SADEPÄIVIEN PUUHIA

06.09.2021
Jos kesä ei sateita suonut, alkusyksy on ollut niiden suhteen sangen antelias. Vettä on valunut taivaalta tasaiseen tahtiin päivästä toiseen. Maailma on ollut kuin mikäkin märkä ja harmaa, viluinen villasukka. Vaan mikäs sen mukavampaa onkaan, kuin sytytellä uuneihin tulet sadepäivinä ja hääräillä oman sadon parissa täytellen talvivarastoja kaikessa rauhassa, kynttilänvalossa

Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelevien bloggaajien kerran kuussa julkaistavan kimppapostauksen yhteisenä aiheena syyskuussa, kuulumisten lisäksi, on maidon, marjojen, yrttien, lihojen ja kasvisten jatkokäsittely. Heidän ja muiden mainioiden bloggaajien antiin pääset käsiksi julkaisun lopun linkkilistan kautta. Monenmoisia herkkuja on siis tarjolla tänä kuun ensimmäisenä maanantaina.

Kasvihuone siirtyy hiljalleen talviteloille

Sadepäivien lomaan on mahtunut joitain lämpimiä ja aurinkoisiakin päiviä, mutta tänä vuonna elokuu oli harvinaisen märkä ja viileä meidän suunnillamme, jossa elokuu on usein vielä kovin helteinen tai ainakin lämmin. Kasvihuonetta onkin jo siivottu talvea varten sen minkä edelleen satoa tuottavat kasvit sen sallivat. Tomaateista on karsittu kaikki turha pois, jotta sadon viimeiset saavat vielä kypsyä rauhassa, myskikurpitsat on siirretty sisälle kypsymään ja pian on aika tuoda sitrukset ja paprikatkin sisälle talvehtimaan.

Satokauden 2021 viimeisiä kasvihuoneella

Viimeinen luffa, eli pesusienikurkku ei ole vielä valmis, mutta yöt alkavat olla jo niin viileitä ja päivät kosteita, että leikkasin viimeisen luffan kuivumaan tupaan. Luffan on hyvä antaa kuivua aivan ruskeaksi ennen kun sen kuorii, eikä tämä lajinsa viimeinen ole vielä kuin kellastunut .

Oikealla aiemmin kypsynyt ja jo kuorittu luffa, jonka pesusienirakenne on likimain täydellinen.

Nyt kun suurten samanaikaisten satojen ryntäys alkaa olla ohi, on mukavaa keräillä pieniä määriä loppusatoa melkein päivittäin, sitä mukaa kun loppusato kypsyy. Tuvan satotornissa kasvikset odottelevat loppukypsymistään ja käyttövuoroaan. Tänä vuonna en ole ottanut stressiä kaiken sadon välittömästä jälkikäsittelystä, vaan olemme mm. pakastaneet marjat, joista voi sitten paremmalla ajalla keitellä hyytelöitä ja hilloja.

Viimeiset myskikurpitsatkin on tosiaan jo poistettu kasvihuoneelta jottei kosteus tee niille hallaa. Myskikurpitsathan kypsyvät hiljalleen sisälläkin ja säilyvät pitkään sellaisenaan.

Saarekkeen tasolla on myös pihlajanmarjaa kuivumassa. Siitä on tehty pihlajanmarjahyytelöä tuleville kekreille ja osan marjoista olen kuivannut lintujen talviruokabuffaa varten. Tänä vuonna onkin upea pihlajanmarjavuosi! Pihlajanmarjat olisi parasta kerätä vasta pikkupakkasten jälkeen, mutta meillä ne katoavat lintujen suihin ennen kun pakkanen ehtii makeuttaa marjat. Saman asian ajaa marjojen pakastaminen ennen käyttöä.

