PARASTA AIKAA

01.08.2022

Kesän viimeinen kuukausi saattelee meitä syksyyn pimentäen illat ja saaden marjoista raskaat oksat taipumaan maata kohti. Tähän näkymään voisi kiteyttää tämän ajan kesästä, kun sadonkorjuu alkaa. Aloitellaan valmistautuminen seuraavaan vuodenaikaan ja talveenkin. Lämpimien päivien viilentyneissä illoissa sytytellään jo kynttilöitäkin. Minä pidän tästä runsauden vuodenajasta, kun kesää on vielä jäljellä, mutta se ei ole enää tukalan kuuma, ja jokunen sadekuurokin saattaa ropsahdella peltikatolle. Aamun ja illan värit ovat voimakkaita - vielä ei ole syksyn aika, mutta sen tuntee jo tuulen tuoksussa ja kuulee öiseen aikaan sirittävien heinäsirkkojen lauluissa. Maailman suruista ja huolista huolimatta tänään on helppoa olla iloinen ja onnellinen omassa pienessä maailmassamme, jota rajaavat ikivanhat saarnipuut, viljava pelto ja kylätie, jolla ei ole sähkövaloja.

Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelevien bloggaajien yhteisenä aiheena tänään, kuulumisten lisäksi, on luonnon monimuotoisuus ja maatiaislajit. Aloitellaan muutamalla maatiaisella ja mennään niiden aasinsiltaa pitkin kuulumisiin.

Meillä on tuolla puutarhassa tällä satokaudella muutama vanha ja yksi itselle uusi maatiaislaji, joiden siemenet on eri vuosina hankittu Maatiainen ry:n siemenpuodista. Itselleni varmaan jännin näistä on tuo kuvassa näkyvä unkarilaistaustainen omenapaprika Alma, joka nimensä mukaisesti on omenan muotoinen. Alman maku on täyteläinen, muttei kitkerä, enemmänkin makea, ja paprikan liha on kiinteää. Luin keväällä ulkomaiselta paprikaharrastajien sivuilta, että tämä lajike olisi nimenomaan se, josta on alunperin tehty täytettyjä paprikoita - onhan Alman muoto siihen sangen oiva. Lajike on tunnettu jo 1600-luvulla. Paikalliset syövät sen usein vaaleana, mutta mikäli mielii saada paprikasta itselleen satosiemeniä seuraavaksi vuodeksi, sen pitää antaa kypsyä punaiseksi. Tämä paprikalajike on nyt oma suosikkini, joten siemeniä kerätään jo. Saatan kokeilla jopa talvikasvatusta tämän lajikkeen kanssa.

Kuvan muhkeat tomaatit, jotka kasvattavat vielä kokoa, ovat myös maatiaislajiketta, mutta harmikseni en muista sen nimeä enää. Nämä tänä vuonna kasvavat jumbot ovat meillä jo kolmatta satosukupolvea. Oikealla punaista maltsaa vasten nojaileva rypäs on ilmasipuli pienine varressa kasvavine sipuleineen ja kukkineen. Nämäkin on hankittu meille Maatiainen ry:ltä. Hauskoja veitikoita kerrassaan!

Voisi kuvitella, että maatilaislajikkeiden kanssa onnistuminen on varmempaa kuin uusien tulokkaiden tai hybridilajikkeiden (F1), mutta ei se ihan suoraan niinkään ole. Vaikkakin maatiaislajikkeita on viljelty meillä kauan ja siten niiden tulisi olla olosuhteisiimme hyvin tottuneita, Suomi on silti pitkä maa ja koostuu 8:sta kasvuvyöhykkeestä, puhumattakaan ilmastonmuutoksen aiheuttamista häiriöistä säätiloihin. Maatiaislajikkeet ovat kuitenkin osa ruoka- ja viljelyhistoriaammme ja siten erityisen arvokkaita säilytettäviä. Kasvattamalla maatiaislajikkeita omassa puutarhassa kukin voi ylläpitää maatiaiskantaamme ja varmistaa, ettei maatiaislajikkeita enää menetetä, ja onhan se ihanaa kasvattaa jotain perinteikästä, mutta itselle uutta lajiketta. Joskus vanha onkin se itselle uusi puutarhatuttavuus

Tein pienen kierroksen puutarhassa lauantaina ja napsin kuvia sieltä ja täältä - totta kai puolet unohtaen, mutta onpa näissäkin väriä, makua ja ruokaa katseltavaksi. Yllä kuvassa kasvihuoneen vihreitä tomskuja, koska olin kerännyt 2 päivää aiemmin kaikki kypsät tomaatit pois. Tomaattia meille tuntuukin jälleen tulevan runsaasti. Tänä vuonna meillä on 4 eri lajiketta pienistä kirsikkatomaateista kaksivärisiin liekkitomaatteihin (raakoja oikealla) ja mainittuihin maatiaistomaatteihin, jotka ovat kooltaan tämän vuoden valikoiman suurimpia. Yleensä teen niistä kuivattuja tomaattikiekkoja tai tomaattisipsejä parmesaanijuustolla.

