Sadot on korjattu, puutarha nukkuu ja talvi saapuu hiljalleen vanhaan taloon tuoden mukanaan pieniä puhteitaan. Omavaraistelijoilla on aika varautua talveen, kotoilla ja nauttia satokauden annista. Tämä postaus on osana omavaraisemmasta elämästä kirjottelevien blogien kerran kuussa julkaistavaa juttusarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on katsaus menneeseen kauteen ja talven puuhat. Muihin blogiringin tänään julkaistaviin kirjoituksiin löydät linkit tämän oman juttumme lopusta ♥
Talvi saapuu ja talven myötä elämänrytmi täällä muuttuu verkkaisemmaksi. Päivien valoisa aika vähenee, luonto vetäytyy lepoon ja me täällä Jovelassa punaiseen torppaamme lämmittämään taloa puulla ja nautiskelemaan säilötystä sadosta kuin hamsterit konsanaan. Talvi on myös pienten puhteiden aikaa. Mitään suurta meillä ei talvisin yleensä tapahdu, mutta kaikenlaisia pieniä puhteita riittää kyllä. Milloin rullaillaan mehiläisvahakynttilöitä tai valetaan soijakynttilöitä, nikkaroidaan ja puuhaillaan pieniä kivoja juttuja, kuten esimerkiksi tällaisia pieniä siemenkakkuja lintuystävien iloksi.
Olen tehnyt näitä siemenkakkuja aina syksyisin ja talvisin linnuille, joita meillä vierailee päivittäin puutarhan eri ruokintapisteillä. Jouluksi sitten laitetaan hieman koreampikin kattaus, usein juuri erilaisilla siemenkakuilla.
Käytän kakuissa kookosvoita, sillä sulatettu ihra saa koko huushollin tuoksumaan joulukinkulle, eikä ihra ole yhtä riittoisaa kuin kookosvoi. Pienet kakut on tehty silikonimuoteissa täyttämällä kupit siemenillä ja pähkinärouheilla, joiden päälle sula kookosvoi kaadetaan. Tänä vuonna pienet kakut ripustetaan jouluksi tuohon syreenikaareen, joka pilkistää kasvihuoneen yllä oikean kuvan laidassa.
Muutama maistiainen jouti jo salin ikkunan alle roikkumaan. Lintulaudoilla käy jo niin kova kuhina, että pienet lisäherkut eivät taatusti jää huomaamatta. Tässä viikkojen aikana lintulaudalla ja ruokintapisteellä on jo bongattu varpusten, talitinttien, vihervarpusten, peippojen ja sini- sekä hömötiasten lisäksi mm. punarintoja, käpytikkoja ja närhiä sekä muutama tilhi.
2019 ensilumi satoi
Jovelaan yllättäen jo lokakuun viimeisinä päivinä, mutta ilahdutti meitä
vain parin päivän ajan, ja suli sitten pois lämpötilan noustua +6
asteeseen,
Meidän 150-vuotiaalla väärän vänkyrän talolla on oikkunsa talvisin. Taloa ei ole modernisoitu kuin sähköjen verran, eikä kaikkia lattioita ei ole avattu uudelleen eristämistä varten.
Talvella lämmön pitäminen sisällä onkin vähintään yhtä tärkeää kuin lämmön tuottaminen, jotta lämpö ei mene harakoille. Väärän vänkyrän talossa nimensä mukaisesti kaikki on hieman väärällään, eikä mikään ole luotisuoraa, joten ikkunoiden ja ovien pieliä sekä lattialankkujen välejä on eristetty pellavariveellä ja ihan lampaanvillallakin. Eteisessä kuistin oven edessä on jo talviverho, joka koostuu pellavaisesta ohuesta päiväpeitosta ja armeijan harmaasta ylijäämävillahuovasta. Pitävät erittäin hyvin kovillakin pakkasilla eristämättömän kuistin kylmyyden poissa eteisestä, jossa ei ole lämmitystä lainkaan.
Samanlainen verhoviritelmä on myös eristämättömälle ullakolle vievän oven sisäpuolella. Tällaiset pienet niksit kuuluvat tähän elämään. Talvisin lattioilla on paksut matot ja jaloissa on villasukat. Puulämmitystä tehostetaan mm. puuhellan päällä olevalla lämmöstä aktivoituvalla tuulettimella, joka siirtää lämpöä huoneeseen ja omalta osaltaan vähentää lämmitystarvetta ja säästää puuta. Puuhellan uunissa on myös tulitiiliä, jotka varaavat lämpöä ja nuohoojan vinkistä talviaikaan paistouunin luukkua pidetään raollaan, jotta uuniin kertyvää lämpöä voidaan hyödyntää vapauttamalla sitä tupaan. Kävimme tuossa syyskuussa myös puupihin kurssilla, jonka anti oli todella hyvä. Kurssin vinkeillä voi säästää jopa 50% polttopuusta ja sen aiheuttamista päästöistä! Koostin kurssiannista pienen jutun, sillä vinkeistä on varmasti iloa muillekin.