Happamia olivat

Tuli sitten kokeiltua intoa uhkuen villiketsupiksi kutsuttua kastiketta, joka on siis tomaatin, paprikan, sipulin, valkosipulin, pihlajanmarjan ja mausteiden sekoitus - villimpi ketsuppi koska pihlajanmarjat. Voin sanoa, että villiä oli, juu, sillä se maistui aivan kamalalle! Pihlajanmarjojen, vaikkakin ne oli pakastettu, hapan kirpeys puski läpi sangen ikävästi ja pihlaja herätteli muita raaka-aineita tavalla, joka sai ikenet pakenemaan sentin kohti kitalakea. Olen varma, että muutama makuhermo meni kuolioon sitä keitosta maistellessa. Villiketsupin makua ei parantanut mikään epätoivoinenkaan sirkustemppu. Harvoin jokin hyvältä kuulostava keitos menee niin mönkään kuin tämän villiketsupin kanssa kävi. Oli se niin kamalaa sotkua, ettei heti tee mieli kokeilla uudelleen eri mittasuhteillakaan.

Tiesitkö muuten, että ketsuppi on alun perin aasialainen maustekastike, ja sen pääraaka-aine oli kala? Näin on! Ennen kun ketsupista tuli maailmankuulu tomaattikastike, sitä tehtiin ympäri maailmaa kaikenlaisista raaka-aineista ostereista pähkinöihin. Kaikkien tunteman tomaattisen muodon ketsuppi sai 1800-luvulla sakasalaissyntyisen Henry Heinzin kehiteltyä siitä oman versionsa. No, täytyy sanoa, että kalanperkeetkin tuntuivat herkulta verrattuna siihen pihlajaiseen villiketsuppiin, jota viikko sitten testailin.

Pihlajasta saa vaikka millaisia ihania herkkuja, mutta tuo testi oli kyllä kamala huti!

Olet varmaan kuullut uskomuksen siitä, että pihlaja ei kantaisi kahta lastia samana vuotena; suurta satoa ja paksua lumivaippaa? Tai sen version, jossa runsas sato ennustaisi lumista talvea uskomuksella, että pihlaja tekee linnuille suuren sadon ankaran talven ravinnoksi? Kumpikaan ei pidä  toista paremmin paikkaansa, ainakaan joka vuosi, sillä pihlaja on välivuosisatoinen puu. Se tekee kunnon sadon vain joka toinen vuosi ja joka toinen vuosi pihlaja lepää tehden pienen sadon.

Loppusadon pieniä iloja

Palataan vielä pihlajista takaisin puutarhan puolelle!

Suosikkini lilat herneet aiheuttivat jo hieman huolta tuossa kuuman kesän paahteissa - saako niistä edes siemeniä ensi vuodelle, mutta elokuu korjasi tilannetta ja herneitä on jälleen popsittu tuoreina ja laitettu myös kuivamaan siemenherneinä.

Tyrni on kyllä tämän vuoden menestyjiä. Niin upean pullukoita marjoja ovat oksat aivan kauttaaltaan täynnä. Vieläkin on pari litraa keräämättä, arvelisin. Oikealla hehkuu näin kauniina ensimmäisen ruusukvittenisadon korein hedelmä, vihdoin vihreästä keltaiseksi muuttuneena.

Kyllä se niin on, että nämä punamaltoiset Baya Marisa -omenat ovat satomme kruununjalokivet myös tänä vuonna. Niin upeita, suuria ja kauniita omenoita mausta puhumattakaan. Baya Marisa on kauttaaltaan punainen syysomena, joten sen satokausi on vasta nyt alkanut. Herkullisempaa omenaa saa hakea!

Jatkokäsittelyä

Olisin mielelläni laittanut tähän yhteisaiheemme sadon ja omatuotannon jälkikäsittelystä esimerkin ihanan punaisesta Baya Marisa -omenamehusta, kuivatuista punaisista omenarenkaista ja piirakastakin, mutta koska Baya Marisan sato on vasta juuri alkamassa, se ei ihan tähän ehtinyt.

Laitetaanpa meidän vinkiksi sitten tällainen juomana yleinen, mutta kotivalmisteisena ei niin yleinen, yksinkertaisesti valmistettava juoma..

