TALVI SAAPUU

Talvi saapuu ja talven myötä elämänrytmi täällä muuttuu verkkaisemmaksi. Päivien valoisa aika vähenee, luonto vetäytyy lepoon ja me täällä Jovelassa punaiseen torppaamme lämmittämään taloa puulla ja nautiskelemaan säilötystä sadosta kuin hamsterit konsanaan. Talvi on myös pienten puhteiden aikaa. Mitään suurta meillä ei talvisin yleensä tapahdu, mutta kaikenlaisia pieniä puhteita riittää kyllä. Milloin rullaillaan mehiläisvahakynttilöitä tai valetaan soijakynttilöitä, nikkaroidaan ja puuhaillaan pieniä kivoja juttuja, kuten esimerkiksi tällaisia pieniä siemenkakkuja lintuystävien iloksi.

Siemenkakut kookosvoissa

Olen tehnyt näitä siemenkakkuja aina syksyisin ja talvisin linnuille, joita meillä vierailee päivittäin puutarhan eri ruokintapisteillä. Jouluksi sitten laitetaan hieman koreampikin kattaus, usein juuri erilaisilla siemenkakuilla.

Käytän kakuissa kookosvoita, sillä sulatettu ihra saa koko huushollin tuoksumaan joulukinkulle, eikä ihra ole yhtä riittoisaa kuin kookosvoi. Pienet kakut on tehty silikonimuoteissa täyttämällä kupit siemenillä ja pähkinärouheilla, joiden päälle sula kookosvoi kaadetaan. Tänä vuonna pienet kakut ripustetaan jouluksi tuohon syreenikaareen, joka pilkistää kasvihuoneen yllä oikean kuvan laidassa.

Muutama maistiainen jouti jo salin ikkunan alle roikkumaan. Lintulaudoilla käy jo niin kova kuhina, että pienet lisäherkut eivät taatusti jää huomaamatta. Tässä viikkojen aikana lintulaudalla ja ruokintapisteellä on jo bongattu varpusten, talitinttien, vihervarpusten, peippojen ja sini- sekä hömötiasten lisäksi mm. punarintoja, käpytikkoja ja närhiä sekä muutama tilhi.

Tänä vuonna ensilumi satoi Jovelaan yllättäen jo lokakuun viimeisinä päivinä, mutta ilahdutti meitä vain parin päivän ajan, ja suli sitten pois lämpötilan noustua +6 asteeseen,

Samanlainen verhoviritelmä on myös eristämättömälle ullakolle vievän oven sisäpuolella. Tällaiset pienet niksit kuuluvat tähän elämään. Talvisin lattioilla on paksut matot ja jaloissa on villasukat. Puulämmitystä tehostetaan mm. puuhellan päällä olevalla lämmöstä aktivoituvalla tuulettimella, joka siirtää lämpöä huoneeseen ja omalta osaltaan vähentää lämmitystarvetta ja säästää puuta. Puuhellan uunissa on myös tulitiiliä, jotka varaavat lämpöä ja nuohoojan vinkistä talviaikaan paistouunin luukkua pidetään raollaan, jotta uuniin kertyvää lämpöä voidaan hyödyntää vapauttamalla sitä tupaan. Kävimme tuossa syyskuussa myös puupihin kurssilla, jonka anti oli todella hyvä. Kurssin vinkeillä voi säästää jopa 50% polttopuusta ja sen aiheuttamista päästöistä! Koostin kurssiannista pienen jutun, sillä vinkeistä on varmasti iloa muillekin.

Hamsterit satonsa kimpussa

Kuten Veikko Huovisen sympaattisessa tarinassa Hamsterit, mekin nautimme syksyn saapuessa ja talven myötä tämän vuoden sadosta. Yksi omavaraisemman talouden ja hyötypuutarhuroinnin tärkeimmistä jutuista omasta mielestäni on se, että kasvattaa ja säilöö niitä luonnon ja puutarhan herkkuja, joita tulee oikeasti käytettyä. Ei siitä mitään kestävää iloa ole, jos silkasta haalimisen ilosta hamstraa hyllyt täyteen purkkeja, joita kukaan ei koskaan avaa ja täyttää pakkasen kaikella sellaisella, joka on siellä vielä keväälläkin odottelemassa koskemattomana. Tässä muutaman vuoden kokemuksella mekin olemme löytäneet sellaisen hyvän balanssin sille mitä kannattaa kasvattaa ja miten mitäkin kannattaa säilöä omaan käyttöön.

