään valmiiksi seuraavaa kesää varten. Kuvassa ollaan juuri polttokuvioitu pärelautasia kesän tulevia grilliaterioita varten. Polttokuviointi on tehty rosettikeksiraudalla perinteisellä kuumenna rauta ja paina puuta -metodilla. Aika kivoja, eikös vaan? Laudat on sipaistu pellavaöljyllä, joten ne kestävät käyttöä.

Talvella on myös aikaa hypistellä, siistiä ja pussittaa omia siemeniä, joita on keräilty puutarhasta pitkin kesää ja syksyä.  En ole kuitenkaan siementen kanssa mikään perfektionisti. Jos ostaa vaikkapa tarhamaltsan siemeniä siemenkauppiaalta, siemenet ovat pelkkiä siemeniä. Itse pakkaan siemenet luontaisine kääreineen, joten ne muistuttavat vaaleanpunaisia kaurahiutaleita.

Talvisin sisällä kasvatellaan hieman ruokavihreää mielen mukaan, aika usein esimerkiksi herneenversoja ja puuhellamme on kovassa käytössä, joten tulee kokkailtua paljon. Usein innostun kokeilemaan uusia juttuja ja kehittelemään omia versioitani niistä. Tuossa on tehty appelsiinivaahtokarkkeja ja voin sanoa, että ne ovat aivan jumalaisen hyviä!

Kun sitten päästään uudenvuoden yli ja tammikuun aurinko alkaa luoda lupauksia sydäntalven kääntymisestä kohti kevättä, alkaa iso siemenmania, siemenkuvastojen hiirenkorvattaminen ja ensimmäiset esikasvatukset. Aina sitä vaan jaksaa innostua uusista teemoista ja lajikkeista. Tänä vuonna yksi sellainen on Vuoden HeViksi tittelöity basilika. Meille taitaa tulla ainakin 5 tai 6 eri basilikalajiketta tänä vuonna. Yksi niistä on pyhäbasilika. Jos lajike ei ole tuttu tai mietit sen jännää nimeä, kurkkaapa tänne

Tuossa tammi-helmikuun tienoilla on myös veriappelsiinien sesonkiaika, joka taas tietää sitä, että teen aurinkomarmeladia. Joka vuosi samat puuhat, huomaan.

Meidän sisällä talvehtivat sitrukset kukkivat usein helmi-maaliskuussa ensimmäisen kerran. Silloin kevättä lupaileva aurinko kilpailee sisällä tuoksuvien sitruskukkien kanssa niin, että pää meinaa mennä pyörälle. Jos onnistumisista puhutaan, niin koen suurta mielihyvää aina, kun saan sitruuna- ja pomeranssipuumme kukkimaan ja tuottamaan hedelmiä. Siinä on jotain niin kovin palkitsevaa. Eihän se nyt mitään ihmeellisyyksiä vaadi, mutta silti tuntuu hienolta, että voi kasvattaa itse myös sitrushedelmiä.

Kevät

Kevään edetessä tuleva satokausi alkaa toden totta vallata kotia. Joka taso alkaa olla täynnä tainta, itävää perunaa ja maahan pääsyä odottelevaa sipulia. Näiden kanssa on hieman sama juttu kuin joulunkin. Ensin se on niin ihanaa, kaikki se ylitsevuotavuus, ja sitten lopulta on kuitenkin varsin iloinen, kun sen kaiken saa pois tieltä ja koti on taas hieman kevyempi katsella.

Toukokuun tienoilla ollaan jo niin lähellä kesää, että ensimmäisiä satojakin voi kerätä. Näihin aikoihin on perinteisesti kerätty kerkkää, josta teen likööriä ja jauhetta. Jauhetta varten kerkät kuivataan kuivurissa, surautetaan yleiskoneessa terällä ja purkitetaan. Jos et ole koskaan maistanut kerkkäjauhetta, kokeilepa tänä keväänä! Kerkkäjauheessa on yllättävät maut ja se soveltuu ihan mausteeksi, erityisesti vihanneksille, kalalle ja perunalle. Maku on samaan aikaan yrttinen ja suolainen. Jos ei tietäisi mitä jauhe on, sitä ei suoraan tunnistaisi havuksi.