Minttulikööriä

Syksy tuo aikanaan tullessaan ne kylmät talvipäivätkin pitkine ja pimeine talvi-iltoineen, joten viimeistään nyt on hyvä tehdä lopuista piparmintuista tömpsykkää, joka sitten koleina talvipäivinä kruunaa kuumat kaakaot. Tämä erikoisvahva likööri on kyllä niin maukas, että sitä sopii maistella sellaisenaankin.

Aito minttulikööri on kellanvihreää. Väritöntä tai kirkkaan vihreää se on vain teollisesti valmistettuna.

Minttulikööriresepti

Lasipurkkiin laitetaan 3 dl sokeria, päälle kaadetaan 0,7 l pullo kirkasta alkoholia (vodkaa), sokeri ja alkoholi sekoitetaan ja purkki täytetään hieman silputuilla piparmintun lehdillä (n. 0,3-0,5 l lehtiä). Purkin kansi suljetaan ja purkkia ravistetaan voimakkaasti. Likööri saa tekeytyä 3 vrk huoneenlämmössä liinalla peitettynä, joka päivä purkkia aamuin ja illoin ravistellen. Tämän jälkeen juoma siivilöidään ja pullotetaan. Juoma saa tekeytyä vielä viikon tai pari pullossa, mutta voi sitä toki nauttia hetikin.

Sokeria ja alkoholia imeskelleitä piparminttuja ei kannata heittää pois, vaan kuivattaa ne, sillä voit myöhemmin hauduttaa näistä lehdistä melkoista gourmet-teetä.

Muita liköörireseptejä, joihin pakastetutkin marjat sopivat erinomaisen hyvin, löytyy täältä.
Muita meidän julkaisemia maidon, marjojen, yrttien, lihojen ja kasvisten jatkokäsittelyn liittyviä reseptejä löytyy tuolta Keittiössä-osastolta, jossa on mm. fetan, halloumin ja jogurtin kotivalmistusreseptit, sekä lukuisia kuivurilla tai liedellä valmistuvia satoherkkuja.

Syksyn saavuttua

Täällä on jo kaivettu villanuttuja ja -sukkia sekä lammastossuja esille. Talvimattoja on laitettu viileiden puulattioiden suojaksi, kynttilöitä on valettu ja rullailtu, sytykkeitä vuoltu ja näperrelty, ja kuivuri on saanut hurista päivästä toiseen. Tuvassa on tuoksunut niin etikka, sokeri kuin mausteetkin. Yhden lämpimän viikonlopun sallimana ehdimme vielä mattopyykillekin.

Hiljalleen siirrytään taas siihen aikaan, jolloin tulet tehdään aamuisin ja iltaisin, joskus päivälläkin, muutenkin kuin ruoanlaittoa varten. Vanha talo elää vuodenaikojen mukaan ja päivien viiletessä myös hirret viilentyvät.

Lämmityskausi alkaa, joten muistutan taas puunsäästäjän vinkeistä puulämmittäjille!

Haikeutta ilmassa

Muuttolinnut ovat maalailleet taivaalle aurojaan jo pidemmän aikaa. Niiden lähtöhuudot kertovat päivien käyvän lyhyemmiksi ja iltojen pidemmiksi. Heinäsirkat soittelevat yömusiikkiaan harvalukuisemmin. Vuodenaika on vaihtunut kesästä syksyyn. Valoa jää kaipaamaan, mutta syksy tuo tullessaan myös hiljaista rauhaa, kun puutarha vaipuu hiljalleen talviuneen. Vielä sen aika ei ole, onhan tässä vielä syysjuureksiakin korjattavana ja kaikki syyskylvöt tekemättä, mutta hiljalleen puutarhan kiihkein vuodenaika alkaa jäädä taakse ja on aika nauttia sadosta.

