YÖPAKKASEN PUREMIA

07.11.2022

Saapuihan se ensimmäinen kuuran maahan puhaltava yöpakkanen vihdoin Jovelaankin, vaikkakin vain lyhyen vierailun verran. Kovin ovatkin olleet leutoja ja märkiä niin yöt kuin päivätkin, ja maisema on enemmänkin peittynyt sumuun kuin kuuraan. Vaan saimmepa silti sen ensimmäisen kuura-aamun ja lupauksen talvesta tallennettua kuvien muistokirjaan tuossa lokakuun puolivälin paikkeilla.

Tänään on taas se kuukauden ensimmäinen maanantai, jolloin Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaamat omavaraistelevien bloggaajien poppoolaiset julkaisevat yhteisen aiheen kimppapostuksensa. Tässä marraskuussa jutustelemme kuulumisten lisäksi omavaraistelun kannalta kivoista taidoista ja siitä, mitkä puuhat kuuluvat kunkin omiin vahvuuksiin ja toisaalta taas mitä olisi kiva oppia.

Kuura puraisi persijoita, jotka eivät olleet siitä moksiskaan. Kaapissa on jälleen tekeytymässä joululiköörit valkoisen pitsihatun alla. Tänä vuonna liköörin nimi on Jovelan marjat. Liköörissä on kertalleen pakastettua valko-, puna- ja mustaherukkaa sekä tyrniä ja puutarhavadelmaa.

Osaavat omavaraistelijat

Miten lienee, jos osaa vain vähän kaikkea, osaako paljon mitään? Onko parempi osata vähän kaikkea kuin jotain oikein viimeisen päälle ja onko jotain aivan erityistä, mitä pitäisi osata jos mielii elellä omavaraistellen? Tällaisia tässä kovasti pohdin aihetta makustellen.

Tulin siihen lopputulokseen, että omavaraistelun kannalta katsottuna on olemassa valtavan paljon erilaisia hyviä taitoja, joita olisi hyvä ja mukavaa omata, mutta kaikilla on rajansa, eikä joka juttua tarvitse taitaa itse. Esimerkiksi itselläni on ihan fyysisiä toimia rajoittavia haasteita, enkä ainakaan sillä saralla pääse loistamaan, vaikka kohtuullisen sinnikäs tyyppi olenkin. Uusia taitoja voi myös kartuttaa tarpeen ja kiinnostuksen mukaan. Se vasta hauskaa onkin! Tässä vuosien aikana olen itsekin käynyt erilaisilla kursseilla, jotka ovat enemmän tai vähemmän hyödyllisiä. Kehruukurssista opin sen, että tähän talouteen ostetaan langat jos niitä tarvitaan ja perinneleipäkurssilla sen, että itse tehty perinneruislimppu on silkkaa herkkua.

Omiksi eduikseni katson siis vaikkapa sen, että olen tiedonjanoinen, kokeilunhaluinen ja terveellä tavalla utelias. Minua eivät kiinnosta julkkis- tai muutkaan juorut ellei niihin liity historian havinaa, siis kertomuksia siitä miten ennen elettiin ja mitä niistä voisi oppia. Kaikenlainen tiedon etsiminen, jota helpottaa se, että puhun neljää kieltä, arkisten asioiden tutkailu ja testailu, ne ovat omimpia puuhiani, kuten myös hyötynäpertely, kokkailu sekä kotitalousohjeiden kehittely eri muodoissaan. Olen myös selviytyjähenkinen, ensiaputaitoinen, melkoisen suunnitelmallinen ja järjestelmällinen niin arjessa kuin kaappien sisällöissäkin ja jaksan iloita pienistä asioista. Oikeastaan juuri pienet asiat ovat elämäni suola ja se, että kykenee pysähtymään hetkeen. Nekin ovat ihan hyviä taitoja vaikkei omavaraistelu olisikaan sydäntä lähellä.

Nykyään voi kai jo sanoa, kun on yhdeksättä vuotta hyötypuutarhassaan hääräillyt, että osaan kasvattaa meille ruokaa yhdessä isännän kanssa. Aika kova juttu omavaraistelun kannalta ja osaan myös hyödyntää sadon monipuolisesti. Nuo kaksi asiaa ovat sellaisia, että olen niistä ihan ylpeä. Hyvä me!

