SADEPÄIVIEN PUUHIA

06.09.2021

Jos kesä ei sateita suonut, alkusyksy on ollut niiden suhteen sangen antelias. Vettä on valunut taivaalta tasaiseen tahtiin päivästä toiseen. Maailma on ollut kuin mikäkin märkä ja harmaa, viluinen villasukka. Vaan mikäs sen mukavampaa onkaan, kuin sytytellä uuneihin tulet sadepäivinä ja hääräillä oman sadon parissa täytellen talvivarastoja kaikessa rauhassa, kynttilänvalossa

Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelevien bloggaajien kerran kuussa julkaistavan kimppapostauksen yhteisenä aiheena syyskuussa, kuulumisten lisäksi, on maidon, marjojen, yrttien, lihojen ja kasvisten jatkokäsittely. Heidän ja muiden mainioiden bloggaajien antiin pääset käsiksi julkaisun lopun linkkilistan kautta. Monenmoisia herkkuja on siis tarjolla tänä kuun ensimmäisenä maanantaina.

Kasvihuone siirtyy hiljalleen talviteloille

Sadepäivien lomaan on mahtunut joitain lämpimiä ja aurinkoisiakin päiviä, mutta tänä vuonna elokuu oli harvinaisen märkä ja viileä meidän suunnillamme, jossa elokuu on usein vielä kovin helteinen tai ainakin lämmin. Kasvihuonetta onkin jo siivottu talvea varten sen minkä edelleen satoa tuottavat kasvit sen sallivat. Tomaateista on karsittu kaikki turha pois, jotta sadon viimeiset saavat vielä kypsyä rauhassa, myskikurpitsat on siirretty sisälle kypsymään ja pian on aika tuoda sitrukset ja paprikatkin sisälle talvehtimaan.

Satokauden 2021 viimeisiä kasvihuoneella

Viimeinen luffa, eli pesusienikurkku ei ole vielä valmis, mutta yöt alkavat olla jo niin viileitä ja päivät kosteita, että leikkasin viimeisen luffan kuivumaan tupaan. Luffan on hyvä antaa kuivua aivan ruskeaksi ennen kun sen kuorii, eikä tämä lajinsa viimeinen ole vielä kuin kellastunut .

Oikealla aiemmin kypsynyt ja jo kuorittu luffa, jonka pesusienirakenne on likimain täydellinen.

Nyt kun suurten samanaikaisten satojen ryntäys alkaa olla ohi, on mukavaa keräillä pieniä määriä loppusatoa melkein päivittäin, sitä mukaa kun loppusato kypsyy. Tuvan satotornissa kasvikset odottelevat loppukypsymistään ja käyttövuoroaan. Tänä vuonna en ole ottanut stressiä kaiken sadon välittömästä jälkikäsittelystä, vaan olemme mm. pakastaneet marjat, joista voi sitten paremmalla ajalla keitellä hyytelöitä ja hilloja.

Viimeiset myskikurpitsatkin on tosiaan jo poistettu kasvihuoneelta jottei kosteus tee niille hallaa. Myskikurpitsathan kypsyvät hiljalleen sisälläkin ja säilyvät pitkään sellaisenaan.

Saarekkeen tasolla on myös pihlajanmarjaa kuivumassa. Siitä on tehty pihlajanmarjahyytelöä tuleville kekreille ja osan marjoista olen kuivannut lintujen talviruokabuffaa varten. Tänä vuonna onkin upea pihlajanmarjavuosi! Pihlajanmarjat olisi parasta kerätä vasta pikkupakkasten jälkeen, mutta meillä ne katoavat lintujen suihin ennen kun pakkanen ehtii makeuttaa marjat. Saman asian ajaa marjojen pakastaminen ennen käyttöä.

Happamia olivat

Tuli sitten kokeiltua intoa uhkuen villiketsupiksi kutsuttua kastiketta, joka on siis tomaatin, paprikan, sipulin, valkosipulin, pihlajanmarjan ja mausteiden sekoitus - villimpi ketsuppi koska pihlajanmarjat. Voin sanoa, että villiä oli, juu, sillä se maistui aivan kamalalle! Pihlajanmarjojen, vaikkakin ne oli pakastettu, hapan kirpeys puski läpi sangen ikävästi ja pihlaja herätteli muita raaka-aineita tavalla, joka sai ikenet pakenemaan sentin kohti kitalakea. Olen varma, että muutama makuhermo meni kuolioon sitä keitosta maistellessa. Villiketsupin makua ei parantanut mikään epätoivoinenkaan sirkustemppu. Harvoin jokin hyvältä kuulostava keitos menee niin mönkään kuin tämän villiketsupin kanssa kävi. Oli se niin kamalaa sotkua, ettei heti tee mieli kokeilla uudelleen eri mittasuhteillakaan.