Tähän aikaan vuodesta, kun loppusadonkorjuu on ohi, meillä on kaikki säilytystilat käytössä. Satoa on kuivattu, säilötty etikkaisen kirpeinä ja makean muikeina herkkuina ja myös pakastettu. Haaveilen edelleen maakellarista, jonka laareihin voisi säilöä talveksi perunaa ja juureksia, mutta kun sellaista ei ole, potut on syöty pitkin kesää ja syksyä ja juureksia on säilötty muilla tavoilla.

Pakastin on kieltämättä tänä vuonna aivan ääriään myöten täynnä puutarhan antimia, mutta se kaikki tulee käytettyä. Pakastimessa on mm. esikeitettyä porkkanaa ja palsternakkaa, puutarhan marjoja, kevätsipulia ja  sipulin varsia, erilaisia yrttejä ja tänä vuonna huikean satonsa vuoksi myös muutama pussi (ja ihan säkkikin) tomaatteja. Tomaatit on pakastettu kokonaisina, sillä ne voi käyttää kätevästi erilaisiin patoihin, soseisiin, pastakastikkeisiin ja keittoihin myös kokonaisina pakastettuna, ja ottaa sitten pakkasesta aina juuri sen verran tomaattia käyttöönsä, mitä milloinkin tarvitsee.

Satokausi 2019, menestykset ja epäonnistumiset

Nyt, kun maa on jo kertaalleen peittynyt lumeen ja muistelen mennyttä kesää ja sen satokautta, pitää oikeen kurkkia omia postauksia, että miten hommat menikään! Sitä unohtaa niin helposti pieniä yksityiskohtia kun asiaa pitäisi koostaa.

Tämä kesä oli taas kerran kovin kuiva ja kuumakin täällä meillä. Sateita ei vaan saatu. Se kyllä näkyi sadossakin. Haittaötököitä oli enemmän kuin koskaan ja vaikka tänä vuonna meillä oli sekä houkutus- että torjuntakasveja kasvatettavien apuna, lantut menetettiin kokonaan, kun ötökät pääsivät juuri kriittiseen aikaan taimien kimppuun. Palsternakat jäivät pieniksi, kuten niiden kokonaissatokin ja osa porkkanastakin jäi vaiheeseen, mutta kokonaissatoa saatiin mukavasti. Valkosipuli epäonnistui melkein kokonaan, olisiko syynä ollut liika paahde ja kuivuus, joka ainakin tuhosi osan lipstikkasadosta kellastuttaen yrtin lehdet. Menestyjiä oli kuitenkin paljon!

Meillä saatiin omiin tarpeisiin satoa enemmän kuin uskalsi toivoa. Osa sadosta niin runsaana, että kaikkea ei edes ehditty syömään koko sadon edestä, kuten raparperi ja osa salaateista sekä mintut, joista korjattiin vaan puolen sadon verran talveksi. Kaikkia puutarhamarjoja tuli riittävästi tai ainakin mukavasti - osahan on vielä niin nuorta, ettei niistä satoa voi odottaa, mutta tänä vuonna vadelman sato epäonnistui. Takatalven kynsi kynsäisi yhden yön yöpakkasella siinä vaiheessa, kun vadelmat ja kirsikkaluumupuu olivat jo kukassa tai nupuilla ja vaikkakin kirsikkaluumupuu siitä selvisi, vadelman sato jäi todella huonoksi.

Ja sitten oli näitä erikoisiloja ja onnistumisen tunteita, vaikka sadon määrällä ei välttämättä voi kehua.

