Paljonko maata tarvitaan ruokaomavaraisuuteen ja miten hyötypuutarha perustetaan? Tästä julkaisusta löytyy täsmätietoa ja vinkkejä helppoon ja rikkaruohottomaan kasvimaahan kumppanuuskasvit huomioiden. Julkaisu on osa Suuntana omavaraisuus -blogiringin julkaisusarjaa, jossa tällä kertaa teemana on vinkit kasvimaan perustamiseen, maanparannus ja aitaaminen. 

Kirjoitus on julkaistu alun perin 12.4.2019.

Paljonko maata tarvitaan omavaraisuuteen?

Aloitan kysymyksellä, johon ei löydy helppoa tai yhtä ja oikeaa vastausta, mutta jota varmaan kukin omavaraisempaa elämää suunnitteleva pohtii jossain vaiheessa suunnitelmiaan. Oman maan tarve ruokatuotannon osalta riippuu monesta seikasta, kuten talouden koosta, kulutustottumuksista ja paikan sijainnistakin. Koto-Suomessa etelän puutarhuri saattaa esimerkiksi ehtiä saada samasta paikasta kaksi satoa, kun pohjoisemmassa on tyydyttävä yhteen. Pelkkä maan-alueen koko ei takaa mitään, sillä sato voi yhtälailla menestyä kuin menehtyä vaikkapa sääolosuhteista johtuen. Kysymys oman maan tarpeesta omavaraisempaa elämää suunnitellessa on kuitenkin niin oleellinen, että otan esimerkiksi "neljännes eekkerin omavaraisuus" lempinimellä tunnetun The backyard homestead -kirjan, jonka on kirjoittanut puutarhatoimittaja, orgaaninen viljelijä Carleen Madigan. Kirja on amerikkalainen ja pohjautuu Carleen Madiganin oman, Amerikan koillisrannikolla Massachusettsissa sijaitsevan tilan kautta syntyneisiin kokemuksiin. Hänen tilallaan kesä on lämmin, jopa kuuma ja pakkaslukemiin yltävä talvi kestää joulukuusta maaliskuulle. Vuoden keskilämpötila on + 10 C. Vertailuna vuoden keskilämpötila meillä täällä Lounais-Suomessa on +6 C.

Kirjassa The backyard homestead Carleen Madiganin mukaan nelihenkinen perhe tarvitsee ruokatuotantoaan varten neljännes-eekkerin (n. 1000 m2) kokoisen tontin, jonne esimerkin mukaan mahtuu kasvi- ja yrttimaat, pieni viljelyala vehnälle, asukkaiden koti ja terassialue, kesäsikala, ympärivuotinen kanala, kanitarha, 2 mehiläispesää, puutarhavaja, hedelmäpuut, marjapensaat ja kompostointialue.

Tämän tuhannen neliön tontin satoennuste kirjan mukaan on seuraava:

n. 23 kg vehnää (8x15 m viljelys)
n. 270 kg hedelmiä
n. 900 kg vihanneksia (12 kasvimaata koossa 1,2x2,5 m)
n. 11-34 kg pähkinöitä
45 kg hunajaa (2 mehiläispesää)
1400 kananmunaa (12 kanaa)
n. 127 kg sianlihaa (2 possua)
sekä kanan ja kanin lihaa

1000 neliön esimerkkitilaan ei mahdu maitokarjaa, mutta kirjan seuraavalla sivulla tila tuplataan n. 2000 m2 -kokoiseksi, jolloin omavaraistilalle mahtuisi kirjan mukaan 2-3 vuohta laitumineen ja karjatiloineen. Ehdotelmasta puuttuu maininta rasvoista. Ehkäpä ajatuksena on puristaa itse öljyä pähkinöistä, käyttää ihraa paistinrasvana ja tietenkin kirnuta itse voita silloin kun taloudessa on vuohia tai lehmä.

Omavaraisempi vai omavarainen?

