Paljonko maata tarvitaan
ruokaomavaraisuuteen ja miten hyötypuutarha perustetaan? Tästä
julkaisusta löytyy täsmätietoa ja vinkkejä helppoon ja rikkaruohottomaan
kasvimaahan kumppanuuskasvit huomioiden. Julkaisu on osa Suuntana
omavaraisuus -blogiringin julkaisusarjaa, jossa tällä kertaa teemana on
vinkit kasvimaan perustamiseen, maanparannus ja aitaaminen. Kirjoitus on julkaistu alunperin 12.4.2019.
Aloitan kysymyksellä, johon ei löydy helppoa tai yhtä ja oikeaa vastausta, mutta jota varmaan kukin omavaraisempaa elämää suunnitteleva pohtii jossain vaiheessa suunnitelmiaan. Oman maan tarve ruokatuotannon osalta riippuu monesta seikasta, kuten talouden koosta, kulutustottumuksista ja paikan sijainnistakin. Koto-Suomessa etelän puutarhuri saattaa esimerkiksi ehtiä saada samasta paikasta kaksi satoa, kun pohjoisemmassa on tyydyttävä yhteen. Pelkkä maan-alueen koko ei takaa mitään, sillä sato voi yhtälailla menestyä kuin menehtyä vaikkapa sääolosuhteista johtuen. Kysymys oman maan tarpeesta omavaraisempaa elämää suunnitellessa on kuitenkin niin oleellinen, että otan esimerkiksi "neljännes eekkerin omavaraisuus" lempinimellä tunnetun The backyard homestead -kirjan, jonka on kirjoittanut puutarhatoimittaja, orgaaninen viljelijä Carleen Madigan. Kirja on amerikkalainen ja pohjautuu Carleen Madiganin oman, Amerikan koillisrannikolla Massachusettsissa sijaitsevan tilan kautta syntyneisiin kokemuksiin. Hänen tilallaan kesä on lämmin, jopa kuuma ja pakkaslukemiin yltävä talvi kestää joulukuusta maaliskuulle. Vuoden keskilämpötila on + 10 C. Vertailuna vuoden keskilämpötila meillä täällä Lounais-Suomessa on +6 C.
Kirjassa The backyard homestead Carleen Madiganin
mukaan nelihenkinen perhe tarvitsee ruokatuotantoaan varten neljännes-eekkerin (n. 1000 m2) kokoisen tontin, jonne esimerkin mukaan mahtuu kasvi- ja yrttimaat, pieni viljelyala vehnälle, asukkaiden koti ja terassialue, kesäsikala, ympärivuotinen kanala, kanitarha, 2 mehiläispesää, puutarhavaja, hedelmäpuut, marjapensaat ja kompostointialue.
Tämän tuhannen neliön tontin satoennuste kirjan mukaan on seuraava:
n. 23 kg vehnää (8x15 m viljelys)
n. 270 kg hedelmiä
n. 900 kg vihanneksia (12 kasvimaata koossa 1,2x2,5 m)
n. 11-34 kg pähkinöitä
45 kg hunajaa (2 mehiläispesää)
1400 kananmunaa (12 kanaa)
n. 127 kg sianlihaa (2 possua)
sekä kanan ja kanin lihaa
1000 neliön esimerkkitilaan ei mahdu maitokarjaa, mutta kirjan seuraavalla sivulla tila tuplataan n. 2000 m2 -kokoiseksi, jolloin omavaraistilalle mahtuisi kirjan mukaan 2-3 vuohta laitumineen ja karjatiloineen. Ehdotelmasta puuttuu maininta rasvoista. Ehkäpä ajatuksena on puristaa itse öljyä pähkinöistä, käyttää ihraa paistinrasvana ja tietenkin kirnuta itse voita silloin kun taloudessa on vuohia tai lehmä.