Sain kasvatettua 2 vuoden yrittämisen jälkeen ihka oikean oman pesusienen Luffasta (pesusienikurkku). Vaikka pesusieni on pieni, se on silti onnistuneesti aivan oikea pesusieni! Ensimmäistä kertaa saimme myös joitain ihan oikean kokoisia inkamaisseja, eli korumaisseja. Niitä ei raaskittu syödä, vaan tähkät kuivattiin kokonaisina ensi vuoden siemeniksi. Tämän satokauden iloiksi laskettakoon myös se, että saatiin aikaiseksi hyödyntää myös luonnon omia antimia, kuten nokkosen siemeniä, joita on säilötty talveksi ja saimme myös ensimmäiset siemeniä tuottaneet auringonkukat kasvatettua. Ei-syötävistä iloista suurin tänä vuonna on kuitenkin oma siemenpankki. Onnistuimme saamaan talteen ihan kattavan määrän erilaisia siemeniä ensi vuoden satoa varten, ja se on tietenkin omavaraisemmasta elämästä haaveileville merkittävältä tuntuva askel.

Se suurin satoyllättäjä tänä vuonna oli tomaatti. Sitä satoa on syöty tuoreena päivittäin viikkokausia, tomaattia on kuivattu, kuivattu ja jauhettu, säilötty ja pakastettu. Tuossa ylemmässä kuvakollaasissa näkyy viimeiset tomaatit, jotka otettiin sisälle kypsymään hallan saavuttua. Niitä viimeisiä tomaatteja oli melkoinen tomaattibaanallinen, sillä tuvan saareke on n. 3 metriä pitkä ja tomaatteja oli siinä leivinpaperin levyisellä alueella saarekkeen päästä päähän - ja ne tosiaan olivat vain viimeiset tomaatit.

Yllättäjän tomaateista (kuumuuden ja kuivuuden lisäksi) tekee se, että meille piti rakentaa 2 tällaista seinäkasvihuonetta, mutta ehdittiin saada ajoissa valmiiksi vain yksi ja kaikki kahteen kasvihuoneeseen tarkoitetut tomaatit jouduttiin laittamaan yhteen kasvihuoneeseen. Tuo kuva oikealla on heinäkuulta. Elokuussa tomaatit olivat yksi läpipääsemätön viidakko kasvihuoneen  pohjalta kattoon ja kasvihuoneen takaa osa tomaateista kasvoi vielä puolisen metriä kattoa pitkin. Tomattisadosta tuli ensimmäistä kertaa niin suuri meille kahdelle, että osa tomaateista jouduttiin pakastamaan, mutta hyvä niin. Niille tulee kyllä käyttöä, sillä muutama lempiresepti on sellainen, johon käytetään paljon tomaattia. Eipä tarvitse tänä vuonna niihin ruokiin tomaattia kaupasta ostella.

Mitä opimme, mitä jatkossa?

Oli kevät miten ailahteleva tahansa, niin keskikesän kuivuus ja kuumuus taitaa olla tuleva ja oleva vakio. Pitänee tuo alkukasvatus pyrkiä järjestämään siten, että kasvupaikat ovat valmiina ajoissa ja taimille luodaan parhaat olosuhteet varhaiseen kasvuun, jotta sadot ehtivät valmiiksi sääolosuhteista huolimatta. Selkeästi porkkanat, ruusukaalit ja palsternakat (sekä korumaissit, pesusienikurkut ja paprikat) kannattaa kasvattaa aikaisemmin, osa syyskylvönä.

Kasvatuslaatikoiden pleksejä täytyy hankkia lisää ja kasvatuslaatikoiden multatasoa laatikoissa laskea, jotta kasveilla on tilaa kasvaa pleksin alla pidempään.

Kuivuus, kuivuus, kuivuus. Kastelujärjestelmiä pitää vielä hioa ja biohiilen määrää lisätä.

Lipstikalle täytyy löytää varjoisampi paikka, se kärsi paahteessa.

Nuorten omenapuiden ja punaherukoiden tuholaisten biotorjunta pitää aloittaa jo heti keväällä, jotta ongelmaa ei pääse syntymään. Helpompi estää kuin poistaa.

