VIESTEJÄ
Nimi: Mirja, Korpitalo
Viesti: Kiitos mukavasta kirjoituksesta. Noita pihlajanmarjoja olen katsellut, mutta taidanpa kuivattaa kanoille 😄 Syksy on tullut ja halla yöt, parhaimmillaan melkein -4°C. On se haikeaa, ensi kuussa tulee jo lumet... ❄
Vastaus: Kanat varmaan tykkäävät energiapalleroista :) Syksyhän se sieltä tuli ja tuolla meitä etelämpänä on jo ollut ensimmäinen hallayö, mutta meillä on ollut edelleen asteet pysyneet plussan puolella. Joku yö taisi olla +4, mutta toisen heti perään +12. Kosteaa on kyllä jo ja sen myötä aika koleaakin, päivästä riippuen. Se ensi-lumi olisi kyllä mukavaa tännekin saada ennen tammikuuta :D Toisi vähän valoa tullessaan :)
Nimi: Rhia
Viesti: Osasitpa taas ihanan runollisesti kuvailla syksyn tuloa. Olen tässä yrittänyt miettiä minkä omenapuun tahtoisin pihaan. Tuo Baya Marisa vaikuttaa huikealta. Pistän harkintaan! Myös minttulikööri vaikuttaa hyvälle. tallennan reseptin tulevaisuutta varten :)
Vastaus: Syksy on tsekin kuin runo, kuten muutkin vuodenajat, mutta syksyssä on omanlaistaan voimaa, vaikka luonto luopuukin vaatteistaan sen myötä :) Suosittelen tuota Baya Marisaa kaikilla peukuilla ja varpaillakin. Se on todella, todella maukas omena, joka säilyy pitkään ja kypsyy sitten kun muut omput usein ovat jo satonsa valmistaneet. Monella tapaa huikea omena siis!
Nimi: Kirsti Kaija
Viesti: Olipa monipuolinen katsaus syksyynne. Kiitos! Joskus on tullut tehtyä minttulikööriä, mutta emme huomanneet säästää "perskeitä". Tänä vuonna teimme likööriä tyrneistä, joiden sato meilläkin oli parempi kuin koskaan ennen. Hieman nauratti tuo ketsuppikokeilu.
Vastaus: Nauratti itseäkin! Harmihan se on kun menee hyviä raaka-aineita hukkaan, mutta saipas komposti sitten ainakin ruokailla :D Täällä olisi tyrnilikööri menossa kypsymään myös! Nuo puskien viimeiset saavat muuntautua likööriksi tänä vuonna, kun sato on ollutniin antelias :)
Nimi: Marketta
Viesti: Nauratti tuo villiketsuppi keissi! Ei aina hyväkuuloiset jutut ole herkkuja. Minä kokeilin kerran lehtikaalikeittoa, jonka ohje oli artikkelissa, jossa kerrottiin eräästä lehtikaalia ammatikseen kasvattavasta ihmisestä. Tämä keitto oli hänen kehittämänsä ja piti olla niin herkullista, että. Mutta se oli aivan kamalaa! Beibe, joka syö yleensä kaiken, jopa pahatkin ruuat, kysyi, että suutunko, jos hän ei pysty tätä keittoa syömään!😆
Vastaus: Voi luoja :D Toinen niin kohteliaana, että sori nyt, mut tätä ei syö erkkikään :D Hän oli kohdannut ruokaisan Waterloonsa :D Lehtikaali ei kyllä kuulu omiinkaan suosikkeihini. Jostain joskus luin, että sitä ei pitäisi ylipäätään kypsentää millään tavalla, että siinä on jokin entsyymi, joka tuottaa pahaa makua hajotessaan hetkeäkään pidemmän kypsennyksen myötä.
Nimi: Emma/Caramellia
Viesti: Hyvä tietää etten missään nimessä yritä kokeilla villiketsuppia :D Kylläpäs tuo luffa näyttää hyvältä, leikkaatko sen siivuiksi vai kuinka? Ja muuten, ne teidän suosittelemat violetit herneet päätyivät enimmäkseen jyrsijän suihin. Ihmettelin mikä on kun ei meinaa löytyä herneenpalkoja ja kasvustoa nostellessa löytyikin kunnon ruokavarastot :D Nyt herneet tosin kukkivat taas, joten ehkä niitä palkojakin ehtii vielä tulla...
Vastaus: Säästä itsesi moiselta pettymykseltä :D Juu, mattoveitsellä olen kokenut parhaimmaksi pätkiä luffaa mittaan, joka vastaa käyttötarvettaan. Joskus olen leikellyt aika kaposiakin paloja ja valanut aukkoihin saippuaa. Toimivat vaikkapa kasvosaippuana, joka samalla hieroo ihosta kuonaa. Vai oli teillä ahnaat hiiret päässeet antimille! Voi ei! meillä kukkiin myös nuo herneet edelleen ja joskus ne kukkivat vielä silloinkin, kun tulee ensimmäiset kunnon yöpakkaset. Siitä sitten siirrän ohkaiset palot suoraan pakkaseen, kun luonto kerran on hoitanut esipakastuksen :D
Nimi: Apilankukan Helka
Viesti: Piparminttua minulla on kasvanut aina, mutta nyt taisi vihdoinkin löytyä sille oiva resepti. Kiitos!
Vastaus: Laita ihmeessä tulemaan! Piparminttua tuppaa tulemaan aina enemmän kuin tarvetta olisi, joten tämä on ihan kiva tapa hyödyntää sitä satoa :)
Nimi: Maija
Viesti: Olen ihmetellyt, miksi linnut tyhjensivät melkein heti toisen, pienimarjaisen pihlajan marjoista mutta toisessa suuret herkullisen näköiset marjat ovat edelleen puussa. Kysymys on varmaankin mausta. Niistä suurista tulisi varmaan sinun ketsuppiasi.
Vastaus: Pihlajanmarjoissa on tosiaan eroa lajikkeesta riippuen! Meillä on juuri sellainen pihlaja joka tekee pienempää marjaa, vaikka puu itsessään on valtava. Marjat ovat melkoisen happamia, mutta toimivat oikein mainiosti pihlajanmarjahyytelössä. Luulen, että pääsyynä tuolle villiketsupin tuimakalle maulle oli reseptin ylimitoitus pihlajan osalta. Siinä pihlajaa oli laitettu yhtäläinen määrä tomaattiin, paprikaan ja sipuliin verrattuna, eli pihlajaa saman verran kuin muita yhteensä. Kun tästä järkytyksestä selviän, joka vienee vuoden, saatan kokeilla tuota järkevämmillä mittasuhteilla ensi syksynä ;D