Jos sitten mahdollisuuksien rajoissa mietin mitä haluaisin osata, niin onhan niitä vaikka mitä. Juuri nyt haluaisin osata kutoa sukkia ja lapasia. Osasin molempia lapsena, mutta niin vaan on taidot unohtuneet, että vartta edemmäs en enää tikuttelisi kumpaakaan. Kutomistaidon elvyttäminen on yksi tulevan vuoden haavelistani jutuista.

Kuulumisia

Kurkataan tähän väliin mitä mennyt kuukausi sisälsi kameraan tallentuneiden kuvien perusteella. Tuossa ylemmässä kuvassa on kuura suukotellut viimeisiä fenkoleita ja toisessa kuvassa samoja fenkoleita pilkotaan sopivissa erissä pakastimeen.

Tässä on nosteltu ja nostellaan vielä porkkanoita. Vasemmassa kuvassa porkkanaa nousee marraskuun puolella. Niin makeita ja maukkaita! Tuossa oikeassa kuvassa muuten näkyy miten kivaksi kuparinen työtaso patinoituu tuvan saarekkeella. Pidän saarekkeen tasosta eniten juuri tuollaisena, himmeän hohtoisena ja patinoituneena. Tuo työtaso on siis aitoa, käsittelemätöntä kuparia, jos et ole ennen lukenut työtasostamme.

Kekrikin tuli vietettyä ja voi miten kivaa meillä olikaan! Oman sadon kurpitsat ja vihannekset koristivat tupaa ja söimme oikein kekrikunniakkaasti pitkään ja hartaasti sekä ostoapetta että oman maan satoa. Ihana ilta ihanassa seurassa

Kuvassa vasemmalla myös yksi uusi lempparini, öljykattolamppu - sähkönsäästökampanja on alkanut täälläkin, vaikka muutenkin vähästä kulutuksesta on meillä kyse.

Kekrin syyssalaatissa oli mm. balsamico-marinoitua hunajapaprikaa, omenaa, leipäjuustoa, pinjansiemeniä, erilaisia salaatteja ja kuivattuja karpaloita. Ruokalistalta löytyi myös paahdettua lohta, sieni-papupaistosta, kaneliöljyssä paahdettua kurpitsaa, ruusukaaleja ja pähkinöitä, mausteista punasipulihilloa, erilaisia pikkelssejä, yrttivoissa kastettuja pannuleipiä ja jälkiruoaksi vielä omena-Pavlovaa ihanan punaisella omenahillolla.

Tuo iso kattokynttelikkö muuten näyttää kuvassa hipovan kattoa, mutta oikeasti se ei ole sitä lähelläkään.

Puuhia ja puhteita

Kekritunnelmista aasinsiltaa pitkin takaisin puuhasteluihin ja niiden tunnelmiin. Lokakuussa oli näet hirmuinen kynttiläkuume, taas. Kynttilöitä tulikin tehtyä oikein urakalla niin valaen kuin rullaillen. Kuvissa on joitain kynttilämanian lopputuloksia, muttei läheskään kaikki, sen verran paljon niitä tuli tehtyä. Ja mikäs siinä on tehdessä, kaikessa rauhassa, sateisen päivän hämäryydessä, kanelin, neilikan ja kardemumman tuoksun levitessä somasta aromilyhdystä. On se vaan niin mukavaa puuhailla jännityskuunnelmia kuunnellen.

