SADOT SÄÄN ARMOILLA

Johan on ilmoja pidellyt! Kevääksi muuttunut puolen vuoden talvi teki loikan taaksepäin ja saimme kokea viikon sisällä sekä uuden hangen että käen kukunnan, joista ensimmäisen vierailu kesti onneksi vain vuorokauden. Sellaista se on tänä vuonna ollut, sahaavaa säätä ees ja taas, mutta nyt kevät on ottanut vallan, vaikka uutiset maalailevat vielä kerran saapuvaa takatalvea - tosin ei ehkä meidän suunnille täällä kasvuvyöhyke 1b:ssä. 

Tänään on toukokuun ensimmäinen sunnuntai ja siis jälleen kerran Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavarastelevien poppoon kimppa-aiheen aika. Aihe onkin sangen ajankohtainen, puhumme näet säästä ja sen sekä ilmaston vaikutuksista puutarhoihin. Lisäksi jutustelemme oman puutarhan lajikkeista ja määristä sekä lemppareista omissa puutarhoissamme.

Olen niitä lemppareitani maininnut niin monta kertaa, etten tohdi enää niitä laajemmin esitellä. mainitsen vain, että rakastan herukoita, palsternakkaa, fenkolia ja karviaisia, olen menettänyt sydämeni punamaltoisille Baya Marisa -omenoillemme, olen pöhkönä upean pinkkiin ja maukkaaseen tarhamaltsaan, ihan hulluna yrtteihin ja kauhean perso erilaisille perunoille. Meillä kasvaa yli sataa hyötykasvilajiketta pienessä puutarhassamme, eikä siellä kasva sellaisia, joista en pidä, vaikka supersuosikkeja onkin monta. Uusin villitykseni on monivuotinen ja ruokaisa merikaali, jota tulee meille tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Jos sen maku on lähelläkään kehuttua, tie suosikkilistalle on auki.

Aloitan tavalliseen tapaan kuulumisillamme. Juuri nyt on ihana aika puutarhassa, kun sitä on päästy vihdoin tässä viimeisen kahden viikon aikana laittelemaan. Luontokin on osallistunut puuhaan vahvalla energiallaan. Kaikkialla alkaa vihertää, kasveja nousee maasta - niin kylvettyjä kuin siellä uinuneitakin, lepakot lentävät jälleen hämärän saavuttua ja käkikin on tosiaan jo aloittanut laulunsa kilpaa kurkien ja joutsenten sekä pesäpuuhissaan kiirehtivien lintujen kanssa.

Näissä kuvissa pajut pukevat jo kesäkoreaa ylleen. Hiirenkorvat avautuivat lehdiksi kahdessa vuorokaudessa lämmön saavuttua. Ensimmäiset vihreät maalaavat nopeasti maisemaa.

Tässä on ensimmäisiä auenneita mustaherukan lehtiä ja oikealla ihanaa tuoksuköynnöskuusamaa, jonka kukintaa odotan joka vuosi innolla. Villinä kasvavat kuusamat ovat meillä todella vanhoja, mutta niin vahvoja ja kauniita. Ne suorastaan vyöryvät puutarha-aidan yli.

Viljelylaatikot on saatu siivottua, uutta multaa on lisätty, maata on ravittu ja kaikki viljelylaatikkokylvöt on tehty. Monivuotisista ensimmäisenä mullasta pilkistelivät ruohosipulit ja lipstikat.

Yksi raparpereista on jo sellaisessa vauhdissa, että ihan ihmetyttää. Peitin poloisen huhtikuun alussa, kun yöpakkasia oli vielä laajalti, ja nyt rapiksen varret ovat kasvaneet suojakuvun alla sellaiseen mittaan, että tuolta saisi pienen piirakankin jo, mutta en raaski. Oikealla on talviunilta herännyttä, uutta lehteä pukkaavaa mesimarjaa, joilla on nyt uusi koti. Mesimarjahan katoaa talveksi ja tekee sitten uudet lehdet keväisin.