Meillä on ollut ja on edelleenkin tarkoitus elää vain omavaraisempaa ja omatoimisempaa elämää, ja se riittää meille. On sanomattakin selvää, että jos pelkästään omillaan pitäisi ruoan suhteen pärjätä, nälkä tulisi ennemmin kuin myöhemmin. Ruokavalioon pitäisi tehdä suuria muutoksia, puutarhaan mittavia laajennuksia, sadon säilöntään luoda mittavammat puitteet ja kyetä tuottamaan itse myös liha- ja maitotuotteet sekä munat ja viljat. Niin mittavaan omavaraisuuden tavoitteluun meillä ei ole halua, rahkeita tai taitojakaan. Näin on ihan hyvä. Meillä on paljon omaa satoa syötävänä. Jatkamme siis samaan tapaan ensi vuonnakin, hieman uutta taas oppineena, hieman taas kehittyneempinä kotipuutarhureina ja aivan yhtä innokkaina kuin aiempinakin vuosina.

Se toinen seinäkasvihuone pitää kyllä saada ja pari uutta lajia kasvatettavaa, kuten aina.

Miten muilla meni?

Tämän vuoden satokaudestaan, tulevista suunnitelmistaan ja talven puhteistaan jutun julkaisevat myös seuraavat mainiot omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneet bloggaajat ❤

Tsajut 
Harmaa torppa
Puutarha hetki 
Sarin puutarhat
Palokankaan pientila 
Metsäläisten elämää 
Torpan tyttö 
Sorakukka 
Rakkautta ja maanantimia 
Caramellia 
Kohti laadukkaampaa elämää
Korkeala 
Riippumattomammaksi 
Vehkosuo 
Pienenpieni farmi
Laura eli Javis

Talvi saapui ja on aika vetäytyä talvilepoon. Osalle omavaraisuusringin bloggaajista tämä oli aihepiirin viimeinen postaus tänä vuonna, meille ei. Jutut täällä jatkuvat tavalliseen tapaan ympäri vuoden ja joidenkin blogiringin jäsenten kanssa tehdään myös erityisistä kiinnostuksen kohteista kimppapostauksia tässä talven aikana. Sellainen juttu onkin tulossa ihan tässä marraskuussa jo, ja noin muuten Jovelan omat jutut jatkuvat tosiaan kuten ennenkin. Olen tässä lähiaikoina menossa ystävän kanssa mm. opettelemaan huopikkaiden valmistusta omin käsin ja jos vaan puuhastani tulee jotain julkaisukelpoista lopputulokseltaan, teen siitäkin jutun teille, joita kiinnostaisi moinen puuha.

Mainitsin tuossa aiemmin jutussa Veikko Huovisen Hamsterit, joka on kertomus maalle muuttavasta perheestä, jonka isä hurahtaa talveen varautumiseen tavattuaan uuden naapurinsa Hamsterin, jolle talveen varautuminen on elämää suurempi juttu. Hamstereista on tehty myös hauska kuunnelmaversio, jonka voi kuunnella täällä.

Yksi juttu vielä! Talvi tuo tullessaan joulun ❤ Me ollaan isännän kanssa luovuttu keskinäisistä joululahjoista jo aikaa sitten, ostetaan mielummin yhdessä joku yhteinen lahja jos niikseen on. Joulu merkitsee meille hyvää ruokaa, yhteistä aikaa ja lepoa, mutta kaikille joulu ei tule pöytään tai kuusen alle ilman apua. Olemme osallistuneet jo useana vuotena Jouluapua-yhteisön joulukamppikseen, jonka tarkoituksena on viedä hyvää joulumieltä vähävaraisiin perheisiin. Lähettelemme pieniä lahjoja lapsille paikkakunnasta huolimatta ja viemme jouluruokaa johonkin lähialueen perheeseen. Jos omat asiasi ovat sellaisella mallilla, että joulua riittää jaettavaksi edes hieman, Jouluapua on yksi mahdollisuus saada itsellekin hyvää joulumieltä ja auttaa tuntemattomia lähimmäisiä pyyteettömästi.

Kuulaan kauniita, lämminhenkisiä talvipäiviä toivotellen ❤ Jovelan Johanna

Ps. Meillä olisi tarve hankkia aggregaatti lähinnä tuvan pakastimen turvaksi. Olisiko jollain lukijalla/ kanssabloggaajalla suositella kohtuullista (hinta/koko/melu/käytettävyys) aggregaattia, joka tosiaan toimisi vain tarvittaessa varavirtana pakastimelle ja mahdollisesti porakaivon pumpulle sen verran, että saa vettä kaivosta sähkötkon aikaan?