Pitkälle viety ruokaomavaraisuus on tietenkin mahdollista myös Suomessa, mutta vaatii hyvän suunnitelman, sinnikkyyttä, tahtoa, harjoittelua, tietoa ja taitoa sekä tilaa säilöä satoaan ja kärsivällisyyttäkin, sillä luonnolla on oikkunsa. Täysvaltainen ruokaomavaraisuus on jo niin suuri haaste, ettei sellaiseen monikaan lähde, sillä kotimaassa on vaikeaa tuottaa kaikkea tarvittavaa, joten ruokavaliota ja mielihaluja tulisi muokata oman sadon mahdollisuuksien mukaiseksi, puhumattakaan siitä, että puutarhassa tarvitaan monenlaisia tarvikkeita, joiden valmistaminen itse ei käy ihan tuosta noin vaan. Ei se mahdotonta ole, mutta vaatii harjaantumista. Meillä esimerkiksi isäntä voi tehdä ja tekeekin itse työkaluja takomalla, mutta siinäkin pitää olla rautaa, mitä takoa. Muutama ensimmäisenä mieleen nouseva ruokaan itseensä liittyvä haaste on esimerkiksi kahvi ja suola, jota tarvitaan säilöntäänkin. Niitä on hankalaa tuottaa itse. Suomen vähäsuolaiset merivesialueet eivät kannusta suolan erotteluun ja kahvipensaista sadon saaminen on sekä vaikeaa, että ajallisesti haastavaa, sillä meidän leveysasteilla riittämätöntä aurinkoa tulisi olla tarjolla enemmän, kahvipensaalle tulisi tarjota kalkkivapaata vettä ja suotuisissakin olosuhteissa kahvipensaan sato vie kuusi vuotta. Kyllä siinä ehtisi kahvihammasta kolottaa tai ehkäpä koko kahvi jäädä unholaan, ellei sitten harjoita vaihtotaloutta ja vaihda naapurin kanssa kopallisen pottuja pussilliseen kahvijauhetta.
Kasvattamalla ainakin osan ruoastaan itse, elää mukavasti osaomavaraisessa taloudessa ja taitojen kehittyessä voi aina laajentaa puuhiaan haluamaansa mittaan. Omavaraisempi elämä on mielenkiintoista ja antoisaa, ja sen kulmakivenä on kyllä hyötypuutarha, joten käydään itse asiaan!
3. Muotoile kasvatusalueet ja valitse keskenään sopivia kasveja kasvimaahan. Tarkista myös kasvien korkeudet ja suunnittele kasvimaa eri kasvattien korkeuden mukaan.
4. Tarkista kylvöaika ja kylvöetäisyydet siemenpussista, kuten myös taimien ulkoistutusaika mikäli käytät esikasvatettuja taimia. Kastele kasvatusalusta ennen siementen kylvöä.
5. Peitä siemenet siemenpussien ohjeiden mukaisesti. Osa siemenistä syvemmälle, osa vain kevyen multapeitteen alle. Joitain siemeniä ei peitetä lainkaan, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen.
6.Kastele viljelmä.
Kohopenkkien ja kasvatuslaatikoiden etuna on alueen siisteys ja helppohoitoisuus sekä kasvatusalustan lämpö. Kohopenkkejä voi rakentaa mm. olkipaalien avulla tai yksinkertaisesti tekemällä korkeita kasvatusvalleja.
Kasvatuslaatikot eli viljelyslaatikot ovat usein 80x120x20 cm kokoisia ja tehty joko lavakauluksista, itse tehdyistä laatikoista tai valmiina ostetuista viljelylaatikoista. Yhteen 20 cm korkeaan kasvatuslaatikkoon menee n. 3,5 pussia (a' 50 litraa) multaa. Piripintaan täytetyn kasvatuslaatikon vetoisuus on 192 litraa multaa. Korkeat viljelyslaatikot nielevät paljon multaa, mutta ovat selkäystävällisiä käytössä ja korkean laatikon voi täyttää osin puutarhajätteellä, joka maantuu aikanaan laatikkoon mullaksi. Lavakauluksia käyttäessä kannattaa selvittää miten lavakaulus on käsitelty, jotta kasvatuslaatikosta ei pääse imeytymään multaan kemikaaleja tai myrkkyjä. Kasvatuslaatikoiden käsittely pidentää niiden elinaikaa. Suosittuja puutarhaystävällisiä pintakäsittelyaineita ovat mm. Osmon EcoGarden ja itse sekoitettu pellavaöljy-tervaseos.