Pitkälle viety ruokaomavaraisuus on tietenkin mahdollista myös Suomessa, mutta vaatii hyvän suunnitelman, sinnikkyyttä, tahtoa, harjoittelua, tietoa ja taitoa sekä tilaa säilöä satoaan ja kärsivällisyyttäkin, sillä luonnolla on oikkunsa. Täysvaltainen ruokaomavaraisuus on jo niin suuri haaste, ettei sellaiseen monikaan lähde, sillä kotimaassa on vaikeaa tuottaa kaikkea tarvittavaa, joten ruokavaliota ja mielihaluja tulisi muokata oman sadon mahdollisuuksien mukaiseksi, puhumattakaan siitä, että puutarhassa tarvitaan monenlaisia tarvikkeita, joiden valmistaminen itse ei käy ihan tuosta noin vaan. Ei se mahdotonta ole, mutta vaatii harjaantumista. Meillä esimerkiksi isäntä voi tehdä ja tekeekin itse työkaluja takomalla, mutta siinäkin pitää olla rautaa, mitä takoa. Muutama ensimmäisenä mieleen nouseva ruokaan itseensä liittyvä haaste on esimerkiksi kahvi ja suola, jota tarvitaan säilöntäänkin. Niitä on hankalaa tuottaa itse. Suomen vähäsuolaiset merivesialueet eivät kannusta suolan erotteluun ja kahvipensaista sadon saaminen on sekä vaikeaa, että ajallisesti haastavaa, sillä meidän leveysasteilla riittämätöntä aurinkoa tulisi olla tarjolla enemmän, kahvipensaalle tulisi tarjota kalkkivapaata vettä ja suotuisissakin olosuhteissa kahvipensaan sato vie kuusi vuotta. Kyllä siinä ehtisi kahvihammasta kolottaa tai ehkäpä koko kahvi jäädä unholaan, ellei sitten harjoita vaihtotaloutta ja vaihda naapurin kanssa kopallisen pottuja pussilliseen kahvijauhetta.

Kasvattamalla ainakin osan ruoastaan itse, elää mukavasti osaomavaraisessa taloudessa ja taitojen kehittyessä voi aina laajentaa puuhiaan haluamaansa mittaan. Omavaraisempi elämä on mielenkiintoista ja antoisaa, ja sen kulmakivenä on kyllä hyötypuutarha, joten käydään itse asiaan!

Kumppanuuskasvit ja torjuntakasvit

Oikeat kumppanuuskasvit ovat tärkeitä puutarhassa, ja niistä soisi puhuttavan enemmänkin selkein esimerkein. Oikea kumppanuuskasvi suojelee kaveriaan tuholaisilta, jakaa ravinteet vaiheittain oikeaan aikaan, ja parhaimmillaan vielä parantaa kumppaninsa makua. Esimerkiksi piparminttu kasvatettuna samassa kasvimaassa perunan kanssa parantaa perunan makua ja salvia porkkanamaalla karkottaa porkkanoiden tuholaishyönteiset.

Suosittelen lämpimästi lukaisemaan läpi aiemman kirjoituksen Puutarhasoturit, jossa olen koonnut yhdeksi jutuksi mahdollisimman paljon torjuntakasveja ja yrttejä sekä biologisen torjunnan välineitä yhteen koosteeseen. On paljon helpompaa torjua uhat ennalta, kuin joutua korjaamaan syntyneitä tuhoja tuholaisten saavuttua, saati joutua käyttämään myrkkyjä pelastaakseen kasvimaansa.

Kumppanuuskasveja

Seuraavat pallot edustavat kumppanuuskasveja ja huonoja naapurivalintoja. Keltaisessa pallossa on kohdekasvi ja vihreissä kyseisen kasvin parhaat kumppanuuskasvit. Musta pallo taas kertoo mitä ei kannata kasvattaa kohdekasvin kanssa. Tässä ei suinkaan ole kaikki mahdolliset kumppanuuskasvit, sillä tein valintoja pitkälti oman kasvimaamme ja yleisyyden kriteereillä. Lisäksi joidenkin kumppanuuskasvien kohdalla on löytynyt eriäviä näkemyksiä, ja sellaisen kohdalla olen jättänyt kasvin kokonaan pois.

