Mitä opimme, mitä jatkossa?
Oli kevät miten ailahteleva tahansa, niin keskikesän kuivuus ja kuumuus taitaa olla tuleva ja oleva vakio. Pitänee tuo alkukasvatus pyrkiä järjestämään siten, että kasvupaikat ovat valmiina ajoissa ja taimille luodaan parhaat olosuhteet varhaiseen kasvuun, jotta sadot ehtivät valmiiksi sääolosuhteista huolimatta. Selkeästi porkkanat, ruusukaalit ja palsternakat (sekä korumaissit, pesusienikurkut ja paprikat) kannattaa kasvattaa aikaisemmin, osa syyskylvönä.
Kasvatuslaatikoiden pleksejä täytyy hankkia lisää ja kasvatuslaatikoiden multatasoa laatikoissa laskea, jotta kasveilla on tilaa kasvaa pleksin alla pidempään.
Kuivuus, kuivuus, kuivuus. Kastelujärjestelmiä pitää vielä hioa ja biohiilen määrää lisätä.
Lipstikalle täytyy löytää varjoisampi paikka, se kärsi paahteessa.
Nuorten omenapuiden ja punaherukoiden tuholaisten biotorjunta pitää aloittaa jo heti keväällä, jotta ongelmaa ei pääse syntymään. Helpompi estää kuin poistaa.
Meillä on ollut ja on edelleenkin tarkoitus elää vain omavaraisempaa ja omatoimisempaa elämää, ja se riittää meille. On sanomattakin selvää, että jos pelkästään omillaan pitäisi ruoan suhteen pärjätä, nälkä tulisi ennemmin kuin myöhemmin. Ruokavalioon pitäisi tehdä suuria muutoksia, puutarhaan mittavia laajennuksia, sadon säilöntään luoda mittavammat puitteet ja kyetä tuottamaan itse myös liha- ja maitotuotteet sekä munat ja viljat. Niin mittavaan omavaraisuuden tavoitteluun meillä ei ole halua, rahkeita tai taitojakaan. Näin on ihan hyvä. Meillä on paljon omaa satoa syötävänä. Jatkamme siis samaan tapaan ensi vuonnakin, hieman uutta taas oppineena, hieman taas kehittyneempinä kotipuutarhureina ja aivan yhtä innokkaina kuin aiempinakin vuosina.
Se toinen seinäkasvihuone pitää kyllä saada ja pari uutta lajia kasvatettavaa, kuten aina.