Asiaa meille? Laita viestiä alla olevan lomakkeen kautta  ❤
Löydät meidät myös instagramista ❤

VIESTEJÄ

Nimi: Henna
Viesti: Ihana talvilevon aika! Kiireisen puutarhasesongin jälkeen tarvitsee kyllä useamman kuukauden aikaa palautua. Syyskylvöjä minäkin harrastin ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja laitoin maahan valkosipulia sekä palsternakan. Meillä ei kuivuus haitannut, vaan kylmyys ja sateet. Palsternakka ja porkkana jäivät sen takia pieneksi. Eikä valkosipulin koollakaan voinut kehua. Tomaatti kasvoi meilläkin hyvin. Mutta uusia kasvukausi jo mielessä! Ostin ensimmäistä kertaa sipulin siemeniä. Oletteko te koskaan kasvattaneet sipulia siemenstä? Mietin, että mitenkähän noin yleensä onnistuu. t. Henna
Vastaus: Tänä vuonna kyllä kokeilin omista siemenistä kasvattaa sipulia, mutta ei niistä mitään tullut :D Syy on kyllä ihan oma. Esikasvatin sisällä ja nostin hennot korret hetkeksi pois tieltä kaapin päälle ja unohdin ne sinne riittävän pitkäksi aikaa, jotta kuivuus teki tehtävänsä :D

Nimi: Satu - Tsajut
Viesti: Niin ihanan näköisiä kuvia taas <3 Meillä mökillä vakumoidaan mm. kalat. Suosittelen harkitsemaan vakumointia, kun teillä tulee satoa noin paljon pakkaseen. Sen avulla saa pakattua tiiviimmin ja se ilmeisesti antaa lisäaikaa pakasteille, kun ilma on poistettu pakkauksista.
Vastus: Vakuumi ois kyllä ihan tarpeellinen täällä ja joskus ollut mielessäkin. Ei olisi hullumpi hankinta ensi kaudelle ollenkaan!

Nimi: Harmaan torpan emäntä
Viesti: omenapuiden tuholaisten biotorjunnasta olisi kiva kuulla lisää :) Mukavaan talvea sinne Jovelaan <3
Vastaus: Luin jostain, en muista mistä, että urealiuoksella käsittely ennen pakkasia on yksi hyvä keino ennaltaehkäisyyn. Se tuhoaa puuhun jääviä tulevia ötökkäsukupolvia. Pisua ja vettä siis, 3 dl pisua ja 7 dl vettä, sillä suihkutellaan talvimunat tainnoksiin. Keväällä sitten joko omaa torjuntaliuosta vaikka Marttojen ohjeella https://www.martat.fi/marttakoulu/puutarha/kasvitaudit-ja-tuhoelaimet/kasvinsuojelua-kotikonstein/ tai tehokkaana pidettävää Nekon parafiiniöljypohjaista kevätruiskutetta. Tuo Nekon ruiskute on luomukelpoinen torjuntaliuos :)

Nimi: marketta
Viesti: Huikean sadon olette saaneet, vaikka tosiaan kesä oli haastavan kylmine kausineen, kuivuuksineen ja kaiken maailman haittaötököineen! Minulle joskus vuosia sitten joku blogiini kommentoinut vierailija suositteli tuon Huovisen Hamsterin lukemista. Sen netistä tilasinkin ja se on kyllä hauska!
Vastaus: Hamsterit on niin liikkis tarina ja kuunnelmanakin oikein hauska! Kannattaa kuunnella jos et ole vielä kuunnellut :)