Sitten alkaakin se aika, joka hurmaa joka vuosi. Yht'äkkä koko maailma räjähtää väreihin ja tuoksuihin. Lintujen laulu soi varhaistesta aamusta yön kynnykselle.  Juuri ennen kesäkuuta toivon aina, että aika pysähtyisi edes hetkeksi ja vuorokaudessa olisi kaksinkertainen määrä tunteja. Voin kierrellä pihallamme määrättömiä aikoja vain nuuhkien ja kosketellen kasveja, kuunnellen lintuja ja ihaillen hyönteisiä.  Noissa kahdessa kuvassa on pihamme ikivanhat lumipalloheisi ja tuoksuköynnöskuusamat, jotka ovat itselleni niin rakkaita. Tunnen olevani valtavan onnekas, kun saan kesäöiden kynnyksellä istuskella omalla pihalla kukkivien kuusamien lähellä katselemassa josko kolibri-lintuja muistuttavat kiitäjät saapuisivat taas juomaan kukkien mettä. Niin hienoja ötököitä ovat ne salaperäiset kiitäjät, kuin suoraan saduista lennähtäneet!

Kesän kynnyksellä on se kahden viikon jakso, jolloin hedelmäpuut kukkivat. Villit hapankirsikat muuttavat puutarhan toisen laitaman valkoiseksi kukkamereksi. Luumupuun oksat peittyvät melkein kauttaaltaan valkoisiin kukkiin ja sitten alkaa puutarhan kuningattarien, Baya Marisa -omenapuiden uskomattoman kaunis pinkkien kukkien kukinta. Olen kovin ylpeä Bayoistamme. Ostimme ne niin pieninä risutaimina aikoinaan, etten uskonut niistä puita meidän elinaikana tulevan ja nyt ne ovat jo ihan kunnon puita, jotka tuottavat niitä sisältäkin punaisia herkkuomenoita. Bayojen satokauden alkaessa koen aina onnistumisen iloa varmaan siksikin, että Bayat olivat meidän ensimmäiset itse taimista kasvatetut hedelmäpuut, ja olimme silloin aivan märkäkorvia puutarhapuuhissamme.

Tässä vaiheessa vuotta puutarha on suurimmalta osalta siivottu kuntoon, syksyllä alati valuvien sateiden vuoksi estynyt nurmikon viimeinen ajelu on tehty ja ensimmäiset kasvatit ovat muuttaneet kasvihuoneeseen. Kesä voi alkaa!

Kesä

Jos onnistumisia listataan, niin kesä on niitä täynnä. Ainahan jokin kasvatti ei ota onnistuakseen, mutta kun puutarha on täynnä kasvatteja, on mistä ottaa. Kesällä syödään sateenkaari ja sen värien kaikki variaatiot. Kesä on sellainen oikea väriruokakausi, jolloin kaikki näyttää ja maistuu niin kauniilta. Jo ihan kesän alussa on satoa korjattavaksi, kun yrtit alkavat rehevöityä ja viikko toisensa jälkeen syntyy uutta syötävää. Osa hyötykasveista, esimerkiksi lehtivihannekset kylvetään pari kolmekin kertaa kesän aikana, jotta satokausi kestää pitkälle syksyyn saakka.

Tässä ollaan juuri tekemässä pikkelöityjä köynnöskrassin siemeniä. Jos et ole maistanut, suosittelen jälleen! Resepti löytyy täältä. Köynnöskrassin siemenissä, nuo hauskat vihreät pallukat kuvassa, on aivan mahtava pippurinen maku.