Kuten Veikko Huovisen sympaattisessa tarinassa Hamsterit, mekin nautimme syksyn saapuessa ja talven myötä tämän vuoden sadosta. Yksi omavaraisemman talouden ja hyötypuutarhuroinnin tärkeimmistä jutuista omasta mielestäni on se, että kasvattaa ja säilöö niitä luonnon ja puutarhan herkkuja, joita tulee oikeasti käytettyä. Ei siitä mitään kestävää iloa ole, jos silkasta haalimisen ilosta hamstraa hyllyt täyteen purkkeja, joita kukaan ei koskaan avaa ja täyttää pakkasen kaikella sellaisella, joka on siellä vielä keväälläkin odottelemassa koskemattomana. Tässä muutaman vuoden kokemuksella mekin olemme löytäneet sellaisen hyvän balanssin sille mitä kannattaa kasvattaa ja miten mitäkin kannattaa säilöä omaan käyttöön.
Tähän aikaan vuodesta, kun loppusadonkorjuu on ohi, meillä on kaikki säilytystilat käytössä. Satoa on kuivattu, säilötty etikkaisen kirpeinä ja makean muikeina herkkuina ja myös pakastettu. Haaveilen edelleen maakellarista, jonka laareihin voisi säilöä talveksi perunaa ja juureksia, mutta kun sellaista ei ole, potut on syöty pitkin kesää ja syksyä ja juureksia on säilötty muilla tavoilla.
Pakastin on kieltämättä tänä vuonna aivan ääriään myöten täynnä puutarhan antimia, mutta se kaikki tulee käytettyä. Pakastimessa on mm. esikeitettyä porkkanaa ja palsternakkaa, puutarhan marjoja, kevätsipulia ja sipulin varsia, erilaisia yrttejä ja tänä vuonna huikean satonsa vuoksi myös muutama pussi (ja ihan säkkikin) tomaatteja. Tomaatit on pakastettu kokonaisina, sillä ne voi käyttää kätevästi erilaisiin patoihin, soseisiin, pastakastikkeisiin ja keittoihin
myös kokonaisina pakastettuna, ja ottaa sitten pakkasesta aina juuri sen verran tomaattia käyttöönsä, mitä milloinkin tarvitsee.
Nyt, kun maa on jo kertaalleen peittynyt lumeen ja muistelen mennyttä kesää ja sen satokautta, pitää oikeen kurkkia omia postauksia, että miten hommat menikään! Sitä unohtaa niin helposti pieniä yksityiskohtia kun asiaa pitäisi koostaa.
Tämä kesä oli taas kerran kovin kuiva ja kuumakin täällä meillä. Sateita ei vaan saatu. Se kyllä näkyi sadossakin. Haittaötököitä oli enemmän kuin koskaan ja vaikka tänä vuonna meillä oli sekä houkutus- että torjuntakasveja kasvatettavien apuna, lantut menetettiin kokonaan, kun ötökät pääsivät juuri kriittiseen aikaan taimien kimppuun. Palsternakat jäivät pieniksi, kuten niiden kokonaissatokin ja osa porkkanastakin jäi vaiheeseen, mutta kokonaissatoa saatiin mukavasti. Valkosipuli epäonnistui melkein kokonaan, olisiko syynä ollut liika paahde ja kuivuus, joka ainakin tuhosi osan lipstikkasadosta kellastuttaen yrtin lehdet. Menestyjiä oli kuitenkin paljon!
Meillä saatiin omiin tarpeisiin satoa enemmän kuin uskalsi toivoa. Osa sadosta niin runsaana, että kaikkea ei edes ehditty syömään koko sadon edestä, kuten raparperi ja osa salaateista sekä mintut, joista korjattiin vaan puolen sadon verran talveksi. Kaikkia puutarhamarjoja tuli riittävästi tai ainakin mukavasti - osahan on vielä niin nuorta, ettei niistä satoa voi odottaa, mutta tänä vuonna vadelman sato epäonnistui. Takatalven kynsi kynsäisi yhden yön yöpakkasella siinä vaiheessa, kun vadelmat ja kirsikkaluumupuu olivat jo kukassa tai nupuilla ja vaikkakin kirsikkaluumupuu siitä selvisi, vadelman sato jäi todella huonoksi.