Yksi lempikasvateistani, lilapalkoiset sokeriherneet eivät tänäkään vuonna ole pettäneet odotuksia, mutta siemenherneiden kohdalla on kyllä ollut matoja turhan paljon. Muuten olemme saaneet rouskia hernettä suoraan puutarhasta jokainen päivä, eikä sato ole vielä lähimaillakaan loppumista. Valitettavasti siemenherneiksi saakka kehittyneistä sai heittää joka toisen palon pois, koska herneet olivat jo täynnä matoja. Nuorista herneistä vihulaiset eivät tunnu kiinnostuvan. No, ensi vuoden siemenherneet on nyt saatu kasaan, joten loppusadot voi mussuttaa pois kepein sydämin ja sielunsa kyllyydestä. Tänä vuonna kylvimme herneitä kolmeen eri paikkaan ja aikaan, joten hernesatokausi venynee tuonne syyskuulle saakka jos säät sen vaan sallivat.

Kukkii se perunakin, sanotaan, ja suloisesti kukkiikin, kun väriperunoista on kyse. Siellä sitä pottua on kolmessa sävyssä kasvatuslaarit täynnä. Omat perunat ovat niin valtavan hyviä!

Ja Baya Marisat, nuo ihanat sisältä punalihaiset omena-aarteet, ne ovat tekemässä ennätyssatoa tänä vuonna. Tosin niin nuoret puut tapaavatkin tietysti tehdä kun vasta ovat kasvamassa kunnolla puiksi. Silti olen täynnä iloa kun omenoita on tulossa nyt niin paljon, ettei niitä voi enää laskea. Aion hyödyntää satoa mahdollisimman monipuolisesti. Baya Marisa on niin herkullinen syysomena, että sitä tulee syötyä paljon, mutta kyllä siitä jää säilöttäväksikin tänä vuonna, kun sato on ensimmäistä kertaa ihan oikeasti runsas.

Glen Ample -vadelma, uskollinen ja ihana, tekee tavalliseen tapaan suuria ja mehukkaita marjojaan. Tänä vuonna punaherukatkin tuntuvat olevan erityisen suuria ja niin makeita että!

Punaherukkasadosta on tullut tänä vuonna todella runsas! Olen syönyt niitä kuppitolkulla joka päivä suoraan puskista. Toki marjoja pitää säilöäkin, joten osan laitan pakkaseen, osasta teen hyytelöä ja osasta likööriä, ehkä mehuakin. Mitä ihania herkkuja!

Karviaiset ja tyrnit, ei moitteen sanaa! Karviaisetkin ovat tänä vuonna erityisen herkullisia ja tyrnisadosta on tulossa aikanaan runsas. Kyllä täällä taas padat porisevat ja ties mitä keksinkään kaikista marjoista tehdä. Joistain karviaisista voisi tehdä karviaischutneytä.. vähän inkivääriä, chiliä, kanelia.. Oi, oi! Niin ja balsamico-pikkelöityjä karviaisia. Voi miten herkullisia ne ovatkaan talven viileinä päivinä, kun koko ihmisen olemus kaipaa mausteita ja lämpöä!

Kaikissa sateenkaaren väreissä ilahduttavat mangoldit ovat meillä ensi kertaa kasvatuksessa, mutta eivät viimeistä, se on varma se. Miten upeita ja herkullisia ne ovatkaan! Oikealla rehottaa viininpunaista Scarlet-lehtikaalia. Aivan ihana vihannes sekin ja menee kyllä meillä jatkoon.