Oikeat kumppanuuskasvit ovat tärkeitä puutarhassa, ja niistä soisi puhuttavan enemmänkin selkein esimerkein. Oikea kumppanuuskasvi suojelee kaveriaan tuholaisilta, jakaa ravinteet vaiheittain oikeaan aikaan, ja parhaimmillaan vielä parantaa kumppaninsa makua. Esimerkiksi piparminttu kasvatettuna samassa kasvimaassa perunan kanssa parantaa perunan makua ja salvia porkkanamaalla karkottaa porkkanoiden tuholaishyönteiset.
Suosittelen lämpimästi lukaisemaan läpi aiemman kirjoituksen Puutarhasoturit, jossa olen koonnut yhdeksi jutuksi mahdollisimman paljon torjuntakasveja ja yrttejä sekä biologisen torjunnan välineitä yhteen koosteeseen. On paljon helpompaa torjua uhat ennalta, kuin joutua korjaamaan syntyneitä tuhoja tuholaisten saavuttua, saati joutua käyttämään myrkkyjä pelastaakseen kasvimaansa.
Seuraavat pallot edustavat kumppanuuskasveja ja huonoja naapurivalintoja. Keltaisessa pallossa on kohdekasvi ja vihreissä kyseisen kasvin parhaat kumppanuuskasvit. Musta pallo taas kertoo mitä ei kannata kasvattaa kohdekasvin kanssa. Tässä ei suinkaan ole kaikki mahdolliset kumppanuuskasvit, sillä tein valintoja pitkälti oman kasvimaamme ja yleisyyden kriteereillä. Lisäksi joidenkin kumppanuuskasvien kohdalla on löytynyt eriäviä näkemyksiä, ja sellaisen kohdalla olen jättänyt kasvin kokonaan pois.
Keltainen: kohdekasvi ❤ Vihreät: kohdekasvin kumppaneita ❤ Musta pallo: huono kumppani ❤
Keltainen: kohdekasvi ❤ Vihreät: kohdekasvin kumppaneita ❤ Musta pallo: huono kumppani ❤
Keltainen: kohdekasvi ❤ Vihreät: kohdekasvin kumppaneita ❤ Musta pallo: huono kumppani ❤
Siemenet olisi hyvä kylvää siemenpussin suosituksen mukaiseen syvyyteen. Liian syvälle kylvettyjen siementen taimet eivät ehkä jaksakaan puskea mullan läpi ja liian ohuelti peitellystä siemenestä voi tulla heikkokasvuinen taimi. On myös siemeniä, joita ei peitetä mullalla ollenkaan, sillä ne itävät vain auringossa. Siemenpussin infojen lukeminen siis kannattaa, ja jos aikoo säästää itse siemeniä myöhemmin omasta sadostaan, kannattaa jo kylvövaiheessa laittaa muistiin kyseisen lajikkeen tärkeät tiedot.
Jotta kasvit voisivat hyvin, niillä on myös oltava tilaa kasvaa. Joskus etäisyyksien mittaaminen on hieman turhauttavaakin ja siemeniä sekä taimia tulee roiskittua maahan silmämääräisesti. Yksi hauska tapa selvitä kylvöistään ja istutuksistaan helpommalla, on käyttää muffinssivuokaa! Vuoka painetaan maahan, siemenet kylvetään kuoppiin ja peitetään maalla. Tässä meidän vuoassa kuppien välit ovat 8 cm, oikein sopivia monelle kasvatettavalle.
Rikkakasvien torjunta onnistuu parhaiten nyppimällä rikkakasvit pois heti kun ne ilmestyvät mullasta. Joskus vaan on kovin vaikeaa päätellä mikä pienistä taimista on toivottu kasvi ja mikä rikkakasvi. Meillä on kerran käynyt niin, että olen nyppinyt rikkakasviksi luulleeni taimet pois ja jättänyt kasvatuslaatikkoon taimet, joita luulin porkkanan taimiksi. Väärinhän se meni ja kylvö piti uusia. Tuon muutaman vuoden takaisen harmillisen erheen vuoksi kehittelin meille siemenrengasviljelyn.