Tiesitkö muuten, että ketsuppi on alun perin aasialainen maustekastike, ja sen pääraaka-aine oli kala? Näin on! Ennen kun ketsupista tuli maailmankuulu tomaattikastike, sitä tehtiin ympäri maailmaa kaikenlaisista raaka-aineista ostereista pähkinöihin. Kaikkien tunteman tomaattisen muodon ketsuppi sai 1800-luvulla sakasalaissyntyisen Henry Heinzin kehiteltyä siitä oman versionsa. No, täytyy sanoa, että kalanperkeetkin tuntuivat herkulta verrattuna siihen pihlajaiseen villiketsuppiin, jota viikko sitten testailin.

Pihlajasta saa vaikka millaisia ihania herkkuja, mutta tuo testi oli kyllä kamala huti!

Olet varmaan kuullut uskomuksen siitä, että pihlaja ei kantaisi kahta lastia samana vuotena; suurta satoa ja paksua lumivaippaa? Tai sen version, jossa runsas sato ennustaisi lumista talvea uskomuksella, että pihlaja tekee linnuille suuren sadon ankaran talven ravinnoksi? Kumpikaan ei pidä  toista paremmin paikkaansa, ainakaan joka vuosi, sillä pihlaja on välivuosisatoinen puu. Se tekee kunnon sadon vain joka toinen vuosi ja joka toinen vuosi pihlaja lepää tehden pienen sadon.

Loppusadon pieniä iloja

Palataan vielä pihlajista takaisin puutarhan puolelle!

Suosikkini lilat herneet aiheuttivat jo hieman huolta tuossa kuuman kesän paahteissa - saako niistä edes siemeniä ensi vuodelle, mutta elokuu korjasi tilannetta ja herneitä on jälleen popsittu tuoreina ja laitettu myös kuivamaan siemenherneinä.

Tyrni on kyllä tämän vuoden menestyjiä. Niin upean pullukoita marjoja ovat oksat aivan kauttaaltaan täynnä. Vieläkin on pari litraa keräämättä, arvelisin. Oikealla hehkuu näin kauniina ensimmäisen ruusukvittenisadon korein hedelmä, vihdoin vihreästä keltaiseksi muuttuneena.

Kyllä se niin on, että nämä punamaltoiset Baya Marisa -omenat ovat satomme kruununjalokivet myös tänä vuonna. Niin upeita, suuria ja kauniita omenoita mausta puhumattakaan. Baya Marisa on kauttaaltaan punainen syysomena, joten sen satokausi on vasta nyt alkanut. Herkullisempaa omenaa saa hakea!

Jatkokäsittelyä

Olisin mielelläni laittanut tähän yhteisaiheemme sadon ja omatuotannon jälkikäsittelystä esimerkin ihanan punaisesta Baya Marisa -omenamehusta, kuivatuista punaisista omenarenkaista ja piirakastakin, mutta koska Baya Marisan sato on vasta juuri alkamassa, se ei ihan tähän ehtinyt.

Laitetaanpa meidän vinkiksi sitten tällainen juomana yleinen, mutta kotivalmisteisena ei niin yleinen, yksinkertaisesti valmistettava juoma..

Minttulikööriä

Syksy tuo aikanaan tullessaan ne kylmät talvipäivätkin pitkine ja pimeine talvi-iltoineen, joten viimeistään nyt on hyvä tehdä lopuista piparmintuista tömpsykkää, joka sitten koleina talvipäivinä kruunaa kuumat kaakaot. Tämä erikoisvahva likööri on kyllä niin maukas, että sitä sopii maistella sellaisenaankin.

Aito minttulikööri on kellanvihreää. Väritöntä tai kirkkaan vihreää se on vain teollisesti valmistettuna.

Minttulikööriresepti

Lasipurkkiin laitetaan 3 dl sokeria, päälle kaadetaan 0,7 l pullo kirkasta alkoholia (vodkaa), sokeri ja alkoholi sekoitetaan ja purkki täytetään hieman silputuilla piparmintun lehdillä (n. 0,3-0,5 l lehtiä). Purkin kansi suljetaan ja purkkia ravistetaan voimakkaasti. Likööri saa tekeytyä 3 vrk huoneenlämmössä liinalla peitettynä, joka päivä purkkia aamuin ja illoin ravistellen. Tämän jälkeen juoma siivilöidään ja pullotetaan. Juoma saa tekeytyä vielä viikon tai pari pullossa, mutta voi sitä toki nauttia hetikin.

Sokeria ja alkoholia imeskelleitä piparminttuja ei kannata heittää pois, vaan kuivattaa ne, sillä voit myöhemmin hauduttaa näistä lehdistä melkoista gourmet-teetä.

Muita liköörireseptejä, joihin pakastetutkin marjat sopivat erinomaisen hyvin, löytyy täältä.
Muita meidän julkaisemia maidon, marjojen, yrttien, lihojen ja kasvisten jatkokäsittelyn liittyviä reseptejä löytyy tuolta Keittiössä-osastolta, jossa on mm. fetan, halloumin ja jogurtin kotivalmistusreseptit, sekä lukuisia kuivurilla tai liedellä valmistuvia satoherkkuja.