Itse itsensä kylväneet tarhamaltsat ja palsternakat ovat nousseet mullasta. Palsternakkoja joutuu karsimaan rajusti. Niin tiiviiksi ryppäiksi ovat itsensä siementäneet syksyllä.

Kylvöpuuhiin on päästy itsekin niin viljelylaatikkolassa kuin muuallakin. Tässä on kylvetty uudelle lkylvörenkaalle erilaisia leikkokukkaseoksia. Minähän en ole mikään kukkaihminen siinä mielessä, että meillä olisi leikkokukkiakin kylvetty, mutta nyt kun saatavilla on kivoja leikkokukkasekoituksia eri teemoissa, niin innostuin niistäkin. Tuovat lisää pörriäisiä puutarhaan ja sehän tietää hyvää sadolle. Kun ruokapuutarhassa alkaa olla aikalailla vakiotilanne kasvatettavien suhteen, vaikka joka vuosi toki haluaa jotain uuttakin kokeilla, niin ajattelin, että nyt on hyvä aika laajentaa puutarhaoppipolkua myös kukkien saralle. Kepit tuossa renkaassa ovat muuten vain vinkkaamassa koirille, että viljelmän päällä ei saa tassutella. Jostain syystä juuri tämä uusi kylvörengasalue on tallattava, muut saavat olla rauhassa.

Tähän suureen rinkiin on kylvetty kukkaseoksia, jotka houkuttelevat pörriöisiä ja tuottavat siemeniä myös linnuille, kahta eri seosta siis sekaisin. Muuten tuossa renkaassa on pari matalaa happomarjaa, joiden pienet lehdet ovat upean punaisia sitten kun aukeavat, vanhassa pyykkipadassa herttavuorenkilpeä, joka kukkii jo, ja muutamaa muuta sekalaista kasvattia. Matalassa alustassa on patjarikkoa, joka kukkii kesäkuun tienoilla ja nuo suuremmat pensaat ovat onnenpensaita.

Onnenpensas on niin ihana! Se peittää oksansa keltaisiin kukkiin heti, kun lämpö lisääntyy. Pensas kukkii ensin ja luo sitten vihreät lehtensä vasta kukinnan jälkeen. Oikea puutarhan ilopilleri vielä karuhkossa keväässä! Ylemmissä ja alemmissa kuvissa on vain 2 vuorokauden ero. Kevät pukee värejä niin hurjaa vauhtia.

Uusia mansikkalajikkeitakin ollaan ehditty jo istutella. Tuossa viime vuonna sekalaisilla kukilla kuorrutetussa renkaassa saa nyt jatkossa olla mansikkaa. Mansikat ja ahomansikat, joista osa on kylvetty ja osa vielä sisällä esikasvatuksessa, saavat vallata patjarikon kanssa koko alueen.

Uusi hyötypuutarha-alue: monivuotiset

Etupihallamme on alue, joka on saanut olla oman onnensa nojassa villinä kaikki nämä vuodet. Nyt tämä alue valjastetaan hyötypuutarhakäyttöön. Alueen ideana on helppous, kierrätys ja monivuotisuus. Alueen keskellä on pähkinäpuu ja taustalla villejä hapankirsikkapuita sekä ikivanha omenapuu. Tuon päätyaidan eteen on nyt siirretty muualta 3 nuorta mustaherukkaa, 1 viherherukka ja sinne tulee vielä karukka, eli mustaherukkakarviainen. Tässä kuvassa ollaan vasta ryhtymässä puuhaan, eli menossa oli niin sanottu katselmus- ja lompsimisvaihe.

Tuo aita-alue on kevään ja kesän taitteessa hirmuisen soma paikka, kun aidan yli kurottelee villikirsikkaa ja syreeniä täydessä kukassa. Aita on tarkoituksella laitettu aikoinaan niin, että pensaikko jää sen taakse.