Siemenrengasviljelyn ideana on se, että kasvimaa tai kasvatuslaatikko täytetään siemenen istutusetäisyydet huomioiden vessapaperirullan hylsyistä leikatuilla renkailla. Kunkin renkaan keskelle tipautetaan pari siementä, siemenet peitetään mullalla ja odotetaan taimien kasvua. Renkaiden avulla on helppoa päätellä mikä mikin taimi on. Jos pikkuinen taimi kasvaa renkaan ulkopuolella, se on rikkakasvi ja nyppäistään heti pois. Jos taimi kasvaa renkaan sisällä, muttei sen keskellä, saatetaan odottaa hetki, jotta nähdään mitä renkaan keskelle nousee. Joskushan siemen voi hieman siirtyä peittelyvaiheessa, mutta hyvin pian kuitenkin huomaa mikä mikin on.
Siemenregasviljelyn myötä meillä on likimain rikkakasvivapaat kasvatuslaatikot, sillä rikkakasvit poistetaan heti kun niitä näkee. Rikkakasvien poistoon ei mene käytännössä juuri lainkaan aikaa - riitää kun ohi kulkiessaan nappaa ei-toivotut taimet pois. Homma ei pääse riistäytymään käsistä ja rikkakasvit eivät pääse leviämään.
Vuoroviljelyssä samoja kasveja ei kasvateta samassa paikassa vuodesta toiseen, vaan kasvien paikkaa vaihdellaan eri satokausina. Vuoroviljelyn tarkoituksena on ehkäistä tuholaisten ja tautien lisääntymistä, lisäksi vuoroviljely rikastuttaa maata ja parantaa maan rakennetta. Edellisen satokauden kasvatti on käyttänyt maata omalta osaltaan seuraavan vuoden kasvateille suotuisasti. Vuoroviljelyssä puhutaan 4-vuotisesta kierrosta, jolla tarkoitetaan sitä, että kasvimaan kasvatettavat jaetaan 4:n kasvatusryhmään (palstaan) seuraavasti:
a) Paljon ravinteita tarvitsevat mm. kaalit, purjo, kurkku kesäkurpitsa ja kurpitsat (1).
b) Kohtalaisesti ravinteita tarvitsee juurekset, sipulit ja salaatit (2).
c) Vähän ravinteita tarvitsee peruna ja maissi (3).
d) Ravinteita lisäävät ja typpeä keräävät mm. pavut ja herneet sekä hunajakukka ja veriapila (4).
Edellinen satokausi syö ravinteita maasta, ja kasvimaan multaa tulee huoltaa vuosittain, eli tehdä uudelle kasvimaalle maanparannus. Maanparannuksen voi tehdä esimerkiksi lisäämällä olemassa olevaan kasvualustaan:
Puutarhamultaa 10-20 /m2
Kompostimultaa: max. 50 litraa /m2
Tuhkaa tai kalkkia 1 dl/ m2 (puutuhka on kalkkia tehokkaampi ja ravinteikkaampi lannoite)
Kuivuuden estäjäksi: savirouhetta tai biohiiltä (kuuluu mm. Viherpeukalot -verkkokaupan valikoimaan tuotenimellä Seramis ja Biohiili).
1. Älä haukkaa liian suurta palaa kerralla - aloita maltillisesti ja valitse hyötypuutarhan kasvatit sen mukaan mitä taloudessa tulee hyödynnettyä. Puutarharuokahalun ja -kokemuksen kasvaessa lisää kasveja ja laajenna alaa.
2. Suunnittele hyvin. Hyvin suunniteltu on todellakin puoliksi tehty, ja puoliksi vähemmän jatkossa kun vältyt monilta haasteilta kokonaan.
3. Ota huomioon kumppanuus- ja torjuntakasvit - niiden avulla selviät myöhemmin niin paljon helpommalla kasvimaasi hoidossa.