Vasemmalla pieniä hedelmiään tekee jälleen mustikkakoiso, eli pinaattikoiso, jonka kohdalla voimme puhua jo monivuotisesta hyötykasvista, sillä epeli kylvää itse itsensä näköjään joka vuosi. Jospa tänä vuonna saisi sadosta samaan aikaan kypsymään mustikan kokoisia makeita hedelmiä sen verran, että pääsisin vihdoin kokeilemaan sitä maailmalla kehuttua mustikkakoisohilloa. Oikealla yhtälailla monivuotiseksi jo kehuttava vesipippuri, joka myös, jälleen kerran, on ihan itse kylvänyt itsensä samaan ruukkuun, jossa edeltäjänsä kasvoivat viime vuonna. On sekin melkoinen epeli ja niin mahtavan maukas!

Monivuotisista mainiosti voivat tavalliseen tapaansa myös maa-artisokat, jotka muuten myös ovat hyvin vanhaa maatiaislajiketta ja oikealla piparjuuri, joka on jälleen vallannut kasvualueensa jokaista senttiä myöten.

Hunajamarjasatoa ei olla korjattu lainkaan, vaan marjoja napsitaan pensaista suoraan suuhun päivittäin. Hunajamarjat pitää siirtää ensi keväänä suotuisampaan kasvupaikkaan. Ne ovat nyt jäämässä hieman muiden jalkoihin ja hyvä sato ei ole ihan käden ulottuvilla. Itsekylväytyvistä nappasin rinnalle kuvan kurkkuyrtistä. Joskus 5 vuotta sitten laitoin muutaman siemenen maahan ja sen jälkeen kasvi on hoitanut itse itsensä. Viime vuonna en muista kurkkuyrttiä olleen lainkaan, mutta tänä vuonna se taas sieltä maasta nousi ja kävi kukkimaan.

Alaleuka väpättäen katselin toukokuussa minttulaatikkoa, kun mitään sieltä ei noussut, vaikka mintut ovat aina olleet meillä niin vahvoja. Erityisesti murehdin ihania omenaminttujani, joista tapaan tehdä teetä. Omenaminttujen lehdet ovat suuria, paksuja ja pehmeän nukkapintaisia, kuin vauvalampaan korvia. Viikkojen kuluessa laatikossa kuitenkin alkoi vihertää ja sieltä ne sitten saapuivatkin! Taisivat vaan olla niin syvässä talviunessa, ettei toukokuukaan niitä herätellyt, vaikka yleensä siinä vaiheessa vihreä meri yltää jo laitojen yli.

Rohtosuopayrttikin on tänä vuonna hieman myöhässä, mutta sitä suuremmalla ilolla otimme vastaan pienen tuoksuvan rohtosuopayrttiniittymme. Pian pääsen taas laittelemaan meille pyykkisaippuaa, kunhan ensin vaan nautiskelen ihanasta tuoksusta puutarhassa.

Oikealla kuvassa köynnöskrassin siemeniä, joita jo keräilen ensi vuodeksi. Köynnöskrassin kanssa meillä kävi niin, että löysin keväällä ehkä tusinan vanhaa siementä ja ajattelin, että ei niistä varmaan enää mitään kasva, mutta tuuppasin kuitenkin pari siementä yhteen jos toiseen ruukkuun kurkkujen, tomaattien, paprikoiden ja sitruunapuiden kavereiksi. Ei sieltä kumminkaan mitään nouse. Eipä, voisi sanoa. Köynnöskrassia on tänä vuonna tullut sellaisina Niagra-putouksina, ettei moista ole ennen nähty. Kukkia on syöty ja ihasteltu satapäin, eivätkä ne tunnu lopettavan kukintaansa lainkaan. Ensi vuonna sama, kiitos, mutta omaan paikkaansa. On se vaan hullun näköistä, kun sitruunapuu peittyy kokonaan kukkavuoreen ja kasvihuoneessakin köynnöskrassia on ihan joka puolella. Jotta semmoisia hengettömiä siemeniä sitten!

Kurkistetaan vielä kierroksen päätteeksi tuonne kurpitsakummulle, joka valtaa puutarhaa aivan innoissaan. Lehtien piilossa on jos millaista kurpitsaa tulossa, mutta ei myskiä, kuten arvasinkin. Tuossa oikealla näyttäytyy yksi Baby Bear -kurpitsa, joka muistuttaa mielestäni enemmänkin jotain astaloa tai painoa kuin kurpitsaa! Pikkunalleja on tulossa ilmeisen paljon. Lajike on mukava, sillä se tuottaa noin kilon painoisia, maukkaita ja kiinteitä kurpitsoja.

Nå ja, meillä on ollut ihana loma. Se alkoi heinäkuun alussa salin remontilla ja yhteisenä lomana päättyy tänään, kun miehellä alkavat työt jälleen. Itse olen vielä tämän viikon lomalla sadonkorjuupuuhissani.