Avan lokakuun lopulla pääsin vihdoin, monen vuoden odottelun jälkeen kansalaisopiston keramiikkakurssille. Olen niin toivonut, että joskus sellaiselle kurssille pääsisin ja nyt sekin on sitten koettu - tai siis 3-osaisen kurssin 1. osa. Kuvassa on vanhanaikaista ranskalaistyyppistä tarjoilualustaa imitoiva tekele ja sen vierellä taustapuolensa paljastava wanhaa kaupunkitalon julkisivua imitoiva avolyhty kynttilälle. Lisäksi testasin hahmon muotoilua. Siitä piti tulla nuuttipukki, mutta se muistuttikin jäniksen ja vuohen sekoitusta, jonka kurssitoverit heti ristivät Herra Hakkaraiseksi. Selkeästi luovat "taitoni" tekivät kurssitovereihin vaikutuksen, mutta kohteliaisuuttaan eivät sentään nauraneet ääneen. Saapas nähdä selviävätkö tekeleeni aikanaan poltosta. Parin viikon kuivumisen jälkeen esineet lasitetaan ja poltetaan ja valmiit tuotokset - mikäli ne selviävät sinne saakka, saadaan kotiin joulukuun alussa. Näytän sitten millaiset luomukset näistä rutaleista kuoriutui.

Luovuutta ilmassa! Testailin hieman piirrosohjelmaa muutamiin kuviin. Toinen kuva on salistamme ja toinen tuvasta. Kuivattuja sieniä. pipareita, mehiläisvahakynttilöitä ja öljylamppu.

Testing, testing!

Öljylampusta tuli mieleeni, että kun tuossa aiemmin sanoin kaikenlaisen tiedon etsimisen ja arkisten asioiden tutkailun ja testailun olevan itselleni luontaista puuhaa, niin siitä löytyy pari esimerkkiä ihan lähiviikoilta. Lähipiirissämme on näet tuskailtu lamppuöljyjen kanssa. Jokainen lamppuöljyn käyttäjä tietenkin toivoisi sen olevan sisätiloissa käytettäessä hajutonta ja yleensäkin sellaista, ettei lampun lasi ole heti noesta mustana. No, minä otin sitten itselleni tuonkin asian selvittämisen, sillä meillä itselläkin on ihania öljylamppuja. Tutkailun ja vertailun jälkeen tulimme siihen lopputulokseen, että Kemetylin parafiinipohjainen T-lamppuöljy, joka on vieläpä lamppuöljyjen hintahaitarin halvimmassa päässä, on hajuton ja hyvin vähän nokeava lamppuöljy. Sille vahva suositus meiltä! Tuota lamppuöljyä myydään yhdessä sun toisessa ihan tavallisessa kaupassa Tokmannista alkaen. Jos taas kaipaat itsellesi kauniita ja edullisia öljylamppuja, niin kurkkaa tuonne energiansäästöjuttuuni, jonne päivitin sittemmin myös öljylamppuasiaa ja linkin ruotsalaiseen verkkokauppaan, joka myy todella nättejä öljylamppuja edullisesti.

Testailin myös omavaraistelun hengessä kotimaisia pesupähkinöitä, eli hevoskastanjoita pesupähkinöinä. Hevoskastanjat sisältävät aivan yhtä paljon luontaista saippuaa kuin maailman ääristä meille tuotavat trooppiset pesupähkinätkin, joten niiden hankinta ei ole mielekästä jos on mahdollisuuksia kerätä hevoskastanjoita. Omavaraistelijan pesupähkinätestin vinkkeineen löydät täältä.

Vastauksia kirjan lukijoille

Tähän loppuun laitan vielä pari vastausta muutamalle kirjan lukijalle, jotka ovat laittaneet meille viestiä tuon infon viestilootan kautta. Siellä kun ei ole vastauspaikkaa viesteille, ja jos viestissä ei ole ollut sähköpostiosoitetta, en ole voinut vastata teille. Toivottavasti tavoitan teidät näin!

Vanhan talon ostanut Harri kysyi miten meillä lämpiää makuuhuone talvisin, kun tulisijat ovat muissa huoneissa. Makuuhuoneessamme on itse asiassa kakluuni, mutta se ei ole toiminnassa, joten siitä ei ole hyötyäkään. Talossamme on painovoimainen ilmastointi ja sen varassa lämpökin kiertää. Makuuhuoneen ja tuvan välissä olevassa ovessa on aukko ja siinä verkko, jotta ilma ja lämpö voivat kiertää, mutta kissat eivät pääse aukosta tupaan (koirien vuoksi). Jos oikeen kova pakkanen on, makuuhuoneeseen saa toki pienen sähköpatterinkin, mutta koska makuuhuone sijaitsee kahden tulisijan välisessä tilassa, se ei yleensä ole tarpeen.