Ja sitten oli näitä erikoisiloja ja onnistumisen tunteita, vaikka sadon määrällä ei välttämättä voi kehua.
Sain kasvatettua 2 vuoden yrittämisen jälkeen ihka oikean oman pesusienen Luffasta (pesusienikurkku). Vaikka pesusieni on pieni, se on silti onnistuneesti aivan oikea pesusieni! Ensimmäistä kertaa saimme myös joitain ihan oikean kokoisia inkamaisseja, eli korumaisseja. Niitä ei raaskittu syödä, vaan tähkät kuivattiin kokonaisina ensi vuoden siemeniksi. Tämän satokauden iloiksi laskettakoon myös se, että saatiin aikaiseksi hyödyntää myös luonnon omia antimia, kuten nokkosen siemeniä, joita on säilötty talveksi ja saimme myös ensimmäiset siemeniä tuottaneet auringonkukat kasvatettua. Ei-syötävistä iloista suurin tänä vuonna on kuitenkin oma siemenpankki. Onnistuimme saamaan talteen ihan kattavan määrän erilaisia siemeniä ensi vuoden satoa varten, ja se on tietenkin omavaraisemmasta elämästä haaveileville merkittävältä tuntuva askel.
Se suurin satoyllättäjä tänä vuonna oli tomaatti. Sitä satoa on syöty tuoreena päivittäin viikkokausia, tomaattia on kuivattu, kuivattu ja jauhettu, säilötty ja pakastettu. Tuossa ylemmässä kuvakollaasissa näkyy viimeiset tomaatit, jotka otettiin sisälle kypsymään hallan saavuttua. Niitä viimeisiä tomaatteja oli melkoinen tomaattibaanallinen, sillä tuvan saareke on n. 3 metriä pitkä ja tomaatteja oli siinä leivinpaperin levyisellä alueella saarekkeen päästä päähän - ja ne tosiaan olivat vain viimeiset tomaatit.
Yllättäjän tomaateista (kuumuuden ja kuivuuden lisäksi) tekee se, että meille piti rakentaa 2 tällaista seinäkasvihuonetta, mutta ehdittiin saada ajoissa valmiiksi vain yksi ja kaikki kahteen kasvihuoneeseen tarkoitetut tomaatit jouduttiin laittamaan yhteen kasvihuoneeseen. Tuo kuva oikealla on heinäkuulta. Elokuussa tomaatit olivat yksi läpipääsemätön viidakko kasvihuoneen pohjalta kattoon ja kasvihuoneen takaa osa tomaateista kasvoi vielä puolisen metriä kattoa pitkin. Tomattisadosta tuli ensimmäistä kertaa niin suuri meille kahdelle, että osa tomaateista jouduttiin pakastamaan, mutta hyvä niin. Niille tulee kyllä käyttöä, sillä muutama lempiresepti on sellainen, johon käytetään paljon tomaattia. Eipä tarvitse tänä vuonna niihin ruokiin tomaattia kaupasta ostella.
Oli kevät miten ailahteleva tahansa, niin keskikesän kuivuus ja kuumuus taitaa olla tuleva ja oleva vakio. Pitänee tuo alkukasvatus pyrkiä järjestämään siten, että kasvupaikat ovat valmiina ajoissa ja taimille luodaan parhaat olosuhteet varhaiseen kasvuun, jotta sadot ehtivät valmiiksi sääolosuhteista huolimatta. Selkeästi porkkanat, ruusukaalit ja palsternakat (sekä korumaissit, pesusienikurkut ja paprikat) kannattaa kasvattaa aikaisemmin, osa syyskylvönä.
Kasvatuslaatikoiden pleksejä täytyy hankkia lisää ja kasvatuslaatikoiden multatasoa laatikoissa laskea, jotta kasveilla on tilaa kasvaa pleksin alla pidempään.
Kuivuus, kuivuus, kuivuus. Kastelujärjestelmiä pitää vielä hioa ja biohiilen määrää lisätä.
Lipstikalle täytyy löytää varjoisampi paikka, se kärsi paahteessa.
Nuorten omenapuiden ja punaherukoiden tuholaisten biotorjunta pitää aloittaa jo heti keväällä, jotta ongelmaa ei pääse syntymään. Helpompi estää kuin poistaa.