Kaupungissa syksy oli kurjaa aikaa. Täällä maalla syksyyn liittyy omanlaisensa haikeus muuttolintujen lähtiessä ja valon vähentyessä, mutta samalla syksy on antoisaa ja rentouttavaa, kotoilun kulta-aikaa. Niin! Ja tunnelmallisten juhlien!

Juhlia

Tuossa elokuun puolivälin jälkeen vietimme perinteistä Jovelan rapuiltaa, koronatilanteen vuoksi vain hyvin pienellä porukalla. Kun ravut särpimineen on nyt saatu juhlallisesti nautittua, pian onkin jo perinteisen kekrin aika lokakuussa, ja sitten joutaakin jo hiljalleen alkaa varustelemaan joulua. Onpa meillä koto-Suomessa kivoja ja tunnelmallisia juhlia vuoden jokaiselle vuodenajalle!

Tällaisia pikaisia kuulumisia täältä meiltä! Kuukausipostaus on tässä kuussa hieman normaalia lyhyempi, koska meillä on ollut kovin paljon arkisia puuhia täällä kotona ja niitä on myös tulossa lähiviikkoina. Tällä viikolla on taas kirjan kuvauspäiväkin kaikkine esivalmisteluineen. Tällä viikolla pitäisi myös ikkunat talvieristää ja paperoida, pihalla on puuhia, satoa on korjaamatta ja säilöttävää piisaa niin pihalta kuin pakkasesta. Ihana pino kirjojakin odottaa lukijaansa.

Ei käy pitkäksi omavaraistelevien aika ennen kun luonto ja me vedämme talvinutut yllemme!

Vaan mitä mahtaa kuulua muille omavaraisteleville bloggaajille kautta Suomen ja millaisia kivoja sadon ja omatuotannon jälkikäsittelyvinkkejä heillä on tarjolla? Käypä kurkkaamassa!

Tänään omilla kirjoituksillaan teitä ilahduttavat seuraavat mainiot omavaraistelijat:

6.9.2021 klo 09 alkaen:

Kasvuvyöhykkeellä 1:
Apilankukka .
Kasvuvyöhykkeellä 2:
Sarin puutarhat .
Oma tupa ja tontti .
Kohti laadukkaampaa elämää .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Evil Dressmaker .
Mikä itä .
Caramellia .
Majalevon pientila .
Mummon kirja .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Korkeala .
Puutarhahetki .
Kasvuvyöhykkeellä 5:
Puutteela .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .

Maa-artisokat ja auringonkukat kukkivat - alkusyksyn aurinkoja puutarhassa ja maljakoissa.

Suloisia syyspäiviä kera piparminttutömpsyn toivottaa Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta tai alla olevalla lomakkeella

VIESTEJÄ

Nimi: Mirja, Korpitalo
Viesti: Kiitos mukavasta kirjoituksesta. Noita pihlajanmarjoja olen katsellut, mutta taidanpa kuivattaa kanoille 😄 Syksy on tullut ja halla yöt, parhaimmillaan melkein -4°C. On se haikeaa, ensi kuussa tulee jo lumet... ❄
Vastaus: Kanat varmaan tykkäävät energiapalleroista :) Syksyhän se sieltä tuli ja tuolla meitä etelämpänä on jo ollut ensimmäinen hallayö, mutta meillä on ollut edelleen asteet pysyneet plussan puolella. Joku yö taisi olla +4, mutta toisen heti perään +12. Kosteaa on kyllä jo ja sen myötä aika koleaakin, päivästä riippuen. Se ensi-lumi olisi kyllä mukavaa tännekin saada ennen tammikuuta :D Toisi vähän valoa tullessaan :)

Nimi: Rhia
Viesti: Osasitpa taas ihanan runollisesti kuvailla syksyn tuloa. Olen tässä yrittänyt miettiä minkä omenapuun tahtoisin pihaan. Tuo Baya Marisa vaikuttaa huikealta. Pistän harkintaan! Myös minttulikööri vaikuttaa hyvälle. tallennan reseptin tulevaisuutta varten :)
Vastaus: Syksy on tsekin kuin runo, kuten muutkin vuodenajat, mutta syksyssä on omanlaistaan voimaa, vaikka luonto luopuukin vaatteistaan sen myötä :) Suosittelen tuota Baya Marisaa kaikilla peukuilla ja varpaillakin. Se on todella, todella maukas omena, joka säilyy pitkään ja kypsyy sitten kun muut omput usein ovat jo satonsa valmistaneet. Monella tapaa huikea omena siis!