Saila kertoi lainanneensa kirjan ja unohtaneensa ottaa siitä porlankan (porkkana-lanttu-palsternakkalaatikon) reseptin ylös. Pyysit, että resepti julkaistaisiin myös täällä. Porlankan resepti löytyy kuin löytyykin myös täältä.

Ryytimaan Sari, kiitos ihanasta viestistä. Se lämmitti mieltä

Elsa kysyi millainen ja kuinka suuri meidän "vessamme" on ja miten se toimii.  Se on tällainen, olisiko n. 8m2,  ja voit lukea tarkemmin tuosta viemärittömän talon vessasta täältä.

Sellaisia kuulumisia täältä tällä kertaa. Talvi saa tulla, muttei haittaa jos ei kiirettä pidä, ainakaan kovien pakkasten kanssa. Tästä se paljon puhuttu ja hieman pelättykin talvi kuitenkin alkaa, kun kalentereissa on käännetty lehteä marraskuulle ja kellokin on jo talviajassa. Pidetään päät kylminä, sydämet lämpiminä ja puhalletaan yhteiseen hiileen - tästäkin kyllä selvitään

Sen verran muuten vielä sanottakoon, että kun tuossa kuukausi sitten vielä pähkäilimme sitä sähkösopimusasiaa, kun nykyinen toimittajamme nosti hinnan 1.11.2022 alkaen 49,98 snt/kWh, niin kyllä se niin nyt on, että sopimus meni poikki ja siirryimme pörssisähkölle. Meidän kulutuksemme on kuitenkin niin pientä, vain rapian 20 euroa kuussa poissulkien talvikuukaudet, ja meillä on niin suuret mahdollisuudet vaikuttaa sähkön käyttöön, ettei ole mitään järkeä maksaa tuota hintaa vakiona 24/7 kun pörssisähkön keskihinta viimeisen 7 vrk aikana on ollut 13,8 snt/kWh ja öisin sähkön hinta on ollut aivan laidastaan vain pari snt/ kWh.

Vaan nyt, pidemmittä puheitta, käykääpäs lukaisemassa mitä muilla omavaraistelijoilla on sydämellään tänään 7.11.2022 klo 09:00 alkaen:

Kasvuvyöhykkeeltä  1

Apilankukka .
Kasvuvyöhykkeeltä  2
Pilkkeitä Pilpalasta .
Sarin puutarhat .
Kakskulma .
Kasvuvyöhykkeeltä  3
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Villa Varmo .
Harmaa torppa .
Evil Dressmaker .
Kasvuvyöhykkeeltä 4
Puutarhahetki .
Kasvuvyöhykkeeltä 7
Korpitalo .

Mukavaa marraskuuta toivotellen Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta tai alla olevalla lomakkeella ❤ 

Uusimmat kirjoitukset

..tai oikeastaan suuria. Arjen pienet ilot ovat suuria, mutta eipäs mennä asioiden edelle. Hei! mehän olemme päässeet joulukuuhun ja maa on valkeana. Mikä ilo Joulu, tuo ihmeellisen ilon aika, joulun taika, ihmisillä hyvä tahto ja kaikille hyvää mieltä - tai ainakin näin toivoisi olevan. Tiedän ettei se niin mene, mutta silti saa toivoa...

Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.

Saapuihan se ensimmäinen kuuran maahan puhaltava yöpakkanen vihdoin Jovelaankin, vaikkakin vain lyhyen vierailun verran. Kovin ovatkin olleet leutoja ja märkiä niin yöt kuin päivätkin, ja maisema on enemmänkin peittynyt sumuun kuin kuuraan. Vaan saimmepa silti sen ensimmäisen kuura-aamun ja lupauksen talvesta tallennettua kuvien muistokirjaan...

Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...

JOULUKALENTERI

01.11.2022

Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille. Tämä joulukalenteri on alun...

Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...