4. Älä laista pohjatöissä, vaan valitse oikea kasvatuspaikka ja maalaatu kasvatettavillesi, jotta sato onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla.
5. Poista rikkakasvit heti niiden ilmestyessä.
6. Nauti hyötypuutarhastasi!
Jovela on kasvuvyöhykkeellä 1b sijaitseva, 150-vuotias vanhan tilan entinen päärakennus, jossa ei ole viemäröintejä tai juoksevaa vettä. Jovelassa eletään yksinkertaista arkea mahdollisimman paljon itse tehden. ❤
Ohessa muutama tähän aihepiiriin sopiva meidän tekemä juttu:
Multaa maan kultaa (asiaa mullan menekistä, eri multalaaduista ja mm. miten sekotetaan itse yrteille sopivaa, hiekkavaa multaa).
Hulluna humukseen (asiaa kompostoinnista).
Helpot puulaatikot (kuvitettu ohje todella helppoihin ja nopeisiin puulaatikoihin, joita voi käyttää monella tapaa, myös kasvatuslaatikkoina).
Viedään tuhkat uunista (puutuhkan käyttö mm. lannoitteena puutarhassa ja tehokkaana puhdistusaineena).
Hauskat siemenpommit (kukkivan puutarhan voi perustaa näinkin!).
Puutarhasoturit (asiaa biologisesta torjunnasta yrttien, kukkien ja hyönteisten avulla).
Itse tehdyt siemennauhat (tee siemennauhoja kumppanuuskasvit huomioiden!)
Istutusnokat (Kuvitettu DIY-ohje astetta veikeämpään istutuspuikkoon)
Ikioma sieniviljelmä (rihmastotapeilla aloitettava kunnon sieniviljelmä hyötypuutarhaan)
Suuntana omavaraisuus on blogirinki, jossa kukin kirjoittaa omia kokemuksiaan ja vinkkejään omavaraisempaan elämään pyrkimisestä. Blogiringin jäsenet, joihin mekin kuulumme, julkaisevat yhteisen aihepiirin teemapostauksen kunkin kuun 1. maanantaina klo 09:00. Mukana on monenmoisia mahtavia ja maanläheisiä kirjoittajia, on kokeneita maatilalla eläviä, tavoitteensa alkutaipaleella olevia, vanhaa taloa kunnostavia ja kaupunkimaisemissa puuhailevia kirjoittajia, joita kaikkia yhdistää kiinnostus omavaraisempaan elämään. Instagramista löytyy blogiringin #suuntanaomavaraisuus -tunnisteella julkaistuja kuvia kunkin puuhista.
Suuntana omavaraisuus -blogiringin tähän aiheeseen, tällä kertaa osallistuvat blogit:
Tsajut
Sarin puutarhat
Metsäläisten elämää
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi
Kohti laadukkaampaa elämää
Urban Farming
Palokankaan pientila
Elämää korvessa
Korkeala
Maalaiskaupungin piha
Alussa oli Vehkosuo
Riippumattomammaksi
Torpan Tyttö
Sorakukka
Villa Koira
Ku ite tekee
Maatiaiskanasen Elämää
Luomulaakso
Stellan kolmas luonto
Rakkautta ja maanantimia
Harmaa torppa
Menestyksekästä satoa toivottaen ❤
Jovelan Johanna
Omien kokemuksien lisäksi tietoa ammennettiin mm. seuraavista teoksista: The backyard homestead: Carleen Madigan, Keittiöpuutarhuri: Lena Nilsson,The New Complete Book of Self-Sufficiency: John Seymour, Unelma omavaraisuudesta: Maria Österoker sekä Kotipuutarha, Hyötykasviyhdistys, Marttakoulu, Turun Sanomat (koti/puutarha).
Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta ❤
KOMMENTTEJA
Lähettäjä: Laura eli Javis
Kommentti: Tuo vessapaperinhylsyjen käyttö on loistava idea. Mun pitäisi ottaa se käyttöön kukkapenkeissäkin. Juuri kiskoin kaksi pientä syysleimun alkua irti ennekuin tajusin virheeni. 😭 Onneksi niitä jäikin vielä muutamia..