Meillä on ollut ja on edelleenkin tarkoitus elää vain omavaraisempaa ja omatoimisempaa elämää, ja se riittää meille. On sanomattakin selvää, että jos pelkästään omillaan pitäisi ruoan suhteen pärjätä, nälkä tulisi ennemmin kuin myöhemmin. Ruokavalioon pitäisi tehdä suuria muutoksia, puutarhaan mittavia laajennuksia, sadon säilöntään luoda mittavammat puitteet ja kyetä tuottamaan itse myös liha- ja maitotuotteet sekä munat ja viljat. Niin mittavaan omavaraisuuden tavoitteluun meillä ei ole halua, rahkeita tai taitojakaan. Näin on ihan hyvä. Meillä on paljon omaa satoa syötävänä. Jatkamme siis samaan tapaan ensi vuonnakin, hieman uutta taas oppineena, hieman taas kehittyneempinä kotipuutarhureina ja aivan yhtä innokkaina kuin aiempinakin vuosina.
Se toinen seinäkasvihuone pitää kyllä saada ja pari uutta lajia kasvatettavaa, kuten aina.
Tämän vuoden satokaudestaan, tulevista suunnitelmistaan ja talven puhteistaan jutun julkaisevat myös seuraavat mainiot omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneet bloggaajat ♥
Tsajut
Harmaa torppa
Puutarha hetki
Sarin puutarhat
Palokankaan pientila
Metsäläisten elämää
Torpan tyttö
Sorakukka
Rakkautta ja maanantimia
Caramellia
Kohti laadukkaampaa elämää
Korkeala
Riippumattomammaksi
Vehkosuo
Pienenpieni farmi
Laura eli Javis
Talvi saapui ja on aika vetäytyä talvilepoon. Osalle omavaraisuusringin bloggaajista tämä oli aihepiirin viimeinen postaus tänä vuonna, meille ei. Jutut täällä jatkuvat tavalliseen tapaan ympäri vuoden ja joidenkin blogiringin jäsenten kanssa tehdään myös erityisistä kiinnostuksen kohteista kimppapostauksia tässä talven aikana. Sellainen juttu onkin tulossa ihan tässä marraskuussa jo, ja noin muuten Jovelan omat jutut jatkuvat tosiaan kuten ennenkin. Olen tässä lähiaikoina menossa ystävän kanssa mm. opettelemaan huopikkaiden valmistusta omin käsin ja jos vaan puuhastani tulee jotain julkaisukelpoista lopputulokseltaan, teen siitäkin jutun teille, joita kiinnostaisi moinen puuha.
Mainitsin tuossa aiemmin jutussa Veikko Huovisen Hamsterit, joka on kertomus maalle muuttavasta perheestä, jonka isä hurahtaa talveen varautumiseen tavattuaan uuden naapurinsa Hamsterin, jolle talveen varautuminen on elämää suurempi juttu. Hamstereista on tehty myös hauska kuunnelmaversio, jonka voi kuunnella täällä.
Yksi juttu vielä! Talvi tuo tullessaan joulun ♥
Me ollaan isännän kanssa luovuttu keskinäisistä joululahjoista jo aikaa sitten, ostetaan mielummin yhdessä joku yhteinen lahja jos niikseen on. Joulu merkitsee meille hyvää ruokaa, yhteistä aikaa ja lepoa, mutta kaikille joulu ei tule pöytään tai kuusen alle ilman apua. Olemme osallistuneet jo useana vuotena Jouluapua-yhteisön joulukamppikseen, jonka tarkoituksena on viedä hyvää joulumieltä vähävaraisiin perheisiin. Lähettelemme pieniä lahjoja lapsille paikkakunnasta huolimatta ja viemme jouluruokaa johonkin lähialueen perheeseen. Jos omat asiasi ovat sellaisella mallilla, että joulua riittää jaettavaksi edes hieman, Jouluapua on yksi mahdollisuus saada itsellekin hyvää joulumieltä ja auttaa tuntemattomia lähimmäisiä pyyteettömästi.
Kuulaan kauniita, lämminhenkisiä talvipäiviä toivotellen ♥ Jovelan Johanna
Ps. Meillä olisi tarve hankkia aggregaatti lähinnä tuvan pakastimen turvaksi. Olisiko jollain lukijalla/ kanssabloggaajalla suositella kohtuullista (hinta/koko/melu/käytettävyys) aggregaattia, joka tosiaan toimisi vain tarvittaessa varavirtana pakastimelle ja mahdollisesti porakaivon pumpulle sen verran, että saa vettä kaivosta sähkötkon aikaan?
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