Keltainen: kohdekasvi ❤ Vihreät: kohdekasvin kumppaneita ❤ Musta pallo: huono kumppani ❤

Keltainen: kohdekasvi ❤ Vihreät: kohdekasvin kumppaneita ❤ Musta pallo: huono kumppani ❤

Keltainen: kohdekasvi ❤ Vihreät: kohdekasvin kumppaneita ❤ Musta pallo: huono kumppani ❤

Kylvö- & istutusetäisyys

Siemenet olisi hyvä kylvää siemenpussin suosituksen mukaiseen syvyyteen. Liian syvälle kylvettyjen siementen taimet eivät ehkä jaksakaan puskea mullan läpi ja liian ohuelti peitellystä siemenestä voi tulla heikkokasvuinen taimi. On myös siemeniä, joita ei peitetä mullalla ollenkaan, sillä ne itävät vain auringossa. Siemenpussin infojen lukeminen siis kannattaa, ja jos aikoo säästää itse siemeniä myöhemmin omasta sadostaan, kannattaa jo kylvövaiheessa laittaa muistiin kyseisen lajikkeen tärkeät tiedot.

Jotta kasvit voisivat hyvin, niillä on myös oltava tilaa kasvaa. Joskus etäisyyksien mittaaminen on hieman turhauttavaakin ja siemeniä sekä taimia tulee roiskittua maahan silmämääräisesti. Yksi hauska tapa selvitä kylvöistään ja istutuksistaan helpommalla, on käyttää muffinssivuokaa! Vuoka painetaan maahan, siemenet kylvetään kuoppiin ja peitetään maalla. Tässä meidän vuoassa kuppien välit ovat 8 cm, oikein sopivia monelle kasvatettavalle.

Rikkaruohoton kasvimaa

Rikkakasvien torjunta onnistuu parhaiten nyppimällä rikkakasvit pois heti kun ne ilmestyvät mullasta. Joskus vaan on kovin vaikeaa päätellä mikä pienistä taimista on toivottu kasvi ja mikä rikkakasvi. Meillä on kerran käynyt niin, että olen nyppinyt rikkakasviksi luulleeni taimet pois ja jättänyt kasvatuslaatikkoon taimet, joita luulin porkkanan taimiksi. Väärinhän se meni ja kylvö piti uusia. Tuon muutaman vuoden takaisen harmillisen erheen vuoksi kehittelin meille siemenrengasviljelyn.

Siemenrengasviljelyn ideana on se, että kasvimaa tai kasvatuslaatikko täytetään siemenen istutusetäisyydet huomioiden vessapaperirullan hylsyistä leikatuilla renkailla. Kunkin renkaan keskelle tipautetaan pari siementä, siemenet peitetään mullalla ja odotetaan taimien kasvua. Renkaiden avulla on helppoa päätellä mikä mikin taimi on. Jos pikkuinen taimi kasvaa renkaan ulkopuolella, se on rikkakasvi ja nyppäistään heti pois. Jos taimi kasvaa renkaan sisällä, muttei sen keskellä, saatetaan odottaa hetki, jotta nähdään mitä renkaan keskelle nousee. Joskushan siemen voi hieman siirtyä peittelyvaiheessa, mutta hyvin pian kuitenkin huomaa mikä mikin on.

Siemenregasviljelyn myötä meillä on likimain rikkakasvivapaat kasvatuslaatikot, sillä rikkakasvit poistetaan heti kun niitä näkee. Rikkakasvien poistoon ei mene käytännössä juuri lainkaan aikaa - riitää kun ohi kulkiessaan nappaa ei-toivotut taimet pois. Homma ei pääse riistäytymään käsistä ja rikkakasvit eivät pääse leviämään.

Vuoroviljely

Vuoroviljelyssä samoja kasveja ei kasvateta samassa paikassa vuodesta toiseen, vaan kasvien paikkaa vaihdellaan eri satokausina. Vuoroviljelyn tarkoituksena on ehkäistä tuholaisten ja tautien lisääntymistä, lisäksi vuoroviljely rikastuttaa maata ja parantaa maan rakennetta. Edellisen satokauden kasvatti on käyttänyt maata omalta osaltaan seuraavan vuoden kasvateille suotuisasti. Vuoroviljelyssä puhutaan 4-vuotisesta kierrosta, jolla tarkoitetaan sitä, että kasvimaan kasvatettavat jaetaan 4:n kasvatusryhmään (palstaan) seuraavasti:

a) Paljon ravinteita tarvitsevat mm. kaalit, purjo, kurkku kesäkurpitsa ja kurpitsat (1).
b) Kohtalaisesti ravinteita tarvitsee juurekset, sipulit ja salaatit (2).
c) Vähän ravinteita tarvitsee peruna ja maissi (3).
d) Ravinteita lisäävät ja typpeä keräävät mm. pavut ja herneet sekä hunajakukka ja veriapila (4).