Vastaus: Voi ei! Mutta tuo siemenrengas on tosiaan niin simppeli ja todella niin toimiva juttu, että suosittelen! Meillä ei ole ollut mitään ongelmia sen enempää väärien poistojen kuin rikkaruohojenkaan osalta sen jälkeen kun aloin käyttää rinkuloita!
Lähettäjä: Korkealan Viheltäjä
Kommentti: Tunsin piston muistoista tuossa kitkin kylvetyt pois. Olen kitkenyt kukkapenkin pois vahingossa. Naapuri ehdotti silloin jos vaikka opettelisit yhden rikkaruohon vuodessa. Päädyin istuttamaan vain tulppaaneita.
Vastaus: Tekeville sattuu :D Mäkin yritin opetella rikkaruohoja yhden kesän, mutta hitsi miten on ihmisen muisti lyhyt. Seuraavana keväänä sitä on taas kuin ö aapisen lopussa arpomassa mikä mikin on ja jotkut rikkakasvit muistuttaa hämmästyttävästi toivottua tainta. Yksi rikkaruoho, en muista mikä se on, on ihan saman näköinen kuin porkkanan vasta maasta noussut taimi ja pitkän aikaa sen jälkeenkin imitoi porkkanaa. Ärsyttäviä valepukutyyppejä!
Lähettäjä: marketta
Kommentti: Olipas kattava tietopaketti! =D
Vastaus: Kiitos :) Toivottavasti siitä on iloa sinulle :)
Lähettäjä: Harmaan torpan emäntä
Kommentti: Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta :) yksi kysymys nousi mieleen tuosta 1000m2 omavaraistilasta eli se että missä siat saivat ruokansa?
Vastaus: Onpa hyvä kysymys! Mutta kirja ei siihen vastaa :( Nopea ajatus voisi olla perheen keittiöjäte, ruokaylijäämä ja puutarhaperkeet, mutta kirja tuonnenpana, sikojen kasvattamisesta lyhyesti kertovilla sivuillaan mainitsee, että ruokajätteen sijaan siat kehittyy parhaiten tasapainotetulla ruokavaliolla (eikä sitten kerro tarkemmin mitä se on), ja että ruokajäämää olisi hyvä antaa vain täydennyksenä. Kirjassa mainitaan, että possujen saapumisen ja niiden teurastuksen välinen aika on n. 120 vrk. Mun veikkaus on, että ajatuksena on ruokkia sikoja sen ajan kuten sikoja tulee ruokkia (jota ei siis avata mitenkään), ja ettei kirjan ajatuksena ylipäätään ole ihan 100% omavaraisuusaste. Tuo neljänneseekkerin käyttötila on vaan esimerkki mitä sen kokoisella tilalla mahdollistuu :)
Lähettäjä: Sanni / Riippumattomammaksi
Kommentti: Kiitos jälleen kerran ihan mahtavista vinkeistä! Kumppanuusviljely kiinnostaa todella paljon, täytyykin ottaa mallia tuosta havainnollistavasta kaaviosta tämän kevään kylvöihin.
Vastaus: Mulla on tuo kumppanuusviljely ajatuksen kanssa yhtenä teemana tänä vuonna ja erityisesti tuholaistorjunnan osalta. Meinaan myös kokeilla piparminttua yhdessä pottulaatikossa ja vertailla miten piparminttukumppani vaikuttaa siihen perunan makuun :D Jovelan koepuutarhasta, päivää :D
Lähettäjä: Ellu
Kommentti: Mahtava paketti tietoa! Kiitos!! Nuo rinkulat menee meillä heti käyttöön!
Vastaus: Kiitos :) Ja suosittelen! Ne on tosi auttavaisia apulaisia kasvatushommissa :)
Lähettäjä: Monika/ Elämää korvessa
Kommentti: Mielenkiintoinen tuo siemenrengasviljely! Täytyykin muistaa tuo, kun alkaa kyllästyttää joku kerta rikkaruohojen tunnistaminen.. Vuoroviljelyä mekin harrastetaan, unohdin tosin kirjoittaa siitä tekstissäni.. 😅 Hieno kirjoitus!