Saliin tosiaan laitettiin tänä kesänä, alkaneen loman kunniaksi, ihanat uudet tapetit ja samalla maalattiin nuo korkeat paneelit. Huonekaluja vähennettiin ja siirreltiin, tila sai avaruutta, kepeyttä ja valoa. Valtavan ihanaa!

Salissa on edelleen lempparini, kaksi takorautaista ulkokamiinaa, joissa poltellaan vain kynttilöitä. Täällä ne odottelevat syksyn viileitä ja pimeneviä iltoja. Salin muutos ennakoi myös tulevia muutoksia. Olen jäämässä ensi vuonna sapatille ja silloin keskityn ainoastaan kotoiluun ja kotoiluideoiden tuottamiseen. Pitää olla tilaa sekä henkiselle että fyysiselle hääräilylle.

Tänä vuonna tuntuu siltä, että loma on ollut riittävän pitkä ja siihen on sisältynyt kaikenlaista kivaa ja hyödyllistä. Ollaan saatu aikaiseksi kaikkea sellaista, joka on odottanut vuoroaan todo-listoilla. Ollaan otettu päivänokosia, herätty kun siltä tuntuu ja menty nukkumaan kun nukuttaa, eletty siis ilman kelloa. Ollaan häärätty puutarhassa, nähty ystäviä, käyty retkillä, lähialueen lempipaikoissa, kirppiksillä, lounailla ja tietenkin mäntysuovalta tuoksuvalla mattopyykillä! Meillä on tuolla naapurikylässä niin kivat mattopesujärjestelyt, että siellä käy ihan mielellään. Kaunis kesäpäivä, mattojen pesuun suunnitellut vesilaarit, mattomankeli ja kunnon mattotelineet, joilla voi kuivattaa mattojaan. Kyllä kelpaa pestä! Pesimme kaikki salin paksut ja suuret lankamatot, siis talvimatot (5+1 kpl) ja tuvan räsymatot, olisikohan niitä ollut 7.

Ja sitten, kuten aina, olemme varautuneet myös tulevaan talveen..

Huonompia aikoja

Haastavat ajat ovat edessä, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta niistä selvitään pienemmällä harmilla kun varaudutaan. Tilanne nyt on mikä on. Euroopassa ja maailmalla muhii monta tulehduspesäkettä, joiden kanssa voi tulla vielä suurempia ongelmia, vaan riittääpä niitä kieltämättä muutenkin. Ruokien saatavuuden kanssa tulee haasteita, ei niin, etteikö ruokaa meillä riittäisi, mutta hinnat nousevat edelleen ja valikoimasta tulee suppeampi. Satoja on menetetty pitkin Eurooppaa niin kuivuudelle, tulville kuin maastopaloillekin muiden ongelmien lisäksi. Lääkesaatavuuksissakin on ollut taas isoja haasteita, ihan peruspipipastilleissakin, kuten Buranassa. Lemmikkien ruoat, ei hyvältä näytä tilanne maailmalla ja sieltä se kyllä meitäkin tulee koskettamaan. Ja sitten on vielä iso E, eli energia. Yhtälö talvea kohti on kieltämättä vaikea. Kansalaisia ja eri alojen toimijoita valmistellaan jo mahdolliseen sähkön säännöstelyyn. Yle uutisoi eilen siitä, että kaupatkin varautuvat mahdollisiin hetkittäisiin sulkuihin. Energian hinta on jo moninkertaistunut ja nousee edelleen. Sähköä olisi hyvä itse kunkin nyt säännöstellä hieman. Ei sitten tunnu niin kurjalta jos joudumme säännöstelemään vähän enemmänkin. On parempi varautua kuin yllättyä.

Meillä ei sähköä hirmuisesti kulu, kun sähkölaitteita ei ole ihan tavalliseen nykyajan talouden tapaan. Talo lämpiää pääasiassa puulla ja ruoatkin kokataan puuliedellä, mutta kovimmilla pakkasilla ja pakkasöinä on ollut tarpeen hieman tukilämmittää sähkölläkin parin pikkupatterin edestä. Sähkölämmitys yritetään nyt saattaa absoluuttiseen minimiin tulevana lämmityskautena. Meillä onkin aloitettu talvivalmistelut jo helteiden aikaan polttopuuvaraston päivittämisellä, ihan tavalliseen tapaan, mutta myös erilaiseen tulevaan varautuen.