Kuten aina, kaikki tällaiset puuhat alkavat raivauksella. On haravointia, leikkelyä, kaivelua, kuopsuttelua ja loputon määrä kaikenlaisia bioryönäkasoja. Melkoista huhkimista, mutta mukavaa sellaista. Tätä aluetta tehdään pala palalta ja siellä hyödynnetään paljon sellaista, mitä on jo olemassa. Tässä esimerkiksi tuunaillaan alelaarimaalilla muovisia hylkyruukkuja. Meillä on joitain erilaisia suuria ruukkuja, jotka eivät silmää hivele, mutta suihkimalla ne samalla värillä, ne kelpaavat kyllä!

Maali imitoi ruostetta ja elää valon mukaan. Jättiruukkulan alle laitettiin jäämäpala biohajoavaa katekangasta ja trukkilava, joka muuntuu vielä myöhemmin. Sitten vielä kunnon kerros kuorikatetta ja pensasmustikat pääsivät uuteen kotiin virkistettyihin jättiruukkuihin tuoreeseen rodo-havumultaan. Toivottavasti ymmärtävät osoittaa kiitollisuutta tekemällä muhkean sadon, eivätkä kiukuttele muutosta välivuodella.

Kerron tuosta alueesta myöhemmin lisää, kun puuhat etenevät, mutta sinne on tosiaan tarkoituksena laittaa ja keskittää pääasiassa vain monivuotisia kasveja. Jo mainittujen (pensasmustikat, kirsikat, hasselpähkinä- ja omenapuu, herukat) lisäksi alueelle tulee mm. parsaa, maa-artisokkaa ja karhunvadelmaa (jotka siirretään sinne muualta), mesimarjat (jotka on jo siirretty sinne), merikaalia, monivuotisia yrttejä ja sipuleita ja sen sellaisia. Lisäksi kylvän sinne kukkaa ja siementuottajia, jotka saavat toimia siementehtailijoina kaikessa rauhassa. Jos onni on myötä ja säät sallivat, saan tuolle alueelle myös auringonkukka-alueen, josta on iloa sekä silmälle, että suulle paahdettujen auringonkukansiementen merkeissä. Uuden alueen myötä pääpuutarha-alueen viljelylaatikkola muuttuu hiljalleen vaihdokasviljelyalueeksi ja tämä uusi alue saa sitten kannatella useita monivuotisia kasvattejamme.

Sadot sään armoilla

Oi voi, sitähän se on. Säiden salliessa tehdään puutarhatöitä ja saadaan satoa. Tämä kevät on ollut raskas. Talvi tuntui kestäneen puoli vuotta, sillä se tuli aikaisin, eikä millään meinaa irrottaa otettaan. Täällä Lounais-Suomessa, kasvuvyöhykkeellä 1b, jossa kevät on yleensä aikainen ja lämmin, on ihan tosissaan saanut pelätä takatalven haittoja, kun osa kasveista on lähtenyt jo kasvuun ja yöpakkaset kiristyivät yllättäen. Nuoria taimia on peitelty hallaharsoihin ja aikaisin mullasta nousseita monivuotisia suojattu suojakuvuilla. Toissa keväänä meillä oli tavalliseen tapaan aikainen ja lämmin kevät. Luumupuu ehti kukintaan jo ennen, kuin pörriäiset olivat puuhissaan. Liian aikainen ja lämmin kevät ei sekään ole hyvä, jos pölyttäjät eivät vielä ehdi aloittaa työtään. Ei pörriäisiä, ei satoa.

Kevät on meillä usein kuiva. Se on haastavaa silloin, kun kylvettyjen siementen pitäisi itää. Siemenpussin "pidä kylvös kosteana" vaatii monesti pieniä sirkustemppuja. Nykyään, kun kylvämme siemeniä, tulee automaattisesti lisättyä kylvökerrokseen biohiiltä tai luonnonmukaisia, biohajoavia kastelukiteitä. Tänä vuonna käytämme myös jonkin verran lampaanvillakatetta multakerroksessa, ei siis kylvöksen päällä, vaan alla. Lampaanvillakate nimittäin toimii erittäin hyvin kosteuden ylläpitäjänä. Jotkut siemenet, esimerkiksi palsternakka, ovat sellaisia, että ne kerta kaikkiaan kieltäytyvät yhteistöstä, jos kylvön kosteus ei ole kohdallaan ja kylvösmaa kuivahtaa.