Vastaus: Nuo rinkulat on olleet meidän pelastus, joten suosittelen ;)
Lähettäjä: Maatiaiskanasen Elämää/Hillevi
Kommentti: Wautsi, mikä postaus! Ihan mielettömän paljon hyvää tietoa <3
Vastaus: Kiitos :) Ihanaa jos niistä on iloa muillekin!
Lähettäjä: Kotivaaraska
Kommentti: Mahtavan tietopaketin olet kasannut, nuo kumppanuuskasvit ovat ihan oleellinen osa viljelyä, kuten myös tuo viljelykierron toteutus. Jonkinlaista maa-alan tarve laskelmaa koetin joskus tehdä, monesta lähteestä etsin tietoa ja hyvin ristiriitaista sellaista oli lopputuloksena. Niinpä päädyin ajatukseen, että jostain aletaan ja lisätään tarvittessa :) Jokaisella on niin erilainen maanlaatu, ilmasto ja se kauden sää, että joka vuosi sato on lopulta ihan omanlaisensa. Mukavaa kevään jatkoa :)
Vastaus: Juuri niin! Mitään 1:1 aina toimivaa esimerkkiä ei taatusti ole olemassa. Nostin tuon esille jonain esimerkkinä, koska esimerkkejä ylipäätään on niin vähän saatavilla ja omavaraisempaa elämää vasta suunnittelevalle tuo maatarve on yleensä ihan hepreaa. Ainakin meille oli! Ei oikeen mitään käsitystä siitä, pitääkö olla maata sinne saakka minne silmä siintää vai miten sen kanssa on ;D
Lähettäjä: Satu - Tsajut
Kommentti: Ihanan kattava tietopakkaus. Ja tuhannen neliön tontin pohjapiirrokset ovat aina kiehtoneet minua. Niissä vain tunnutaan usein olettavan, että paljon asioita tulee oman tontin ulkopuolelta. Olisi kiva kuitenkin lukea kirjasta enemmän mielipiteitäsi ja ajatuksiasi.
Vastaus: Näinhän se on, eikä maa ja maa ole koskaan sama asia. Joitain esimerkkejä on ihan kiva olla saatavilla, että on edes joku käsitys miten paljon maata tarvitaan. Teen myöhemmin kirjaesittelyitä ja otan tuon kirjan siihen mukaan jossain vaiheessa. Tuo kirjahan ei sen enempää oikeastaan tuohon maatarpeeseen perehdy, vaan siirtyy käsittelemään yksittäisiä kasvatusaiheita. Kirjassa Omasta maasta on satoennusteita pr m2, mutta ainakin perunan osalta olin ihan eri mieltä. Siinä taisi olla perunalle satoennuste muistaakseni vaan kilon tai parin luokkaa.
Lähettäjä: Tuula/Maalaiskaupungin piha
Kommentti: Mahtava tuo pahvihylsy-idea ja kumppanuuskasvit ovat varmasti hyvä idea pienissä tiloissa viljellessä.
Vastaus: Se on todella toimiva juttu. Pääsee niin paljon helpommalla rikkakasvien kanssa. Nuo kumppanuuskasvihimmat ovat olleet kovasti tapetilla myös laajemmassa viljelyssä. Esimerkiksi rapsipelloilla on tehty tutkimuksia hyvin tuloksin houkutuskukkien käytöstä osana biologista torjuntaa, ja uumoilen, että kumppanuuksista tulee isompikin juttu nyt, kun ihmiset alkaa olla niin kiinnostuneita ja tiedostavia ruokansa alkuperästä myös torjunnan saralla :)
Lähettäjä: Stellan kolmas luonto
Kommentti: Noita pinta-alajuttuja olen itsekin blogissani miettinyt. On kuitenkin eri asia syökö vaikka lihaa kasvisten lisäksi ym. kuten mainitsitkin. Itselleni riittäisi jopa 150-200 neliötä, jos leipäviljoja ei lasketa.