Nimi: Kirsti Kaija
Viesti: Olipa monipuolinen katsaus syksyynne. Kiitos! Joskus on tullut tehtyä minttulikööriä, mutta emme huomanneet säästää "perskeitä". Tänä vuonna teimme likööriä tyrneistä, joiden sato meilläkin oli parempi kuin koskaan ennen. Hieman nauratti tuo ketsuppikokeilu.
Vastaus: Nauratti itseäkin! Harmihan se on kun menee hyviä raaka-aineita hukkaan, mutta saipas komposti sitten ainakin ruokailla :D Täällä olisi tyrnilikööri menossa kypsymään myös! Nuo puskien viimeiset saavat muuntautua likööriksi tänä vuonna, kun sato on ollutniin antelias :)

Nimi: Marketta
Viesti: Nauratti tuo villiketsuppi keissi! Ei aina hyväkuuloiset jutut ole herkkuja. Minä kokeilin kerran lehtikaalikeittoa, jonka ohje oli artikkelissa, jossa kerrottiin eräästä lehtikaalia ammatikseen kasvattavasta ihmisestä. Tämä keitto oli hänen kehittämänsä ja piti olla niin herkullista, että. Mutta se oli aivan kamalaa! Beibe, joka syö yleensä kaiken, jopa pahatkin ruuat, kysyi, että suutunko, jos hän ei pysty tätä keittoa syömään!😆
Vastaus: Voi luoja :D Toinen niin kohteliaana, että sori nyt, mut tätä ei syö erkkikään :D Hän oli kohdannut ruokaisan Waterloonsa :D Lehtikaali ei kyllä kuulu omiinkaan suosikkeihini. Jostain joskus luin, että sitä ei pitäisi ylipäätään kypsentää millään tavalla, että siinä on jokin entsyymi, joka tuottaa pahaa makua hajotessaan hetkeäkään pidemmän kypsennyksen myötä.

Nimi: Emma/Caramellia
Viesti: Hyvä tietää etten missään nimessä yritä kokeilla villiketsuppia :D Kylläpäs tuo luffa näyttää hyvältä, leikkaatko sen siivuiksi vai kuinka? Ja muuten, ne teidän suosittelemat violetit herneet päätyivät enimmäkseen jyrsijän suihin. Ihmettelin mikä on kun ei meinaa löytyä herneenpalkoja ja kasvustoa nostellessa löytyikin kunnon ruokavarastot :D Nyt herneet tosin kukkivat taas, joten ehkä niitä palkojakin ehtii vielä tulla...
Vastaus: Säästä itsesi moiselta pettymykseltä :D Juu, mattoveitsellä olen kokenut parhaimmaksi pätkiä luffaa mittaan, joka vastaa käyttötarvettaan. Joskus olen leikellyt aika kaposiakin paloja ja valanut aukkoihin saippuaa. Toimivat vaikkapa kasvosaippuana, joka samalla hieroo ihosta kuonaa. Vai oli teillä ahnaat hiiret päässeet antimille! Voi ei! meillä kukkiin myös nuo herneet edelleen ja joskus ne kukkivat vielä silloinkin, kun tulee ensimmäiset kunnon yöpakkaset. Siitä sitten siirrän ohkaiset palot suoraan pakkaseen, kun luonto kerran on hoitanut esipakastuksen :D 