Maanparannus

Edellinen satokausi syö ravinteita maasta, ja kasvimaan multaa tulee huoltaa vuosittain, eli tehdä uudelle kasvimaalle maanparannus. Maanparannuksen voi tehdä esimerkiksi lisäämällä olemassa olevaan kasvualustaan:

Puutarhamultaa 10-20 /m2
Kompostimultaa: max. 50 litraa /m2
Tuhkaa tai kalkkia 1 dl/ m2 (puutuhka on kalkkia tehokkaampi ja ravinteikkaampi lannoite)
Kuivuuden estäjäksi: savirouhetta tai biohiiltä.

Pähkinänkuoressa

1. Älä haukkaa liian suurta palaa kerralla - aloita maltillisesti ja valitse hyötypuutarhan kasvatit sen mukaan mitä taloudessa tulee hyödynnettyä. Puutarharuokahalun ja -kokemuksen kasvaessa lisää kasveja ja laajenna alaa.
2. Suunnittele hyvin. Hyvin suunniteltu on todellakin puoliksi tehty, ja puoliksi vähemmän jatkossa kun vältyt monilta haasteilta kokonaan.
3. Ota huomioon kumppanuus- ja torjuntakasvit - niiden avulla selviät myöhemmin niin paljon helpommalla kasvimaasi hoidossa.
4. Älä laista pohjatöissä, vaan valitse oikea kasvatuspaikka ja maalaatu kasvatettavillesi, jotta sato onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla.
5. Poista rikkakasvit heti niiden ilmestyessä.
6. Nauti hyötypuutarhastasi!

Jovela on kasvuvyöhykkeellä 1b sijaitseva, 150-vuotias vanhan tilan entinen päärakennus, jossa ei ole viemäröintejä tai juoksevaa vettä. Jovelassa eletään yksinkertaista arkea mahdollisimman paljon itse tehden. ❤

Ohessa muutama tähän aihepiiriin sopiva meidän tekemä juttu:

Multaa maan kultaa (asiaa mullan menekistä, eri multalaaduista ja mm. miten sekotetaan itse yrteille sopivaa, hiekkavaa multaa).
Hulluna humukseen (asiaa kompostoinnista).
Helpot puulaatikot (kuvitettu ohje todella helppoihin ja nopeisiin puulaatikoihin, joita voi käyttää monella tapaa, myös kasvatuslaatikkoina).
Viedään tuhkat uunista (puutuhkan käyttö mm. lannoitteena puutarhassa ja tehokkaana puhdistusaineena).
Hauskat siemenpommit (kukkivan puutarhan voi perustaa näinkin!).
Puutarhasoturit (asiaa biologisesta torjunnasta yrttien, kukkien ja hyönteisten avulla).
Itse tehdyt siemennauhat (tee siemennauhoja kumppanuuskasvit huomioiden!)
Istutusnokat (Kuvitettu DIY-ohje astetta veikeämpään istutuspuikkoon)
Ikioma sieniviljelmä (rihmastotapeilla aloitettava kunnon sieniviljelmä hyötypuutarhaan)

Menestyksekästä satoa toivottaen ♥ Jovelan Johanna

Omien kokemuksien lisäksi tietoa ammennettiin mm. seuraavista teoksista: The backyard homestead: Carleen Madigan, Keittiöpuutarhuri: Lena Nilsson,The New Complete Book of Self-Sufficiency: John Seymour, Unelma omavaraisuudesta: Maria Österoker sekä Kotipuutarha, Hyötykasviyhdistys, Marttakoulu, Turun Sanomat (koti/puutarha).

Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista ♥