Vastaus: Näin on! Ja toi sun oman tarpeen arvio kuulostaa osuvalta. Kirjassa Omasta maasta - omavaraisen puutarhurin käsikirja mainitaan esimerkkinä, että nelihenkinen perhe (2 aikuista, 2 teiniä) tarvitsee 500 m2 kasvimaata, jotta itse viljeltyjä kasviksia riittää perheeseen koko vuodeksi. Siinä varmaan puhutaan sekasyöjistä, mutta neliömäärä on kuitenkin 125 m2 per perheenjäsen, jos sato onnistuu ;)
Lähettäjä: Sorakukka
Kommentti: Olen syyllistynyt tuohon väärän kasvin kitkentään itsekkin. Minä nyppäsin pois mustajuuret ja mietin että mikä ihmeen heinä näin tasaisin välein oikein kasvaa.
Vastaus: ;D Vain tekeville sattuu ja onneksi vahingoista oppii :)
Lähettäjä: Kaarina
Kommentti: Jäin miettimään tuota kasvimaakiertoa, kun maanparannuskasvien jälkeen tulevat vähän ravinteita tarvitsevat kasvit. Eikö siihen pitäisi tulla paljon ravinteita tarvitsevia kasveja? Toinen asia mikä pistisilmään on tapasi puhua lajikkeista vaikka ilmeisesti tarkoitat lajeja. Porkkana ja punajuuri ovat lajeja ja niillä on erilaisia lajikkeita. T: Maanviljelijä
Vastaus: Voi ristus! Kiitos kun huomasit ja laitoit viestiä! Tekstiosuudessa tuo kierto oli oikein, mutta kuvassa oli mulla käynyt moka ja väärä numero oli mennyt väärään lootaan. Korjasin sen nyt heti. Iso kiitos sinulle tarkkaavaisuudesta! :) Tuossa lajike/laji -jutussa tarkoitin nimenomaan lajiketta :) Itselläni on käynyt niin, että esimerkiksi tomskujen siemeniä säästäessä en ole muistanut kirjata kunkin lajikkeen nimeä ja ominaisuuksia ylös, ja niin jännää kun ylläritomskujen kasvattelu onkin, olisi ollut hyödyllisempää laittaa ylös mitä lajiketta missäkin nyssäkässä olikaan ;)
Kaupungista maalle muutettuamme olen usein pohtinut onnellisuuteen ja mielenrauhaan liittyviä asioita ja keskustelemme aiheesta säännöllisesti myös samalla tavalla askeettisemmin elävän ystäväni kanssa. Mikä saa ihmisen onnelliseksi ja mikä luo meille mielenrauhaa? Missä tilanteessa me olemme tyytyväisiä? Mitä aistimme valitsevat kun saavat itse...
Kesän viimeinen kuukausi saattelee meitä syksyyn pimentäen illat ja saaden marjoista raskaat oksat taipumaan maata kohti. Tähän näkymään voisi kiteyttää tämän ajan kesästä, kun sadonkorjuu alkaa. Aloitellaan valmistautuminen seuraavaan vuodenaikaan ja talveenkin. Lämpimien päivien viilentyneissä illoissa sytytellään jo kynttilöitäkin. Minä pidän...
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä- elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Nyt kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta. Kirjoitus on...
Heinäkuu saapui helteineen ja hyötypuutarhassa on melkein kaikki hyvin! Kuun ensimmäisenä maanantaina omavaraistelevat bloggaajat kokoontuvat jälleen Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaamana yhteisen aiheen äärelle, joka tällä kertaa on paras oma säilöntäohje sekä itseäni inspiroiva viihde, joka voi olla ohjelma, podcast, mitä tahansa!...
Vanhaan aikaan hyötypuutarhat ja kasvimaat olivat usein talojen takapihojen suojissa, tarkkaan eroteltuina hienommista kukkaistutuksista, jotka talojen etupihoilla toivottivat vieraat tervetulleiksi peremmälle. Foodscape kääntää tämän asetelman päinvastaiseksi tuoden hyötyistutukset kotien etupihoille. Foodscapelle ei taida olla suuhun yhtä istuvaa...