Syksyn saavuttua

Täällä on jo kaivettu villanuttuja ja -sukkia sekä lammastossuja esille. Talvimattoja on laitettu viileiden puulattioiden suojaksi, kynttilöitä on valettu ja rullailtu, sytykkeitä vuoltu ja näperrelty, ja kuivuri on saanut hurista päivästä toiseen. Tuvassa on tuoksunut niin etikka, sokeri kuin mausteetkin. Yhden lämpimän viikonlopun sallimana ehdimme vielä mattopyykillekin.

Hiljalleen siirrytään taas siihen aikaan, jolloin tulet tehdään aamuisin ja iltaisin, joskus päivälläkin, muutenkin kuin ruoanlaittoa varten. Vanha talo elää vuodenaikojen mukaan ja päivien viiletessä myös hirret viilentyvät.

Lämmityskausi alkaa, joten muistutan taas puunsäästäjän vinkeistä puulämmittäjille!

Haikeutta ilmassa

Muuttolinnut ovat maalailleet taivaalle aurojaan jo pidemmän aikaa. Niiden lähtöhuudot kertovat päivien käyvän lyhyemmiksi ja iltojen pidemmiksi. Heinäsirkat soittelevat yömusiikkiaan harvalukuisemmin. Vuodenaika on vaihtunut kesästä syksyyn. Valoa jää kaipaamaan, mutta syksy tuo tullessaan myös hiljaista rauhaa, kun puutarha vaipuu hiljalleen talviuneen. Vielä sen aika ei ole, onhan tässä vielä syysjuureksiakin korjattavana ja kaikki syyskylvöt tekemättä, mutta hiljalleen puutarhan kiihkein vuodenaika alkaa jäädä taakse ja on aika nauttia sadosta.

Kaupungissa syksy oli kurjaa aikaa. Täällä maalla syksyyn liittyy omanlaisensa haikeus muuttolintujen lähtiessä ja valon vähentyessä, mutta samalla syksy on antoisaa ja rentouttavaa, kotoilun kulta-aikaa. Niin! Ja tunnelmallisten juhlien!

Juhlia

Tuossa elokuun puolivälin jälkeen vietimme perinteistä Jovelan rapuiltaa, koronatilanteen vuoksi vain hyvin pienellä porukalla. Kun ravut särpimineen on nyt saatu juhlallisesti nautittua, pian onkin jo perinteisen kekrin aika lokakuussa, ja sitten joutaakin jo hiljalleen alkaa varustelemaan joulua. Onpa meillä koto-Suomessa kivoja ja tunnelmallisia juhlia vuoden jokaiselle vuodenajalle!

Tällaisia pikaisia kuulumisia täältä meiltä! Kuukausipostaus on tässä kuussa hieman normaalia lyhyempi, koska meillä on ollut kovin paljon arkisia puuhia täällä kotona ja niitä on myös tulossa lähiviikkoina. Tällä viikolla on taas kirjan kuvauspäiväkin kaikkine esivalmisteluineen. Tällä viikolla pitäisi myös ikkunat talvieristää ja paperoida, pihalla on puuhia, satoa on korjaamatta ja säilöttävää piisaa niin pihalta kuin pakkasesta. Ihana pino kirjojakin odottaa lukijaansa.

Ei käy pitkäksi omavaraistelevien aika ennen kun luonto ja me vedämme talvinutut yllemme!

Vaan mitä mahtaa kuulua muille omavaraisteleville bloggaajille kautta Suomen ja millaisia kivoja sadon ja omatuotannon jälkikäsittelyvinkkejä heillä on tarjolla? Käypä kurkkaamassa!

Maa-artisokat ja auringonkukat kukkivat - alkusyksyn aurinkoja puutarhassa ja maljakoissa.

Tänään omilla kirjoituksillaan teitä ilahduttavat seuraavat mainiot omavaraistelijat:

6.9.2021 klo 09 alkaen:

Kasvuvyöhykkeellä 1:
Apilankukka .
Kasvuvyöhykkeellä 2:
Sarin puutarhat .
Oma tupa ja tontti .
Kohti laadukkaampaa elämää .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Evil Dressmaker .
Mikä itä .
Caramellia .
Majalevon pientila .
Mummon kirja .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Korkeala .
Puutarhahetki .
Kasvuvyöhykkeellä 5:
Puutteela .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .

Suloisia syyspäiviä toivotellen Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta

Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...

Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.

SUVISIMAT 

16.06.2024

Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.

Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...

Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän...

Tässä julkaisussa puhutaan monivuotisista ruokakasveista, jotka tuottavat satoa useita vuosia ja niin sanotuista kaksivuotisista hyötykasveista, kuten juureksista, jotka tekevät toisena vuotenaan siemeniä tuleville sadoille. Samalla katsellaan hieman uutta viljelyaluettamme, jossa kasvaa näitä molempia.