Nimi: Apilankukan Helka
Viesti: Piparminttua minulla on kasvanut aina, mutta nyt taisi vihdoinkin löytyä sille oiva resepti. Kiitos!
Vastaus: Laita ihmeessä tulemaan! Piparminttua tuppaa tulemaan aina enemmän kuin tarvetta olisi, joten tämä on ihan kiva tapa hyödyntää sitä satoa :)

Nimi: Maija
Viesti: Olen ihmetellyt, miksi linnut tyhjensivät melkein heti toisen, pienimarjaisen pihlajan marjoista mutta toisessa suuret herkullisen näköiset marjat ovat edelleen puussa. Kysymys on varmaankin mausta. Niistä suurista tulisi varmaan sinun ketsuppiasi.
Vastaus: Pihlajanmarjoissa on tosiaan eroa lajikkeesta riippuen! Meillä on juuri sellainen pihlaja joka tekee pienempää marjaa, vaikka puu itsessään on valtava. Marjat ovat melkoisen happamia, mutta toimivat oikein mainiosti pihlajanmarjahyytelössä. Luulen, että pääsyynä tuolle villiketsupin tuimakalle maulle oli reseptin ylimitoitus pihlajan osalta. Siinä pihlajaa oli laitettu yhtäläinen määrä tomaattiin, paprikaan ja sipuliin verrattuna, eli pihlajaa saman verran kuin muita yhteensä. Kun tästä järkytyksestä selviän, joka vienee vuoden, saatan kokeilla tuota järkevämmillä mittasuhteilla ensi syksynä ;D

Uusimmat kirjoitukset

Ensimmäiset pienet yöpakkaset puraisivat Jovelan puutarhaa kaksi viikkoa sitten. Talvi tekee tuloaan. Säiden viilentyessä tämän vanhan talon asukkaat ovat valmistautuneet tulevaan pienillä puhteilla niin sisällä kuin talossakin. Villasukat ovat päivän asuste, palava puu soittaa serenadeja hormeissa ja valon väheneminen saa haukottelemaan jo ennen...

AJANKOHTAISTA! Puutarhan kasvattien siemeniä keräämällä syntyy oma siemenpankki, josta on iloa pitkäksi aikaa Tässä postauksessa tutkitaan mitä, milloin ja millä tavalla eri siemeniä kerätään ja säilötään. Postaus on osana #suuntanaomavaraisuus -blogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on kierrätys puutarhassa. Kirjoitus...

Jos kesä ei sateita suonut, alkusyksy on ollut niiden suhteen sangen antelias. Vettä on valunut taivaalta tasaiseen tahtiin päivästä toiseen. Maailma on ollut kuin mikäkin märkä ja harmaa, viluinen villasukka. Vaan mikäs sen mukavampaa onkaan, kuin sytytellä uuneihin tulet sadepäivinä ja hääräillä oman sadon parissa täytellen talvivarastoja...

Sileät, pehmeät ja kiiltävät hiukset ja puhdas pyykki saadaan aikaiseksi yksinkertaisella etikkahuuhteella, johon voi hyödyntää myös puutarhan yrttejä, ja jos viimeisen päälle haluaa tehdä itse, täältä löytyy summittainen vanha etikkaohjekin ajalta 1790-1800

ELOA JA ELOJA

02.08.2021

Tämä kesä ei toden totta ole ollut helppo. Ensimmäistä kertaa hyötypuutarhamme sato on jäämässä sangen surkeaksi kokonaismäärältään. Toki ilon aiheitakin on paljon, ainahan niitä on kun vaan osaa katsella, mutta tällä satokaudella niihin iloihin melkein takertuu, kun viikkoja paahtanut aurinko on näivettänyt hyötykasvit ja yli 8 viikkoa jatkunut...

Tomaattisadot kypsyvät - tässä kolme hieman erilaista ohjetta sadon hyödyntämiseen ja säilöntään Tehdään tomaattiyrttisuolaa, tomaattisipsejä ja säilötään tomaatteja aurinkokuivattujen tomaattien tapaan, astetta helpommalla! Kirjoitus on julkaistu alun perin 30.6.2019.