Nimi: Kotivaaraska
Viesti: Ah, lunta - täällä ei ole edes virallinen ensilumi vielä saapunut, pakkasta kyllä pitelee ja on pimeää. Näissä illoissa on silti oma taikansa, kun käperrytään sisäaskareisiin joksikin aikaa, kunnes alkaa talven tohinat. Tiesitkö muuten, perunaakin voi esikeittää pakastimeen? Mikä sen parempaa, kuin uudet perunat joulupöydässä - tuli mieleeni tuokin, kun mainitsit sen kellarin puutteen. Tuo siemenpankki on kyllä tärkeä juttu, voivat joskus olla kultaakin kalliimpia.
Vastaus: Täällä tuli ensilumi ennätysaikaisin, yleensä jännätään vielä joulun alla saadaanko lunta jouluksi, vai tuleeko pelkkää vettä :D Ja kyllä vaan! Meillä on yleensä uusia pottuja esikiehautettuna jouluksi pakkasessa, mutta tänä vuonna ei ole. Popsittiin ahnaasti kaikki potut syksyyn mennessä joulupotut vallan unohtaen! No, pakastin onkin niin ääriään myöten täynnä, ettei sinne potut olisi mahtununeetkaan :D

Nimi: Emma
Viesti: Huh, onpas taas monta upeaa asiaa! <3 Ensinnäkin nuo siemenkakut, olen itse vaan tylsästi ostanut valmiita rasvatankoja mutta itse tekemällä saisi paremmin valikoitua raaka-aineiden alkuperän. Ja olisi tosiaan hienoa kasvattaa itse auringonkukkaa siemeniksi. Sain tänä kesänä yhden ainokaisen auringonkukan ja sekin nuutui ennen kuin sain edes kuvatuksi, saati siemeniksi asti. Ja nuo inkamaissit, voi juku miten voi kasvi olla kaunis! Eihän tuommoisia raaski syödä ollenkaan... Lisäksi on pakko todeta etten ole tiennyt että tomaattia voi pakastaa. En tajua miksi olen ollut tässä käsityksessä mutta jostain syystä olen luullut ettei moinen temppu onnistu. Meillä on muuten samantapaisia verhoviritelmiä, olen huomannut että myös kirppikseltä eurolla ostetut vanhat pussilakanat toimivat hyvin talviverhoina, blokkaavat näppärästi vetoa ikkunoista. Lipstikan siirtoa mietin muuten minäkin, täälläkin kellastui vaikka mielestäni paikka on kuitenkin puolivarjoinen. Suuret kiitokset tuosta puulämmityskoosteesta, olin itsekin kuullut tuon huhun noista steariinisytykkeistä, hyvä tietää että niitä voi hyvillä mielin käyttää :)
Vastaus: Siemenkakut ovat tavalliseen tapaansa menneet kuin kuumille kiville täällä. Ne on niin suurta herkkua tirpusille :) Esimaistiaiset on jo melkeen kokonaan syöty ja pari lisäkakkuakin on melkekin kokonaan syötyinä :D Oisko se ajatus siitä, ettei tomaattia voisi pakastaa perujaan sellaisesta, että joskus aikoinaan oikeen naisten lehdessä kirjoittivat, ettei tomskuja kannata pakastaa, koska ne sulaessaan menevät mössöksi. Ihan kun tomaattien ainoa rooli löytyisi salaatista sieviksi viipaleiksi tai lohkoiksi leikattuina! Pakastetut tomaatit ovat kuitenkin tosi käteviä ruoanlaitossa. Mitään muuta "haittaa" pakastuksesta tomaatille ei ole, kuin tosiaan se, että ne sulaessaan pehmenee, joka taas on etu niiden käyttötarkoitusta ajatellen ;) Itse en ollut kuullut tuosta huhusta, että steariinisytykkeet jotenkin rikkoisivat tulipesiä, mutta arvasin, että joku lukija varmaan on. Mihinköhän sellainen huhu on sitten perustunut, kun se ei ole kovin järjenmyötäinen ajatuksena. Steariini ja kynttilävaha haihtuu kuumuudessa puff ihan kuten kynttilää muutenkin polttamalla ja kun puu palaa tulipesässä, siellä on usean sadan asteen kuumuus, että jos se ei riko tulipesää, niin miten se steariini sitten sen tekisi. Noh, mutta huhupuheita vaan moinen ja nyt sellaiselta voi katkaista siivet :)