Sitten onkin jo vuorossa marjakausi. Usein sen aloittavat mansikat kesäkuussa ja heinäkuun puolella seuraa yksi toisensa jälkeen pensasmarjat, joiden satokausi päättyy vasta syyskuun paikkeilla tyrneihin.

Rakastan erilaisia tomaatteja ja kasvatan joka vuosi useita erilaisia lajikkeita. Tänäkin vuonna meillä taitaa olla tulossa 6 tai 7 erilaista tomskua. Joka vuosi varmojen, hyväksi todettujen lisäksi täytyy saada kokeilla paria uuttakin lajiketta. Tänä vuonna yksi niistä tulee olemaan pinkki , jonka nimi on hauska: Pink Thai Egg, eli vaaleanpunainen thaimaalainen muna. Ja rakastan erilaisia perunoita. Niissäkin saa olla väriä ja erilaisia makuominaisuuksia. 

Syksy

Lopulta saapuu syksy. Se on samaan aikaan palkitsevaa ja haikeaa, mutta myös helpottavaa. Kesä on ihana, mutta myös hieman kuormittavaa. Kesä on niin intensiivinen oikeastaan kaikissa elementeissään. Monesti sitä jopa hieman huokaisee helpotuksesta, kun on aika pakata puutarha talviteloille, varsinkin jos kesä on ollut viikkoja kestäviä superhelteitä ja kuukausia kestävää sateetonta aikaa. En nauti karkaavasta valosta, vaikka hämärtyvät illat ovatkin ihania oman aikansa.

Syksyllä joka tapauksessa saa nauttia isojen satojen kypsymisestä. Silloin kuivatetaan, keitellään, hillotaan, pakastetaan ja pikkelöidään satoa. Pidän siitä, mutta yritän myös jakaa puuhia siten, että osan sadosta voi esimerkiksi pakastaa ja hillota vasta myöhemmin, kun puulämmityskausi alkaa.

Ikuiset ilonlähteeni,  herkulliset Baya Marisa -omenat pitävät värinsä kuivattuna ja kypsennettynäkin.

Siinä se sitten on, vuosi elämää ja puutarhaelämää, jotka ovat niin toisiinsa nivoutuneet, että joskus mietin mitä sitä tuli tehtyä ennen puutarhaa? Puutarha tarjoaa myös jakamisen iloa. Monet siemenet, kasvatit ja niiden tuottamat sadot päätyvät muihinkin kotitalouksiin, kuin vain omaamme. Me jaamme mielellämme omistamme, jota usein tuleekin enemmän kuin omaksi tarpeiksi.

Iloa kaikille aisteille

Vaikka meillä tänä vuonna, tarkalleen tämän kuun lopussa tulee tasan 10 vuotta siitä, kun muutimme kaupungista tänne Jovelaan, en vieläkään oikein sisäistä sitä, että me tosiaan kykenemme kasvattamaan itse ruokaa. Emme me ruokaomavaraisia ole, mutta syötävää riittää runsaasti.

Oman ruoan kasvattaminen on avannut meille aivan uuden maailman, joka tarjoaa aina jotain uutta ja onnistumisen kokemuksia. Yksittäisten satomäärien ei tarvitse olla valtavia kokeakseen iloa ja onnistumisen tunteita. Siinä on vain jokin upea oma taikansa, kun voi ottaa omasta maasta itse kasvattamaansa ja nauttia hyötypuutarhastaan, oli se pieni tai suuri. Eihän meilläkään mikään valtava puutarha ole, mutta siellä on paljon kasvatettavia, jotka ruokkivat kaikkia aisteja.

Monet hyötykasvit, kukista puhumattakaan, hivelevät näköaistia niin, että joskus ihan pala nousee kurkkuun. Miten ihania ovatkaan kaikki tuoksut yrteistä marjoihin, joilla voi miellyttää hajuaistiaan. Puutarha tarjoilee makuaistille paljon hienoja aromeita, uusia ja tuttuja. Tuntoaisti saa uusia virikkeitä kasvien erilaisista tekstuureista ja kuuloaistinkin saa herkistymään, kun kuuntelee pörriäisten puuhia kukkivissa kasveissa tai tuulen keinuttamien kasvien rauhoittavia ääniä. Enpä aikoinaan arvannut mitä kaikkea puutarha voikaan tarjoilla, kun tälle tielle lähdimme!