Sateettomat ja kuumat kesät - niitä on pisannut. Tuo kastelu on varmasti meillä yksi tärkeimmistä puutarhasuunnittelun kulmakivistä. Onneksi hyötypuutarhassa ollaan oltu sillä tavalla kaukaa viisaita, että kaikki kasvatettavat sijoittuvat siten, että ne voi kastella sadettajalla sen sijaintia vain muutaman kerran siirtämällä. Pahimmillaan 7 viikkoa kestäneiden sateettomien kesäkausien aikana on aivan mahdoton ajatus, että kasteluvettä kannettaisiin käsin. Kasteltavaa on paljon ja kasvit tarvitsevat paljon vettä. Tuo uusi aluekin on mitoitettu sillä tavalla kompaktiksi, että hyvällä sadettajalla sen saa kasteltua sadettajaa siirtämättä.

Koska kasteluasiat ovat meillä niin oleellisen tärkeitä, olen kirjoittanut aiheesta aiemmin jutun, jonka voit lukaista täällä, jos asia kiinnostaa. Siitä löytyy tietoa kastelun tarpeesta ja vaikkapa siitä, kauanko sadettajalla täytyy tohottaa, jotta kasvit ovat saaneet riittävästi vettä. 

Kuumina kesinä myös itse paahde on aiheuttanut harmeja. Kasvihuoneessa on ollut pakko laittaa varjostuskangasta kattoon ja avomaallakin esimerkiksi kurpitsan nuoret taimet suojata varjostamalla. Viime alkukesästä kurpitsalassa menasi tulla täystuho, kun totuttelusta huolimatta taimet kärvistelivät paahteessa. 

Omavaraisteleva puutarhuri satoineen on siis kirjaimellisesti säiden armoilla, mutta kun tuntee oman puutarhansa tarpeet ja olosuhteet, säiden ailahteluihin ja ominaisuuksiin voi vaikuttaa ennalta. Meillä se tosiaan näkyy esimerkiksi siinä, että pyrimme vaikuttamaan maa-aineksen koostumukseen siten, että maa pitää kosteutta yllä ja luovuttaa vettä kasveille tasaisesti silloinkin, kun paahde on kova ja pilvet eivät tarjoile vettä lainkaan. Toisaalta myös hyvä kastelukalusto helpottaa hommia, enkä tarkoita mitään kalliita ja moniteknisiä laitteita, vaan ihan yksinkertaisia juttuja, kuten kelautuvat letkut ja sadettajat, jotka helpottavat työtä ja riittävä määrä sadevesitynnyreitä tai -kuutioita kattamaan vesitarvetta silloin, kun vettä ei tule taivaasta - varsinkin jos ei ole omaa kaivoa tai se on altis kuivumiselle hellekausien aikana.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Ulkona hääräillään töiden lomassa. Tänä vuonna kunnioitettavaan 17:sta vuoden ikään pääsevät seniorikoiratkin saavat taas kulkea vapaasti sisälle ja ulos, kun ulko-ovea voi lämmön myötä pitää päivisin auki. Sisällä puuhaillaan vähemmän. Tosin pakastinta on joutunut tyhjentelemään, jotta siellä olisi tilaa, kun uusi satokausi alkaa tarjota antejaan. Viimeisiä puolukoita on hillottu ja pian olisi tarkoitus laittaa hieman likööriä tulemaan osasta viime kesän puutarhamarjasatoa, jota on pakkasessa. Same old, same old, kuten maailmalla sanotaan. Vuodet vaihtuvat, puuhat jatkuvat samoina.

Vaan mitäpä kuuluu muille mainioille omavaraistelijoille? Sen saat tietää tänään 5.5.2024, kun vierailet seuraavien kirjoittajien luona:

UUSIMPIA JULKAISUJA