Nimi: Kaarina
Viesti: Ihana leppoinen postaus. Ihan voi kuulla puun rapinan tulipesissä ja nähdä linnut talikakkusten kimpussa. Caramelliassa jo kävin ehdottamassa omavaraisuuden tilalle/vaihtoehdoksi kotivaraisuutta. Kotivaraahan kehotetaan pitämään ja se ei ehkä herätä niin voimakkaita tunteita, kuin omavraisuus.
Vastaus: Tässä vuodenajassa on kyllä niin paljon omia ihania juttujaan :) palavan puun ääni ja tuntu on itselleni ehdottomasti sellaisia! Kaipa meissä on vielä niitä tulee tuijottajien jäänteitä nykyaikanakin ;) Kotivaraistelu on hauska sana ja todella tärkeä asia (ollaan juuri muutaman bloggaajan kanssa tekemässä juttua aiheesta), mutta kotivaraistelu se ei ehkä kuitenkaan kuvaile sitä, mitä esimerksiksi me haemme, eli sitä omavaraisempaa elämää. Kotivara on poikkeustilanteiden huomioimista omassa taloudessaan, johon toki omavaraisemmankin elämäntyylin voi kytkeä niiltä osin, että omavaraisemasta elämästä kiinnostuneilla tuppaa olemaan myös omaa satoa kaapeissa ja monella mahdollisuuksia tuottaa itsekin jotain kotivaraa, tavalla jos toisella ja se kotikin usein on sellainen, että sen olosuhteisiin poikkeustilanteissa voi vaikuttaa itse enemmän kuin esimerkiksi taloyhtiössä kaupungissa. Kotivara itsessään ei kuitenkaan sisällä ajatusta omavaraisemmasta elämästä, vaan pyrkii olemaan 72 h-viikoksi riittävä kodin perustarpeiden varmuusvara, johon kuuluu lääkkeistä alkaen paljon muutakin kuin ruokaa. Noin muuten en pidä pahana sitä jos keskustellaan omavaraisemmasta elämästä, vaikka se aiheuttaisi tunteita, kunhan osataan puhua toisia kunnioittaen ja ystävällisesti. Jos aihe itsessään kovin kuohuvia tunteita aiheuttaa, ehkäpä aihe on jostain syystä sitten vaan ärsyttää, kutsutaan sitä millä nimellä tahansa. Ehkäpä tunteiden nousun takana on sellainen totaalinen näkemys jossa mikään ei riitä ollakseen riittävää. Nykyaikana täysomavaraisuuden toteuttaminen on kuitenkin käytännössä likimain mahdotonta meidän leveysasteilla, eikä sellaista ollut edes agraariyhteiskunta-aikana. Aina on tarvittu jotain joltain toiselta :) Mutta, tuo sana kotivaraistelu, se on herttainen! Sitä voisi kyllä käyttää kotivara-aiheisiin liittyen, sillä kotivara-asioissa on omat puuhansa ja niille kuvaavaa sanaa ei oikein ole, paitsi nyt kun sellaisen keksit! <3

Nimi: Sorakukka
Viesti: Käsitteletkö tomaatteja mitenkään ennen kuin pakastat ne? Samaan hengenvetoon kysyn että mistä olet nuo pussit hommannut mihin olet ruokia pakastanut? Meillä on paljon vakuumeissa mutta se haittapuoli niissä on ettei niitä tahdo saada pestyä ja kuivattua kunnolla 🙄
Vastaus: Ei olla koskaan käsitelty mitenkään, katsottu vaan, että tomskun pinta on kuiva ja suorilla pakkaseen. Pakastuvat irtonaisina, jolloin niitä on myöhemmin helppo ottaa käyttöön justiinsa niin monta kappaletta kuin tarvitsee. Pussit ollaan hankittu Pakkaustukusta, joka myy nimestä huolimatta myös kuluttajille. Hinta-laatusuhde on kyllä hyvä, kun kunnon pusseja saa parilla eurolla 100 kpl! Me käytetään noita pusseja paljon ja ne voi tosiaan huuhtaista uudelleen käyttöön. Tässä suoralinkki pusseihin :) https://www.pakkaustukku.fi/tuotteet.html?id=22/63