Arvonta tulossa!

Pienenä vinkkinä tähän loppuun, ennen kun päästän teidät muiden kirjoittajien kivojen tarinoiden äärelle, vinkkaan, että omavaraisen puolella on tulossa ylihuomenna kiva siemenaiheinen arvonta. Piipahtakaapas Instassa  silloin vilkaisemassa, jos mielitte osallistua omavaraistelevien teemasiemenpaketin arvontaan!

Sitä ennen, tänään 3.3.2024 teitä jutuillaan ilahduttavat seuraavat mainiot omavaraistelijat etelästä pohjoiseen:

Kasvuvyöhykkeellä 1: Kaksulma, Tillintilan Anna,
Kasvuvyöhykkeellä 2: Päiväpesän elämääKohti laadukkaampaa elämääSarin puutarhatOma tupa ja tonttiFinland urban farming ja Pilkkeitä Pilpalasta,
Kasvuvyöhykkeellä 3: TsajutEvil DressmakerVilla VarmoRakkautta ja maanantimia, Ihan vaan Tiia ja Sininen tupa
Kasvuvyöhykkeellä 4
Sweet food O'Mine, 
Kasvuvyöhykkeellä 6: Farm Escape
Kasvuvyöhykkeellä 7: Korpitalo
Mukavaa ensimmäistä kevätkuukautta itse kullekin Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida?  Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia kirjeet@omavarainen.fi 

UUSIMPIA JULKAISUJA

MERIKAALI

17.04.2024

Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...

Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.

Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.

Mansikkamarkkinoille on viime vuosina tullut ihastuttavia uusia lajikkeita, joista osa kukkii erityisen kauniisti ja osassa on herkullisen mielenkiintoisia makuvivahteita, kuten ananas ja vadelma. Tässä julkaisussa jutustellaan mansikoista, niiden kasvattamisesta, uudemmista lajikkeista ja hipaistaan hieman mansikoiden historiaakin.

Katse kohti kesää! Tässä julkaisussa laitellaan juhannusperunat kasvamaan ämpäreihin ja tehdään muutama diy-perunaruukku itse. Sertifioidut siemenperunathan ovat juuri saapuneet myymälöihin ja tietyillä varhaisperunalajikkeilla kasvatus onnistuu 60 vuorokaudessa. Alkaa siis olla aika laittaa juhannusperunat itämään, jotta juhannuksena saadaan...

ÖTÖKKÄKIRJA

28.03.2024

Kuka nakertaa satoasi, entä ketkä mahdollistavat sen? Mistä ötököistä olisi hyvä päästä eroon ja miten? Keitä taas kannattaa houkutella puutarhaan ja millä keinoilla, vai olisiko sittenkin kaikilla paikkansa puutarhassa?

Näiden munien pintamarmorointi on niin helppoa ja yksinkertaista, että lopputulos syntyy kuin taikaiskusta! Kauniit munat on värjätty erilaisilla mehuilla, pakastetuilla marjoilla, kahvilla, teellä, yrteillä, punaviinillä ja mausteilla. Pintamarmoroidut munat ovat kiva lisä pääsiäisaamiaiseen tai brunssiin, mutta niitä voi myös laittaa...

Hyötykasviyhdistys on kotipuutarhureiden oma yhteisö, jolla on paljon annettavaa kaikille kasveista kiinnostuneille, ei vain jäsenilleen. Erityisesti laajasta siemenvalikoimastaan tunnetulla yhdistyksellä on monenlaista toimintaa ympäri Suomen. Yhdistyksen tarjonta onkin niin monipuolista, ettei kaikki sen anti ole ihan jokaiselle tuttuakaan.