Tänä talvena meillä otetaan käyttöön myös lämpötehokkaat ja pidempään palavat briketit, joiden saatavuuden kanssa ei olekaan ollut ihan helppoa. Brikettejä valmistetaan pitkälti Venäjällä ja Ukrainassa, toki kotimaassakin jonkin verran, mutta meidän vertailussa lämpötehokkaimmat, supertiiviit ja pisimpään palavat (kuvien) briketit ovat juurikin Ukranalaista tuotantoa. Tilasin ne jo ajoissa kesän alussa, mutta niinpä siinä kävi, ettei brikettiklapeja saatu ulos sodan runtelemasta maasta. Meillä kävi kuitenkin siinä mielessä tuuri, että kotimainen jälleenmyyjä oli toimitusvaikeuksista tietoisena korvamerkinnyt meille riittävän määrän briksuja ja saimme kuin saimmekin viimeiset briksuklapit heidän omasta varastostaan meille - kirjaimellisesti viimeiset. Nuo brikettiklapit ovat erinomaisia aikaisina aamutulina ja viimeisinä iltatulina. Ne ylläpitävät saavutettua lämpöä muutaman tunnin, jolloin öinen sähkölämmitysaika pakkasöinä kutistuu minimiin. Jos ihmettelet briksujen onttoutta, se johtuu siitä, että nuo brikettiklapit ovat niin tiivistä tavaraa, että ne eivät pala kunnolla ellei niillä ole happiaukkoa sisälläkin.

Näillä ja ruokakomeron erikoiskotivaralla mennään talvea kohti parasta toivoen, muttei sen varaan varautumatta laskien.

Odotuksen aika on melkein ohi

Lopuksi vielä iloisempiin asioihin! Tänään näet on tasan kuukausi siihen, kun ensimmäinen kirjamme julkaistaan! Jännittää niin, että vatsa on melkein kuralla, mutta samaan aikaan olo on helpottunut ja iloinen. Siinä se nyt on, tai ei ihan vielä ole, mutta melkein. Kirjan pitäisi tulla painosta varastoon tässä parin viikon kuluttua ja virallinen julkaisupäivä on 1.9.2022. Uskallan siis nyt laittaa kirjan kansikuvan näytille. Takakanteen kustantamo (Docendo) on sanaillut seuraavasti:

Johanna ehti vuosien ajan haaveilla ja käydä katsomassa miehensä kanssa monta taloa. He halusivat pois kaupungista, keinovaloista, betoniseinistä ja itseään toistavasta arjesta. Löytyi Jovela, nykyajan melskeistä vapaa paikka, jossa tähdet piirtyvät yötaivaalle pellon ylle ja uusi aamu valkenee linnunlauluun. Vanhassa talossa kertoo matkasta yksinkertaiseen elämään. Se on myös oman sadon ja loppuvuoden juhlien keittokirja sekä tee se itse -henkinen hyvän mielen puuhastelukirja. Kirjan reseptit ja inspiroivat ideat ajoittuvat alkusyksystä aina jouluun saakka.

Teen kirjasta pienen esittelyn sitten kun saan ensimmäisen kappaleen käsiini. Yksi unelma on toteutumassa. Arvannette, että olen iloinen. Kirjan tekeminen ystäväni, valokuvaaja Annabelle Antaksen kanssa on ollut ihanaa. Kunpa kirja toisi iloa lukijoilleen, inspiroisi ja toisi ehkä hieman lohtuakin näihin synkkiin aikoihin ja ennen kaikkea tarjoaisi tällaisesta elämänmuutoksesta haaveileville vertaistukea omien haaveiden toteuttamiseen, oli ne sitten suuria kuten meillä oli, tai pieniä asioita omassa keittiössä ja kodissa Sen enempää en voisi toivoa.

Vaan mitäpä kuuluu muille omavaraisteleville bloggaajille kautta Suomen? Seuraavat omavaraistelevat bloggaajat ilahduttavat teitä tarinoillaan ja kesän kuulumisillaan tänään, 1.8.2022, klo. 09 alkaen:

Kasvuvyöhykkeellä 2:
Sarin puutarhat .
Oma tupa, tontti ja lupa .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Caramellia .
Pilkkeitä Pilpalasta .
Villa Varmo .
Rakkautta ja maan antimia .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Puutarhahetki .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .

Ihanaa elokuuta kaikille  Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta tai alla olevalla lomakkeella ❤ 

VIESTEJÄ

Nimi: Lea RT
Viesti: Odotan jännityksellä kirjanne saapumista postilaatikkoon. Terveisin "Jo yli kolmekymmentä vuotta vanhassa talossa asunut."
Vastaus: Toivottavasti kirja on saapunut ja siitä on ollut iloa sinulle :)

Nimi: Ulla
Viesti: Miten kypsytät siemenherneet eli milloin ne ovat riittävän kypsiä siemeniksi? Oletko saanut pavuista siemenpapuja, entä ruusupavuista?
Viesti: Hei Ulla! Ensin annan herneiden kasvaa oikein pulleiksi ja jos säät sallivat, annan niiden kuivaa luontaisesti palkoihinsa. Tänä vuonna se ei olisi toiminut, joten korjasin pulleita herneitä paloistaan ja annoin herneiden kuivata talouspaperin päällä kaikessa rauhassa kolmisen viikkoa ennen kun laitan ne paperipussiin ja säilöön talveksi. Pavut voi kuivata samalla tavalla. Tänä vuonna meillä oli surkea papuvuosi. Kylmä kevät ja jälleen kerran porottavan kuuma ja kuiva kesä tekivät tuhoja pavuille.

Nimi: Emma/Caramellia
Viesti: Onpas siellä ihanat näkymät <3 Enpäs ole tullut ajatelleeksi brikettiklapien olemassaoloa. Enkä todellakaan tiennyt, että tällainenkin tuote on Ukrainan ansiota, niin kuin niin moni muukin asia auringonkukan siemenistä alkaen. Tuollaisia brikettejä voisi ehkä hankkia pienen erän, ja käyttää jos tarvitsee erityisen paljon tehoja leivinuuniin.
Vastaus: En muuten tiennyt minäkään, ennen kun alkoi olla lappuja luukuilla, että loppu on. Metsämaan briksut tuodaan maailmalta.. Noh, mutta hyviä ne ovat. Siistejä ja tehokkaita. Tuhkaahan ei synny juuri lainkaan ja lämpöteho on korkea. Meillä nuo briksut ovat juurikin tukilämmitykseen, koska ne myös palavat kauan :)

Nimi: Maija
Viesti: Herneitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Itse viljelemäni eivät riitä alkuunkaan, ostan niitä toreilta. Yritän opetella sanomaan ei kun minulle ostamani litran sijaan tarjotaan halvalla kolmea litraa. Vaarana on, että syön ne kaikki.
Vastaus: Ymmärrän! Herneitä ei vaan koskaan ole liikaa, edes tarpeeksi ;D

Nimi: Luomulaakson Maria
Viesti: Toivottavasti se villasukkakori on vielä vapaana. 😁 Ihastellen täällä katselen teidän satoa ja kotia. Teillä on ihan unelma koti. ❤️
Vastaus: Villasukkakori on varattu sulle! :D Näillä keleillä patjan paksuuskin on edelleen muhkea, kun ei tee mieli villasukilla taaperrella helteessä ;)

Nimi: Marketta
Viesti: Sain joitakin vuosia sitten eräältä kanssabloggaajalta 'Alma' paprikan siemeniä. Pidän myös kovasti siitä ja sen mausta.
Vastaus: Aivan ihana on Alma! En tiedä onko se normaalia vai johtuuko tästä hiton infernokesästä taas, mutta meillä Almat tekivät kaikenkokoisia paprikoita :D On isoa ja aivan pientä, samassa puskassa. Mutta kaikki ah, niin hyviä ;)

Uusimmat kirjoitukset

..tai oikeastaan suuria. Arjen pienet ilot ovat suuria, mutta eipäs mennä asioiden edelle. Hei! mehän olemme päässeet joulukuuhun ja maa on valkeana. Mikä ilo Joulu, tuo ihmeellisen ilon aika, joulun taika, ihmisillä hyvä tahto ja kaikille hyvää mieltä - tai ainakin näin toivoisi olevan. Tiedän ettei se niin mene, mutta silti saa toivoa...

Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.

Saapuihan se ensimmäinen kuuran maahan puhaltava yöpakkanen vihdoin Jovelaankin, vaikkakin vain lyhyen vierailun verran. Kovin ovatkin olleet leutoja ja märkiä niin yöt kuin päivätkin, ja maisema on enemmänkin peittynyt sumuun kuin kuuraan. Vaan saimmepa silti sen ensimmäisen kuura-aamun ja lupauksen talvesta tallennettua kuvien muistokirjaan...

Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...

JOULUKALENTERI

01.11.2022

Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille. Tämä joulukalenteri on alun...

Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...